Valkokankaiden maanpuolustaja

Näyttelijä Peter Franzenin kiireinen arki kuluu usein eri tv- ja elokuvatuotantojen parissa. Parrasvalojen takaa hänestä kuoriutuu kuitenkin herkkä ja pohdiskeleva mies, jolle omat juuret, perhe ja elämä ovat tärkeimpiä asioita.

Santahaminan metsäisessä ympäristössä on ollut koko päivän käynnissä ohjaaja Aku Louhimiehen uutuussarjan Konfliktin kiireiset kuvaukset. Suurprojektia tullaan kuvaamaan vielä pitkä tovi ennen kuin se pääsee esitettäväksi yleisön verkkokalvoille. 

Kuvausten keskiössä on selkeästi yksi mies, joka tunnetaan ympäri maailmaa. Tämä mies on Peter Franzén.

Kapteenin pukuun roolihahmonsa mukaisesti pukeutunut Franzén liittyy seuraamme, ja siirrymme sivuun nauttimaan perinteistä hernekeittoa kesäisen auringon lämmittäessä taivaalla.

Pohjolan poikia 

51-vuotiaan Franzénin oma tarina alkaa Lapin pienestä Keminmaan kunnasta. Perheeseen kuului kouluikään asti äiti ja isäpuoli. Biologinen isä asusti Helsingissä, eikä täten Franzén nähnyt häntä usein. 

Lapsuus ei ollut hänelle missään nimessä ruusuinen, sillä sitä varjosti alkoholin ja väkivallan värittämä suhde isäpuoleen. 

Pienenä poikana hän ei pelännyt vain itsensä, vaan myös äitinsä puolesta. Ammatiltaan isäpuoli oli poliisi, jonka pitäisi nimenomaan huolehtia siitä, että kaikilla on turvallista. 

Näin ei kuitenkaan alkoholin vuoksi aina tapahtunut. Franzén on käsitellyt tapahtumia jo hyvin kauan, ja kirjoittanut aiheesta kaksi romaania, sekä yhden elokuvan. 

Varhaisessa nuoruudessa Franzénin unelmana oli olla joko poliisi tai sotilas. Vaikka poliisin viran pystyi yhdistämään isäpuoleen, ymmärsi hän kuitenkin hyvin sen, että poliisin tehtävänä on auttaa muita. 

Vuodet kuitenkin vierivät, ja tulevaisuuden suunnitelmat muuttuivat. Isäpuoli erosi äidistä Franzénin saapuessa kouluikään, ja yksi taakka oli poissa harteilta. Haaveet poliisin ja sotilaan urasta alkoivat hiljalleen haalistumaan, ja tilalle nousi uusi suuri unelma.

– Aloitin 12-vuotiaana Kemin kaupunginteatterissa näyttelemisen. En ajatellut että minusta tulisi välttämättä juuri näyttelijää, mutta jonkinlainen idea esiintyjän työstä valtasi ajatukseni jo varhain, Franzén selittää.

Intin kautta teatterikorkeakouluun

Aikuisuuden kynnyksellä Franzén lähti suorittamaan varusmiespalvelustaan Mikkeliin. Nuorelle miehelle vuosi armeijan harmaissa oli erittäin tärkeä, sillä palveluksen lisäksi hän pääsi sisään teatterikorkeakouluun.

– Palvelus jännitti aluksi todella paljon, mutta samaan aikaan olin myös odottanut sitä hyvin kauan. Viihdyin siellä kaiken kaikkiaan tosi hyvin, ja aloin miettimään tosissani, että jäisin sinne töihin, Franzén paljastaa.

– Jos en olisi päässyt teatterikouluun, niin kenties olisin nyt sitten ammattisotilas. Ehkä se näyttelijän urakaan ei osoittautunut huonoksi valinnaksi, hän lisää huvittuneena.

Käteen Franzénille jäi varusmiespalveluksesta ennen kaikkea paljon hyviä muistoja, ystäviä sekä hurja määrä opittua tietoa hänestä itsestään. Näitä teemoja hän arvostaa vielä nykyäänkin suuresti. 

– Se on oikeastaan hullua ajatella, minkälainen kokonaisuus intti on ihmiselle. Kokemus on kaikille sama, ja monet pääsevät haastamaan sekä ylittämään omia luulojaan itsestään ensimmäistä kertaa ikinä, hän pohtii. 

Kiireisen arjen keskellä Franzénin mielessä oli myös hänen haaveensa urasta esittävänä taiteilijana. 

