Vapaaehtoiset rientävät paikalle, kun liekit roihuavat

Kun Korialla syttyy tulipalo, apuun rientää joukko vapaaehtoisia johtajanaan palokunnan päällikkö Jesse Okka.

Sopimuspalokuntalainen saa puhelimeensa ilmoituksen hätätilanteesta. Oma elämä jää. Kello käy. On kiiruhdettava paloasemalle, ja puettava varusteet ripeästi. Ensimmäinen sammutusauto on saatava liikkeelle viidessä minuutissa. Ei riitä, että sammutusauto parkkeerataan tulipalon viereen, vaan tarvitaan myös osaava joukko vapaaehtoisia tarttumaan letkun päähän.

Jotta toiminta onnistuisi myös käytännössä, on harjoiteltava aktiivisesti. Siispä keltakypäräiset hahmot puikkelehtivat säiliöauton valokeiloissa. Pioneerien vapaapalokunnan hälytysosasto harjoittelee tällä kertaa sammutusta ja selvitysten vetämistä rakennusten ylempiin kerroksiin. Harjoitusta seuraava palokunnan päällikkö Jesse Okka, 24, kertoo miehistön harjoittelevan viikoittain ylläpitääkseen toimintakykyään.

Okka on yksi tuhansista vapaaehtoisista, jotka mahdollistavat Suomen kattavan pelastusverkoston. Okka aloitti palokuntaharrastuksen nuoriso-osastossa jo 11-vuotiaana ystäviensä innoittamana.

– Kyllä se nuorelle pojalle on hieno harrastus ja aika mielekästä tekemistä. Harjoituksissa pääsee tekemään kaikkea siistiä, Okka kertoo. 

Monet sopimuspalokunnat tarjoavat lapsille ja nuorille toimintaa liittyen paloturvallisuuteen, ensiapuun ja sammutustoimintaan. Toiminnasta kiinnostuneille löytyy paljon nähtävää ja koettavaa.

Okan ystävät siirtyivät uusiin kuvioihin, mutta kiinnostus palokuntaa kohtaa säilyi. Paloautolla ajelusta kylillä ja nuotioiden sammuttelusta muodostui pysyvä harrastus.

– Aika nopeasti alkoi kiinnostamaan hälytysosastoon ja tositilanteisiin mukaan pääseminen, Okka valaisee.

Okan ura paloasemalla alkoi 16-vuotiaana, kun hän siirtyi osastoon harjoittelijaksi. 2019 häntä esitettiin nuoriso-osaston johtajaksi. Aktiivinen osallistuminen toimintaan ja ponnistelut nuorten parissa johtivatkin lopulta Pioneerien VPK:n päälliköksi.

– Minulta kysyttiin kiinnostusta tehtävään, ja kun en osannut sanoa ei, niin ajattelin että otetaan tämä haasteena vastaan, Okka avaa.

Peräkylien pelastaja

Sopimuspalokunnilla on tärkeä rooli pelastustoiminnassa. Suomen maaseutu on hyvin harvaan asuttua, joten keskitetyillä ammattipalokunnilla voi kestää kymmeniä minuutteja päästä onnettomuuspaikalle. Monesti sopimuspalokuntien muodostamat yksiköt ovat silloin jo paikalla.

– Verkoston kattavuus kasvaa ja toimintavalmiusaika lyhenee huomattavasti, kun pikkukylilläkin on sopimuspalokuntia. Tehokas pelastustoiminta saadaan nopeasti aloitettua, kun palokunta on lähellä, Okka avaa.

Toisinaan on hieman kuormittavaa sovittaa palokuntaharrastus oman elämän ympärille. Töissä on käytävä ja arkea pyöritettävä normaaliin tapaan, mutta hälytys voi tulla milloin vain. Sopimuspalokuntalaiselta vaaditaankin syvää sitoutumista harrastusta kohtaan.

