Vappumunkkeja Lähi-idän lämmössä – päivä rauhanturvaajan arjessa

Ylikersantti Joni Saarelan päivät rauhanturvatehtävissä vaihtelevat lähes laidasta laitaan, mutta tietyt palaset pysyvät useimmiten samoina. Libanonin operaatiossa on aikaa myös sotaelokuville ja saunailloille.

7.00 Herätys punkasta konttimajoituksessa. Aamutoimet.

8.00 Yhteiseen tilaan nauttimaan aamukahvia ja vaihtamaan muutama sana muiden alueella työskentelevien suomalaisten kanssa.

8.30 Päivän työt alkavat. Tehtävät on suunniteltu jo aiemmin, ja niitä jakaudutaan suorittamaan kentälle tai omalle työpisteelle. Rakennetaan kaapelia, ylläpidetään viestiyhteyksiä ja tehdään yhteistyötä muiden rauhanturvaajien kanssa. Usein yhtä projektia on ehtinyt tehdä tunnin tai kaksi, kun tulee soitto, että jossain viestijärjestelmissä on haasteita. Pikaisen korjausreissun jälkeen paluu alkuperäisten hommien pariin.

12.00 Toimet pysähtyvät hetkeksi koko vuorokauden kohokohtaan: ruokailuun. Ateria nautitaan aivan supisuomalaista varuskuntaravintolaa muistuttavassa ruokalassa. Ruoka on maittavaa, ja sen taso paranee päivä päivältä. Tauko päivän askareista on miellyttävä ja tarpeellinen.

12.30 Hetkeksi majoitukseen omaan punkkaan ruokalevolle. Siitä takaisin työtehtävien pariin aina päivälliseen asti.

18.00 Päivällinen ruokalassa. "Haarniska", siis työvaatteet, pois ja vaihto mukavampiin asusteisiin. Kuntosalille muiden suomalaisten kanssa. Illalla vielä leffahetki tai muuta yhdessäoloa yhteisissä tiloissa, sitten nukkumaan.

Yksi lepopäivä viikossa

Ylikersantti Joni Saarela toimii Libanonin kriisinhallintaoperaatiossa kansallisen tukielementin viestialiupseerina. Aikaisemmin hän on työskennellyt sopimussotilaana komentopaikkajoukkueessa ja sittemmin varusmiesten viestiasemakouluttajana.

– Halusin lähteä rauhanturvaajan tehtäviin haastamaan itseäni kokonaisvaltaisesti ja saamaan lisää avarakatseisuutta. Pääsen hyödyntämään tehtävissä siviilipuolen osaamistani ja kehittämään viestiaselajin tietotaitoani, Saarela iloitsee.

Libanonin operaatiossa toimii ranskalaisen komentajan reservipataljoonan osana noin 200 suomalaissotilasta. YK:n, Libanonin ja Israelin kesken koordinoidussa UNIFIL-operaatiossa on tavoitteena tilanne, jossa vastuu Etelä-Libanonin turvallisuudesta voidaan luovuttaa täysin Libanonin turvallisuusviranomaisille.

Operatiivisessa yksikössä toimiva henkilöstö suorittaa partiointi-, vartio- ja valmiustehtäviä sekä osallistuu jatkokoulutukseen. Saarelan taas on yksi kansallisen tukielementin erityisosaajista, jotka tukevat kansallista huoltoa, hallintoa ja johtamisjärjestelmää. Vaikka ylikersantti nauttii tärkeästä työstään kovasti, tulevat tauot myös tarpeeseen.

– Työsopimuksessahan ei työtunteja mainita lainkaan. Olemme kuitenkin pyrkineet rauhoittamaan vähintään yhden päivän viikossa kaikelle muulle kuin työtehtäville. 

Päivän arkiset askareet eivät aina juurikaan eroa aliupseerin työtehtävistä kotimaassaan. Kuva: Puolustusvoimat.

Hätä keinot keksii

Normaalioloissa suomalaiset pääsisivät vapaa-ajallaankin nauttimaan yhteisistä liikuntamahdollisuuksista esimerkiksi ranskalaisjoukkojen kanssa. Pandemian puhjettua tiivis yhdessäolo eri maiden joukkojen kesken ei ole enää ollut mahdollista, mutta rauhanturvaajat eivät ole suinkaan jääneet sormi suuhun.

– Olemme panostaneet rutkasti omaan "ghettogymiimme", siis omin konstein rakennettuun kuntosaliimme. Sali on koko päivän käytössämme, joten lihaskunto kohenee väkisinkin entisestään, Saarela kehuu.

Aerobisen kunnon kehittämiseen taas ei ole alueella parhaita mahdollisuuksia. Saarela naurahtaa kertoessaan sotilaiden kesken tunnetusta kilometrin lenkkipolusta, jossa aavikkoinen maisema ei juuri vaihdu, vaan samat puut humisevat ohi aina hetken välein. 

Vaikka massiivisia yhteistapahtumia ei ole voitu järjestää entiseen tapaan, yhteishengen kohottamiseen on silti satsattu. Sotilaat eivät katso ainoastaan sotaelokuvia, mutta klassikot Tuntemattomasta sotilaasta lähtien on toki käyty läpi. Iltaisin kahvihuoneessa saatetaan heijastaa jokin TV-sarja pyörimään, mikä auttaa saamaan ajatukset pois päivän koitoksista.

Saarela on huomannut, että kaikista parhaiten yhteishenkeä parantavat nimenomaan suomalaisiin perinteisiin liittyvät hetket. Kansallisena veteraanipäivänä Libanonin rauhanturvaajat videoivat tervehdyksensä Veteraanin iltahuudon sävelin.

– Se oli upea päivä. Mukaan tulivat niin monet laulamaan, äänittämään ja organisoimaan tapahtumaa. Suomen lipun nostaminen salkoon on aina juhlallista.

Vappuna suomalaisille järjestettiin oma juhla, jossa maisteltiin juhlapyhään kuuluvia herkkuja. Yksi kohokohdista on myös sauna, jonne monet kokoontuvat säännöllisesti nauttimaan epävirallisemmasta yhdessäolosta.

– Välillä meille tuodaan Suomesta asti kotimaan muonaa. Siitä ruisleivän palasesta tulee mukava olo; aivan kuin kotona söisi.

Saarela lähti rauhanturvaoperaatioon saadakseen korvaamattomia kokemuksia. Kuva: Puolustusvoimat.