Valmius vaatii yhteistyötä

Asematasolla odottaa rivi Horneteja. Hävittäjien ympärillä käy kuhina, kun Lentotekniikkalaivueen jäsenet valmistelevat koneita illan harjoitusta varten. Osassa istuu jo lentäjä paikallaan. Olemme saapuneet Karjalan lennostoon Rissalaan, Siilinjärven kuntaan, parinkymmenen kilometrin päähän Kuopiosta.

Kun kaikki on valmista, hävittäjät rullaavat yksi kerrallaan kiitoradalle. Pian alkaa kuulua lähestyvää jylinää ja kohta hävittäjät nousevat vauhdilla ilmaan ja katoavat pilvien sekaan.

Hävittäjälentolaivue 31:n komentaja, everstiluutnantti Eetu Rikkinen on saanut tehdä unelmatyötään jo lähes 20 vuotta. Silminnähden lentämisestä innostunut mies kertoo, että pienen pojan unelma hävittäjälentäjän urasta alkoi Oulunsalosta, josta hän on kotoisin.

– Olen pienestä pitäen katsellut Migejä ja Drakeneita, kun ne ovat olleet siellä ampumaleirillä. Sieltä tämä minun unelmani on lähtenyt, Rikkinen muistelee.

Hävittäjälentolaivueen komentajan vastuulla on iso kuva. Lentueiden toiminnan ohjaaminen ja resursseista huolehtiminen ovat suuri osa Rikkisen työtä.

– Onneksi pääsen myös lentämään! Se on tärkeä juttu, Rikkinen hymyilee.

Lentueen päällikkö, kapteeni Aleksi Ritvos puolestaan kertoo, että kipinä hävittäjälentäjän uralle lähti lentoreserviupseerikurssilta vuonna 2006. Hornetia hän pääsi lentämään vuonna 2012 Pirkkalassa ja siirtyi Rissalaan kaksi vuotta myöhemmin.

– Vaikka lentokoneet ja ilmailu ovat aina kiinnostaneet, sotilasilmailu tuli kunnolla vasta varusmiespalveluksen jälkeen, Ritvos kertaa.

Komentajan ohjatessa resursseja lentueen päällikkö Ritvos pohtii, miten tehtävät hoidetaan käytännön tasolla. Lennon ja ilmataistelun opettaminen ovat iso osa päivää. Ritvos kertoo, että lennonopettajana hän nauttii erityisesti siitä, kun näkee oppilaansa kehityksen. Silloin hän kokee onnistuneensa opettajana.

Kapteeni Aleksi Ritvos (vas.), everstiluutnantti Eetu Rikkinen ja majuri Aki Väisänen tekevät tiivistä yhteistyötä Suomen alueellisen koskemattomuuden turvaamiseksi. Kuva: Tuomas Härmä

Ilmatilaloukkauksia ja suunnistusvirheitä

Yksi hävittäjälentolaivueen päätehtävistä on Suomen alueellisen koskemattomuuden valvonta ja turvaaminen. Hävittäjälentolaivue reagoi alueloukkauksiin nopeasti ja voi lähettää aseistetun koneen tunnistamaan ilmatilaa loukkaavia tai sitä lähestyviä lentokoneita.

– Meillä on ilmavalvonta, joka valvoo Suomen omaa ja ympärillä olevaa ilmatilaa. He havainnoivat, mitä siellä menee. Hävittäjät käyvät tarvittaessa katsomassa, Ritvos kuvaa ilmatilan valvontaa.

Hälytysten lukumäärää hävittäjälentolaivue ei kerro, mutta Rikkinen toteaa, että ilmatilaloukkaukset tuodaan julkisuuteen.  

Traficomin mukaan viime vuonna Suomessa raportoitiin 159 ilmatilaloukkausta, joka on hieman enemmän kuin vuosien 2013-2021 keskiarvo. Luku kuitenkin sisältää alueloukkausten lisäksi myös rajoitusalueille ja lentokieltoalueille kohdistuneet lennot, joita oli yhteensä 25.

Osa alueloukkauksista on vahinkoja, suunnistusvirheitä.