– Nykyisellään toiminnassa kiinnostaa juuri se, että pystyy omalla tekemisellä ja osaamisella auttamaan muita ihmisiä, Okka huomauttaa.

Vaikka hyvinvointialueet rahoittavatkin sopimuspalokuntia, on järjestelmä nykyisellään kustannustehokas. Jos vakituisen henkilökunnan määrää lisättäisiin, nostaisi se julkiselle taloudelle kohdistuvia kustannuksia. Sopimuspalokunnat paikkaavat myös alalla vallitsevaa työvoimapulaa.

Esimerkiksi Kymenlaaksossa ammattipaloasemia on vain Kuusaalla, Kouvolassa ja Kouvolassa, Kotkassa, Karhulassa ja Haminassa. Kalusto ja vuorossa oleva henkilöstö ammattipaloasemilla ei yksinkertaisesti riittäisi vastaamaan suurimpiin onnettomuuksiin.

– Meidän ja muiden sopimuspalokuntien on tärkeä rooli Suomen pelastustoiminnan järjestämisessä, Okka lisää.

Pioneerien VPK jakaa historiaansa maanpuolustuksen kanssa. Palokunta perustettiin vuonna 1946 Korialla palvelevien pioneerien tueksi. Miehistö koostui pitkään Puolustusvoimien kantahenkilökunnasta ja varusmiehistä. 

Pioneeritoiminta lopulta siirtyi Korialta Vekaranjärvelle, mutta paloasema jäi perinteineen palvelemaan lähiympäristöään. Pioneeritoiminnan hiipuessa vastuu palokunnan toiminnasta siirtyi siviileille. Okka kuuluukin harvaan joukkoon.

– Taidan olla ensimmäisten siviilitaustaisten päällikköjen joukossa, Okka paljastaa.

Entiset päälliköt ovat lähes kaikki olleet ainakin jollain tapaa mukana puolustusvoimien toiminnassa. Okka itse on varusmiespalveluksensa päättänyt kersanttina. Hänen mukaansa Pioneerien vapaapalokunta on pitänyt kiinni pioneeriaikaisesta kurinalaisuudesta. Joukon johtajaa kuunnellaan ja käskyjä noudatetaan. Toiminnassa on nähtävillä paljon samankaltaisuutta varusmiespalveluksen kanssa.

– Toiminta on jollain asteella hyvin samanlaista. Armeijassakin joku johtaa joukkoa ja antaa ohjeet. Käskyjä noudatetaan ja ohjeiden mukaan toimitaan, Okka vertailee.

Hyvistä ryhmänjohtajataidoista on hyötyä tilanteissa, joissa sekunteilla on väliä. 

– Uskon, että aliupseerikurssista on ollut hyötyä. Monia palveluksen aikana opittuja ryhmänjohtamistaitoja voi soveltaa myös palokuntamaailmaan, Okka lisää.

Minustako pelastajaksi?

Sopimuspalokunnat eivät ole mitään ilman vapaaehtoisiaan. Uusia jäseniä mahtuu aina mukaan toimintaan. Kuka vain voi ottaa yhteyttä lähimpään paloasemaan, ja tulla seuraamaan harjoituksia. Aiempaa osaamista ja kokemusta harrastuksesta ei välttämättä tarvita, kunhan olet perusterve ja omaa oikean asenteen.

– Palokuntalaiselle on hyvä tietynlainen reippaus, aktiivisuus ja ahkeruus. Oikeastaan käytännönläheisyys ja halu tehdä asioita ovat palokuntalaiselle hyviä piirteitä, Okka kuvailee.

Perehdytyksen ja peruskurssin jälkeen on mahdollista päästä osaksi hälytysosastoa. 

– Tämä on hyvä harrastus ja suosittelen sitä lämpimästi kaikille, jotka haluavat tehdä työtä yhteiskunnan hyväksi. Itselle tulee sellainen olo, että ainakin oman kortensa on kantanut yhteiseen kekoon, Okka kiteyttää.