Vanhan miehistön taakka
Kirjoittaja pohtii vanhan miehistön asemaa intissä.
Suurin osa intin käyneistä suorittaa palveluksensa joko puolen vuoden miehistötehtävissä tai vuoden johtajatehtävissä. Harvinaisemmissa miehistötehtävissä, jotka kestävät yhdeksän kuukautta tai vuoden,palveluksen rakenne menee osittain vinoon.
Kahden saapumiserän järjestelmä toimii tavallisissa tapauksissa erittäin hyvin, sillä puolen vuoden miehet pääsevät nauttimaan palveluksesta samojen johtajien kanssa ja kotiutuvat heidän kanssaan samana päivänä. Johtajille taas palvelus jakautuu nätisti puoliksi. Ensimmäisen puoliskon aikana harjoitellaan johtamistaitoja ja toinen puolisko vietetään uusia varusmiehiä johtaen.
Pidemmissä miehistötehtävissä ensimmäinen puoli vuotta toimitaan samojen johtajien kanssa, minkä jälkeen tilalle tulevat uudet, samaa saapumiserää olevat johtajat. Vuoden, ja yhdeksän kuukauden tehtävät eivät ole tässä tilanteessa aivan samanarvoiset, sillä toiset ovat uusien johtajien helmassa vain kolme kuukautta. Tässä ajassa erilaiset ongelmat korostuvat vain entisestään, sillä heidän kanssa työskentelyyn samalla tasolla ei ehdi tottua.
Siitä huolimatta samoja ongelmia tulee vastaan molemmissa tapauksissa. Ensimmäisen puolen vuoden aikana opitut toimintatavat iskostuvat selkärankaan, minkä jälkeen niistä on hyvin vaikea oppia pois, jos uudet johtajat näin vaativat. Erityisesti hyväksi todettujen käytäntöjen muuntelu tai tuhoaminen luo turhaa kitkaa uusien tuttavuuksien kanssa.
Ongelmat korostuvat entisestään, jos johtajat ovat saaneet koulutuksensa eri yksikössä tai jopa joukko-osastossa. Tietystä yhtenäisyydestä huolimatta Puolustusvoimissa on varsinkin pienempien asioiden kohdalla hyvin paljon vaihtelua käytäntöjen kanssa. Ymmärrän kyllä tietynlaisen jääräpäisyyden, sillä johtajat ovat saaneet juuri puoli vuotta koulutusta siitä miten asiat toimivat ja kulttuurishokki tapahtuu varmasti myös toiseenkin suuntaan.
Tämän takia mielestäni olisi tärkeää keskustella yhdessä siitä miten ollaan totuttu toimimaan, ja miten näitä tapoja soveltaen toimintaa voitaisiin jatkaa parhaiten tulevaisuudessa. Aika useassa tapauksessa vinkit siitä, että asiat olisi järkevämpi tehdä näin, kohtaavat kuitenkin vastauksen, jossa palautetta ei olla otettu lainkaan huomioon.
Myönnän, että tilanne ei ole tietenkään helppo toisellekaan osapuolelle. Uudet johtajat ovat samaa saapumiserää kuin miehistön jäsenet, mikä tekee oikeasta johtamisesta vaikeampaa. Mielestäni hyvä ratkaisu onkin vuorovaikutus ja asiasta keskusteleminen, sekä luopuminen pakkomielteisestä muutoksen toivomisesta. Mieleeni tuleekin vanha sanonta, joka sopii tähän täydellisesti: "Jos se ei ole rikki, ei sitä kannata korjata".