Teatterikorkeakouluun hakeminen tapahtui palvelusvuoden keväänä. Pääsykoevaiheesta toiseen pääsy aiheutti sen, että Franzén ilmoitti kompanjaansa lomansa jatkuvan vielä muutaman päivän pidempään. Franzén kertoo tämän aiheuttaneen jälkeenpäin ajateltuna hilpeän reaktion varuskunnassa.

– Mun palvelus oli aivan loppusuoralla, kun tuli kutsu viimeiseen haastatteluun johon oli pakko päästä. Sain paikan, ja palatessani komppaniaan ilmoitin tästä päällikölle, johon hän vastasi näin: "Onneksi olkoon Franzén, Suomi tarvitsee kaltaisiasi miehiä. Saatte palkinnoksi tästä kaksi päivää poistumiskieltoa", tarinoi hän naurahtaen.

– Kotiuduin muistaakseni perjantaina, ja teatterikoulu alkoi sitten jo maanantaina. Siirtymäaikaa ei ollut hirveästi, hän muistelee.

Näyttelijän työ on kasvattanut Franzenia henkisesti paljon. Kuva: Oskari Aumo

Suosio ei nouse päähän  

Nyt jo noin 30 vuoden mittaisen uran elokuva-alalla tehnyt Franzén on ehtinyt nähdä paljon maailmaa. Läpimurtonsa hänen voidaan katsoa tehneen kotimaan kentillä elokuvassa Rukajärven tie.

Tuolloin Franzén oli ehtinyt opiskella teatterikoulussa muutaman vuoden, ja roolisuoritus sai hänet vakuuttumaan tulevaisuudesta näyttelijänä nimenomaan elokuvissa. Nimestä Peter Franzen tuli tuttu koko Suomessa.

Suosio ei ole kuitenkaan se asia, mikä ajaa häntä eteenpäin. Uudet kokemukset, uudet ihmiset ja uusien asioiden oppiminen ovat tärkeämpiä teemoja. 

– Kyllähän Rukajärven tie oli mulle silloin iso juttu, mutta sanoisin että jokainen projekti missä olen ollut mukana on ollut yhtä tärkeä mulle. Tärkeintä on pitää oma mieli korkealla, ja lähteä mukaan uusiin haasteisiin. 

– Oli lopputulos mikä tahansa, niin mielenkiintoisinta tässä hommassa on se uuden oppiminen. Se tapahtuu vain ja ainoastaan silloin, kun uskaltaa haastaa itsensä, ja lähteä vähän oman mukavuusalueen ulkopuolelle, selittää Franzén.

Mukavuusalueen rikkominen näkyy miehen työssä kaikista selkeinten, kun katsotaan hänen eri tyylisten roolihahmojen laajaa kirjoa. Ajatus siitä, että hänet tunnettaisiin aina samankaltaisista rooleista tuntuu kaukaiselta.

– Erilaisia ja hyvin käsikirjoitettuja rooleja näytellessä minulla pysyy se mielenkiinto ja rakkaus tätä työtä kohtaan, hän tiivistää.

Kapteeni kameran edessä

Viimeisen kymmenen vuoden aikana Franzénin nimi on levinnyt myös Suomen ulkopuolelle. Unelma Hollywoodissa näyttelemisestä on toteutunut usean eri sarjan ja elokuvan voimin, joista kaikista kirkkaimmin hänet tunnetaan kanadalais-irlantilaisesta Viikingit-sarjasta.

Toistaiseksi Pohjois-Amerikan suurtuotannot saavat odottaa, sillä tämän vuoden kalenteri on pyhitetty suomalaiselle Konflikti-sarjalle.

Lyhykäisyydessään sarja kertoo tilanteesta, jossa suomalainen pikkukaupunki miehitetään ulkopuolisen uhan toimesta, ja tilanne kehittyy jakso jaksolta huonompaan suuntaan. 

– Kun luin tämän sarjan käsikirjoituksen läpi ensimmäistä kertaa, se oli erittäin karmiva. Sota on kuitenkin nyt niin lähellä Ukrainaan viitaten, että tää aihe on ajankohtaisempi kuin koskaan, hän miettii.

Franzénin mukaan yksi iso vaikuttava tekijä sarjaan mukaan lähtemisessä oli myös aiempi kokemus ohjaajan Louhimiehen kanssa. 

– Akun kanssa työskenteleminen on aina ollut hienoa. Hän on ohjaajana monille näyttelijöille mieluinen, sillä improvisointi on enemmän kuin sallittua hänen tuotannoissaan. 