– Jos joku lentäessä tekee pienen suunnanmuutoksen, siinähän pystyy nopeasti loukkaamaan Suomen ilmatilaa. Tietysti me reagoimme siihen. Jos tätä alkaisi tapahtua useammin, olisimme siellä koko ajan valmiudessa, Rikkinen selventää.

Rikkinen kertoo, että Suomen ilmatilan valvonta ja turvaaminen hävittäjien avulla jakautuu kahden hävittäjälentolaivueen kesken: Hävittäjälentolaivue 31 Karjalan lennostossa ja Hävittäjälentolaivue 11 Lapissa. Ensin mainittu on lähempänä Suomenlahtea, jossa liikennettä on eniten, joten Rikkinen toteaa heidän olevan tavallaan päävastuussa eteläisestä Suomesta.

Hävittäjälentolaivue ei yksin pysty toteuttamaan tehtäväänsä, vaan Suomen ilmatilan valvonta ja koskemattomuuden turvaaminen vaatii jatkuvaa ja saumatonta yhteistyötä. Lentotekniikkalaivueen komentaja, majuri Aki Väisänen kuvailee Lentotekniikkalaivuetta mahdollistajaksi.

Lentotekniikkalaivue vastaa Hornet-kaluston huollosta ja kunnossapidosta, sekä tuottaa tarvittavat maapalvelut. Se tarjoaa myös jatkuvaa teknistä tukea: Hornet-ohjaaja voi kääntyä milloin tahansa Lentotekniikkalaivueen puoleen, jos koneeseen tulee vikaa.

Mitä sitten tapahtuu, kun tulee hälytys?

Niin hävittäjälentolaivueessa kuin Lentotekniikkalaivueessa ollaan koko ajan valmiina. Rikkinen kertoo, että kun päivystysvuorossa olevat ohjaajat saavat käskyn lähteä suorittamaan tehtävää, lähtö tapahtuu minuuttivasteella.

Lentotekniikkalaivueelta vaaditaan yhtä lailla välitöntä vastetta.

– Me menemme laittamaan maavirtalähteitä päälle ja syötämme koneeseen ulkoista sähköä, joka nopeuttaa koneen lähtemistä, Väisänen selventää.

Suomen ja Viron välissä on kaistale kansainvälistä ilmatilaa, jossa käydään tarvittaessa tunnistuslennoilla. Joskus hävittäjät lähetetään ilmaan tarkastamaan Suomen ilmatilan läheisyydessä lentäviä koneita, vaikka kukaan ei olisikaan vielä loukannut Suomen ilmatilaa.

Hornetin laskeutuessa Lentotekniikkalaivue on vastassa. Kone rullaa hangaariin, jossa koneeseen tehdään tarvittavat täytöt ja tarkastukset, ennen kuin se voi lähteä seuraavalle lennolle.

– Täytämme lähinnä polttoaineen. Jos olisi vähän enempi kriisiä ja aseita olisi kulutettu, teemme myös asetäytöt. Katsomme, että kone on kunnossa ja jos ei ole mitään ihmeellistä, ilmoitamme kuskeille, että sopii lähteä uudelleen, Väisänen listaa.

Pimeälentoviikolla lentoharjoitukset alkavat hämärän laskeutuessa. Kuva: Tuomas Härmä

Päivällä ja yöllä, kotimaassa ja ulkomailla

Suomen ilmatilan koskemattomuuden valvonnan ja turvaamisen lisäksi koulutus on suuressa roolissa.

Ritvos kertoo hävittäjälentolaivueen päivien alkavan tavallisesti koko laivueen yhteisellä aamupalaverilla, jossa käydään läpi päivän lentopalvelus. Yleensä hävittäjillä lennetään kolme kierrosta päivän aikana. Keskimäärin lentokoulutukseen lentoineen ja läpikäynteineen menee noin 4-5 tuntia.

Tällä viikolla Karjalan lennostossa on pimeälentoviikko. Rikkinen kertoo, että pimeälentoviikolla lennetään samanlaisia koulutuslentoja kuin muutenkin, mutta pimeissä olosuhteissa. Päivärytmi on käännetty iltapainotteiseksi, mutta tälläkin viikolla pyritään lentämään kolme harjoituslentokierrosta.

– Tänään teemana on valmiusohjaajien jatkokoulutus ja ilmataistelulennonopettajakoulutus. Harjoittelemme ainakin kaksi vastaan kaksi -ilmataistelua näköetäisyyden ulkopuolella, Rikkinen avaa päivän ohjelmaa.

