"Valtiollisia konflikteja oli vuonna 2024 enemmän kuin koskaan vuoden 1946 jälkeen"

Kokonaisvaltaiset rauhansopimukset ovat nykyaikana harvinaisia, kun kriisejä sammutetaan paikallisten tulitaukojen ja humanitaaristen käytävien avulla.

– Valtiollisia konflikteja oli vuonna 2024 enemmän kuin koskaan vuoden 1946 jälkeen, totesi CMI – Martti Ahtisaari Peace Foundationin vanhempi neuvonantaja Renata Dwan.

Konfliktinratkaisua ja rauhanrakentamista olivat kokoontuneet pohtimaan joukko asiantuntijoita eduskunnan Pikkuparlamenttiin. Heidän viestinsä oli selvä: rauhanrakentamisen tulee olla kokonaisvaltaista. 

– Rajatummat keinot, kuten tulitauot, ovat tarpeellisia väkivallan estämiseksi ja kärsimyksen vähentämiseksi, mutta ne eivät voi olla rauhanrakentamisen päätepiste, Dwan painotti. 

Hänen mukaansa kapeat tulitauot eivät anna konfliktin osapuolille luottamusta tai tilaa tutkia vaihtoehtoja väkivallalle ja pohtia, mikä on seuraava askel. 

Kokonaisvaltaisuuteen viittasi myös Ulkopoliittisen insituutin vanhempi tutkija Timo R. Stewart puhuessaan Israelin–Palestiinan konfliktista. 

– Syy siihen, miksi näemme tämän nykyisen konfliktikierroksen, on se, ettei aikaisemmin ole ollut kattavaa sopimusta. 

Stewartin mukaan tammikuussa solmittu tulitauko voisi muuttaa tilanteen. Jos osapuolet etenevät neuvotteluissa sovittuun vaiheeseen kaksi, se mahdollistaisi Gazan pysyvästä järjestelystä käytävien neuvottelujen aloittamisen. 

Ulkopoliittisen instituutin vieraileva johtava asiantuntija Olli Ruohomäki kuitenkin muistutti, että kokonaisvaltaiset rauhansopimukset ovat nykyaikana harvinaisia. 

– Nykyajalle ovat ominaisempia lyhyen aikavälin ratkaisut, kuten paikalliset tulitauot, humanitaaristen käytävien luominen, levottomuuspesäkkeiden hallinta ja erilaisten koalitioiden muodostaminen uhkien torjumiseksi. 

Kansanedustaja Atte Harjanne painotti, että Suomen on mahdollista edistää myös Euroopan unionin rauhantyötä. Kuva: Amos Kautto

Suomella osaamista rauhanrakentamisessa

Kansanedustaja Atte Harjanne (vihr) korosti kommenttipuheenvuorossaan tarvetta ajatella rauhanrakentamista uudella tavalla.

– Pysyvän ja oikeudenmukaisen rauhan saavuttaminen vaatii kontekstisidonnaista asiantuntemusta, kokemusta, taitoa ja osaamista sekä kärsivällisyyttä. 

Harjanne muistutti, että rauhanrakentaminen vie aikaa ja että historiasta on nähtävissä tilanteita, joissa paperilla on sovittu rauhasta, mutta se ei ole johtanut rauhanomaiseen tulevaisuuteen. 

Hän painotti, että Suomella on kokemusta ja kykyä rauhanrakentamisessa. 

– Voimme räätälöidä sekä tilapäisiä, kapeampia rauhanratkaisuja että rakentaa kestävää perustaa vakaudelle ja vauraudelle eri alueilla.

Kansanedustaja korosti Suomen osuutta Euroopan unionin rauhantyössä. 

– Suomi ei voi tuoda "lihaksia" pöytään, mutta voimme rakentaa näitä lihaksia EU:lle, jolla ei ole niitä taloudellisessa tai sotilaallisessa mielessä tällä hetkellä. 

Näin EU:n olisi mahdollista tukea rauhantyötä, vaikka se ei itse aktiivisesti osallistuisikaan neuvotteluihin. 

Peacemaking in the New World Order -seminaarin järjestivät 28. tammikuuta Irlannin Suomen suurlähetystö, Ulkopoliittinen instituutti ja CMI – Martti Ahtisaari Peace Foundation.