– Silloin myös se oma luovuus kukkii, kun voi pohtia itse, miten saisi jostain kohtauksesta paremman, Franzén selittää.

Tällä kertaa näyttelijäkonkari on jälleen täysin uudenlaisen roolin edessä, kun lapsuuden haaveet sotilaan ammatista toteutuvat ainakin fiktion muodossa. Franzén näyttelee varusmieskomppanian päällikköä, joka on sotilasarvoltaan kapteeni.

–  Enempää en voi paljastaa tästä roolista. Maanpuolustus on minulle edelleen ihan sydämen asia, ja tuntuu hienolta olla osa projektia jossa pyritään luomaan draaman avulla kuva siitä, miten tätä maata puolustetaan tositilanteen tullessa, hän toteaa.

Vaikka sarja onkin fiktiivinen, tuo siihen oivan lisän realistisuutta tiivis yhteistyö Puolustusvoimien kanssa. Franzén myös paljastaa, että vaikka kyseessä on kotimainen tuotanto, ollaan sarjaa viemässä myös ulkomaille jakoon.

Franzen nähdään sotilaan roolissa tulevassa Konflikti sarjassa. Kuva: Eero Tammivuori

Oman elämänsä maajussi ja filosofi

Uransa aikana Franzén on tunnettu niin näyttelijänä, ohjaajana kuin kirjailijana. Näiden kaikkien luovien tehtävien lisäksi hän on myös intohimoinen luontoihminen sekä maanviljelijä. 

Noin kymmenen vuotta sitten Kalifornia jäi taakse, ja uudeksi kotipaikaksi perheelle muodostui Etelä-Ranskan luonnon helmassa sijaitseva maatila. 

Ajatus omavaraisuudesta ja omasta maatilasta oli ollut ilmoilla jo pitkään, ja sen hoitaminen pitää Franzénin kiireisenä aina kun muita töitä ei ole.

– Rakastan maatilalla sitä syrjäisyyttä ja luonnon rauhaa, mutta myös niitä fyysisiä töitä mitä se vaatii. Meillä on siellä paljon eri eläimiä joihin olen kiintynyt helposti, hän toteaa hymyillen.

Maatilan arki koostuu suurelta osin juuri fyysisestä työskentelystä, mikä sopii hyvin yhteen Franzénin ajatusmaailman kanssa. Oman itsensä löytäminen, ihmismielen tutkiskelu ja elämän merkityksellisyyden pohtiminen ovat aiheita, joita kohtaan häneltä löytyy mielenkiintoa ja aikaa.

– Ajattelen niin, että aina kun olen liikkeessä ja teen jotain fyysistä, niin silloin tunnen oikeasti eläväni. Minusta ei ikinä voisi tulla sellaista meditoivaa munkkia, vaikka hengelliset asiat kiinnostavat, hän pohtii.

Näyttelijän ammatissa erilaiset identiteettikysymykset nousevat usein vahvasti pinnalle. Käsikirjoitettu hahmo täytyy aina sovittaa emotionaalisella skaalalla näyttelijään, jonka tulee ammentaa rooliin omia tunteita ja reaktioita.

Franzén on uransa varrella monesti kokenut irtaantuneensa kokonaan omasta minäkuvastaan, kun eläytyminen roolihahmoa kohtaan on ollut niin voimakasta.

– Elokuvat ovat näyttäneet minulle ylipäätään sen, että irtautuminen on mahdollista. Sitä tunnetta on vaikea selittää, mutta pystyt näkemään itsesi kokonaan toisena henkilönä ja kuvittelemaan itsesi ulkopuolelta, hän valottaa.

Elämän suurimpiin kysymyksiin ei kuitenkaan maanviljely tai näytteleminen ole tuonut vastausta. Voimakkaimmat kokemukset ovat liittyneet omien lapsien syntymään, jonka Franzén näkee olleen mahdollisesti se kaikista suurin oppitunti hänen elämässään.

– Mun yksi suurimmista tavoitteista elämässä on olla mahdollisimman hyvä isä. Uskon että sen todellisen minuuden löytäminen tapahtuu kaikkien elämän osa-alueiden sisäistämisen myötä. 

– Aika näyttää sen miten onnistun tehtävissäni. Toivon mukaan siinä matkan varrella se käsitys elämästä muodostuu, ja tälle elämän oppitunnille tulee jonkinlainen vastaus, hän päättää ajatuksensa.