Lisäksi luvassa on tunnistuslentokoulutusta, jossa harjoitellaan vieraan koneen tunnistamista, kuvaamista ja käännyttämistä pimeällä.
Lentotekniikkalaivue on läsnä samoissa harjoituksissa kuin hävittäjälentolaivue: kotimaassa ja ulkomailla.

– Lentotekniikkalaivue on maassa se välttämätön toimija, jota tarvitaan aina lentokoneella lennettäessä, Väisänen sanoo.

Päivittäisiä koulutuksia laajempia harjoituksia on Rikkisen mukaan paljon ja säännöllisesti, niin kotimaassa kuin ulkomailla. 

Kotimaan harjoitustoiminta kattaa esimerkiksi Karjalan lennoston omat ja Ilmavoimien yhteiset harjoitukset. Toisinaan kotimaassa harjoitellaan kansainvälisten kumppanien kanssa. Etenkin ruotsalaisten kanssa on tiivis harjoitusyhteistyö.

Ilmavoimien syksyiseen pääsotaharjoitus Ruskaan osallistui myös ruotsalaisia omalla kalustollaan. Vastavuoroisesti suomalaiset ovat osallistuneet Ruotsin ilmavoimien pääsotaharjoitukseen.

Pienimuotoisempia kansainvälisiä harjoituksia on toteutettu yhdessä Baltian maiden päivystysosastojen kanssa sekä Suomen että Baltian maiden ilmatilassa.

Modernin teknologian aallonharjalle

Lähivuosina Karjalan lennostolle muutoksia tuovat Lockheed Martinin F-35-hävittäjät, joista ensimmäiset saapuvat Suomeen vuonna 2026. Rikkinen ja Ritvos pitävät muutosta tervetulleena. He kertovat, että uusi kalusto tuo mukanaan merkittäviä parannuksia. Vaikka Hornet-hävittäjiä on päivitetty nykyaikaan, se ei silti ole samanlainen kuin uudet koneet.

Ritvos huomauttaa F-35-hävittäjien tuovan myös merkittävän muutoksen lentokoulutukseen. Hornetien ollessa kaksipaikkaisia, F-35-hävittäjissä on vain yksi paikka, joten lennonopettaja ei mahdu koneeseen ohjaajan kanssa.

– Koska F-35-hävittäjällä lähdetään ensimmäisen kerran lentämään yksin, simulaattorikoulutusta tulee huomattavasti enemmän. Vaikka sitä on nyt jo paljon, lisäämme sitä vielä, Ritvos ennakoi.

Lentotekniikkalaivueelle uudet hävittäjät tuovat niin ikään muutoksia. Väisänen kertoo, että lentokoneina uudet hävittäjät ovat samankaltaisia kuin vanhat Hornetit alumiini- ja komposiittirunkoineen ja suihkumoottoreineen. Lentoteknisen osaamisen osalta tulee kuitenkin uusia osa-alueita, joihin tarvitaan koulutusta.

– Henkilöstömme pääsee modernin huipputeknologian aallonharjalle, Väisänen hymyilee.

Väisänen kertoo tulevien vuosien olevan Ilmavoimissa kiireisiä rakentamisen suhteen, sillä F-35-hävittäjiin liittyy kriittisiä salattavia suorituskykyjä. Valmistaja Lockheed Martin ja myyjävaltio Yhdysvallat asettavat tarkkoja turvallisuusvaatimuksia niin tiedonkäsittelyn kuin rakennustenkin suhteen.

– Rakennamme myös erikoisvalmisteisia tiloja, joissa tietyt turvaluokitukset täyttyvät, Väisänen avaa.

Alikersantit Riku Isopahkala ja Anni Pietiläinen ovat vastikään muuttaneet Tikkakoskelta Rissalaan apumekaanikon tehtäviin. Kuva: Tuomas Härmä

Hektinen ensimmäinen lentopalveluspäivä

Illalla tuvassa hävittäjien äänet kuuluvat kovaa: pimeälentoharjoitukset ovat edelleen käynnissä. Hävittäjien lentäessä Lentotekniikkalaivueen henkilökunta ja varusmiehet ahkeroivat. Lentotekniikkalaivueen komentaja Väisäsen mukaan varusmiehet ovat tärkeitä laivueen toiminnan kannalta.

– Me ajattelemme, että varusmiehet ovat meidän työntekijöitämme. He ovat arvokas lisä päivittäiseen toimintaamme, mutta saamme myös itse kouluttaa itsellemme sodan ajan joukkoja. Se on hirveän tärkeää, hän sanoi.

Väisänen kertoo, että varusmiehet saavat apumekaanikon tehtävien lisäksi koulutusta sekä päivystystoimintaan että lentoteknisessä joukossa taisteluun. Ennen saapumistaan Karjalan lennostoon varusmiehet ovat perehtyneet Ilmasotakoululla yksittäisen taistelijan ja ryhmän taisteluun. Karjalan lennostossa heidän osaamistaan laajennetaan koko lentotekniikkalaivueen ja tukikohdan taisteluun.

Lentotekniikkalaivueessa palvelevilla apumekaanikoilla on aikaa hengähtää hävittäjien nousujen ja laskeutumisten välissä.

Alikersantit Anni Pietiläinen ja Riku Isopahkala istuvat sohvalle konttiin rakennetussa taukotilassa. Päivä on ollut kiireinen. 

– Tänään on meidän ensimmäinen lentopalveluspäivämme ja heti aloitettiin yölentoviikolla. Olen vielä vanhimpana, eli vedän koko joukkuetta. On tässä saanut juosta, Isopahkala päivittelee, mutta kertoo kuitenkin päivän olleen mieluisa.

Tänään he ovat ehtineet lähettää Hornetin ilmaan vasta kerran, mutta lisää on luvassa myöhemmin illalla. Hornetin lähetykseen kuuluu tarvittavat tarkastukset ja tankkaukset, joiden jälkeen kone luovutetaan ohjaajalle.

Pietiläinen ja Isopahkala ovat vastikään päässeet lentotekniseltä aliupseerikurssilta Tikkakoskelta, jonka jälkeen he ovat saapuneet Karjalan lennostoon suorittamaan palveluksensa loppuun apumekaanikkoina. He kertovat viihtyvänsä tehtävissään. 

Apumekaanikkojen palvelukseen on mahtunut koneiden tarkastusten ja tankkausten lisäksi monenlaisia harjoituksia. Pietiläinen kertoo, että parikaapelia on vedetty ja radioliikenne on ollut suuressa roolissa etenkin tukikohtaharjoitusten aikana.

– Eikä iskun jälkeistä tiedustelua saa unohtaa, vaikka haluaisi, Isopahkala naurahtaa väliin.

Kesken jutustelun Hornet lentää jossain yläpuolellamme suuren äänen saattelemana, ja hetken aikaa puheesta on vaikea saada selvää.

Vaikka apumekaanikoille on tullut tutuksi useamman aselajin tehtävät, omaankin aselajiin on sisältynyt paljon opiskelua ja tenttejä.

– Opiskelua oli aika paljon, joskus joutui vapaa-ajallakin lukemaan. Kun opiskelimme Hornetin tyyppikohtaisia juttuja, tuntui, että tuli paljon asiaa lyhyessä ajassa, Pietiläinen huokaa.

Opiskelua ja harjoituksia on vielä luvassa, mutta Pietiläinen ja Isopahkala katsovat tulevaan kevääseen odottavaisin mielin. Pietiläinen kertoo odottavansa tulevia harjoituksia, joissa pääsee toimimaan Hornetien kanssa.

Alikersantit hengähtävät hetken tuvassa ennen kuin palaavat takaisin omiin tehtäviinsä. Pian Pietiläinen ja Isopahkala jatkavat matkaansa lähettämään ja vastaanottamaan hävittäjiä.

Vaikka Karjalan lennosto tunnetaan Horneteistaan, varusmiesten elämä näyttää kasarmilla samalta kuin muuallakin: ruokailun ja siivouspalveluksen jälkeen on vapaa-ajan aika. Osa varusmiehistä suuntaa vielä saunaan päivän päätteeksi.

Kymmeneltä nukkumaan mennessä kasarmilla on hiljaista. Hävittäjien harjoitukset ovat päättyneet, eikä ääntäkään enää kuulu.