Taistelun huumaa ja ammattitaidon loistoa

Joka toinen vuosi järjestettävä puolustusvoimien pääsotaharjoitus pidettiin Kaakkois-Suomen alueella 27. marraskuuta – 4. joulukuuta. Harjoituksen tavoitteena oli kaikkien puolustushaarojen ja Rajavartiolaitoksen yhteisten suorituskykyjen käytön harjoitteleminen erityisesti nopeasti kehittyvien tilanteiden osalta.

Harjoituksen vahvuus oli enimmillään noin 12 000 henkilöä, joka koostui 6000 varusmiehestä, 3200 reserviläisestä ja 2600 puolustusvoimien ja rajavartiolaitoksen henkilökunnasta. Pelkästään ajoneuvoja harjoituksessa oli käytössä 2200.

Sinisten puolella vanhemman saapumiserän valmiusyksikön taistelupioneerijoukkue odottaa liikkeelle lähtöä. Takana on useamman päivän taistelu hyökkäävää vihollista, Keltaista vastaan. Siitä huolimatta tunnelma varusmiestaistelijoiden keskuudessa on rento ja hymy paistaa huulilta, kun he nauttivat lounasta kuljetuspanssariajoneuvon perässä.

– Ensimmäiset kaksi päivää harjoittelimme miinoitteen raivaamista, sen jälkeen lähdimme hyökkäämään. Olemme tukeneet vaunujoukkuetta jalan sekä raivanneet vastaan tulevia miinoitteita. Meillä on aamuja niin vähän jäljellä, että positiivisella asenteella olemme menneet eteenpäin. Kaikki haluavat näyttää, mihin pystyvät, taistelupioneerijoukkueenjohtaja, upseerikokelas Jere Raumala avaa.

Joukkue lähtee liikkeelle, ja panssariajoneuvon sisällä tunnelma on kuin maailmanlopun elokuvassa: sisustusta tähdittää sotilaiden pääkallokuvioidut kasvomaalit, ydinjätteen keltaiset valotikut ja yleinen sekamelska. Äänimaailmasta huolehtivat ronskit jutut ja kaiuttimesta pauhaava rock-musiikki. Hälinän keskeltä voi astia adrenaliinin nousun, kun jalkautuminen lähestyy.

– Hyvät fiilikset on tällä hetkellä. Se on aina yhtä jännittävää, kun on paukut piipussa ja päästään taistelukosketukseen. Aiempi hyökkäys sujui meiltä mallikkaasti, alikersantti Eetu Ikola tunnelmoi.

Taistelupioneerijoukkueen sotilaat nousevat ajoneuvosta ja lähtevät etenemään panssarijääkärijoukkueen perässä korkealle kukkulalle, kohti vihollisen ryhmitystä. Taistelupanssarivaunujoukkue hyökkää jalkaväen rinnalla tieuria pitkin, kun ensilumien valkaisemassa metsässä tarpovat taistelijat tähyilevät vihollista.

– Tiedustelijat ovat ilmeisesti havainneet vihollisen jalkaväkeä. Voi olla, että hyökkäämme sinne pian, korpraali Anton Lindroth ennustaa.

Edessä siintävä tiheä metsikkö tekee näkyvyydestä heikon. Leopard-panssarivaunut etsivät hyvää tuliasemaa, ja niiden piiput heiluvat sektoria pitkin edestakaisin hakiessaan vihollista. Moottoripyörien pärinä kantautuu kaukaa, kun lähetit kuljettavat viestejä joukkueiden välillä.

– Koska panssarijääkärit kulkevat meidän edellä, niin he luultavimmin joutuvat rajuimpaan tulikosketukseen. Me tuemme heitä toisena aaltona, Lindroth vakuuttaa.

Korpraali Anton Lindroth toimi panssarintorjuntapartiossa Sinisten puolella.

Yhtäkkiä alkaa ankara tulenkäyttö. Maassa makaavien taistelupioneerien rynnäkkökiväärit lyövät piipusta ulos yhtäsoittoista liekkiä, kun he lataavat täyden laidallisen patruunaa kohti vain kymmenien metrien päässä olevaa vihollisen jalkaväkeä. Takaoikealta kuuluu panssarivaunun päältä konekiväärin laulua moottorin jylinän säestämänä. Puita kaatuu vaunujen edessä, meneillään on hallittu kaaos.

Hetken tulitaistelun jälkeen vihollinen lopulta perääntyy, mutta Keltainen onnistuu aiheuttamaan Siniselle merkittäviä tappioita. Osuman saaneet taistelijat ottavat kypärät pois kaatumisen tai haavoittumisen merkiksi. Matka kuitenkin jatkuu pelissä mukana olevien sotilaiden perässä.

– Lasersäteisiin perustuva KASI-järjestelmä tekee tämänkaltaisista harjoituksista realistisempia. Metsäharjoituksissa puut ja muut esteet tosin haittaavat säteiden kulkua, minkä takia liivit eivät välttämättä tunnista aseesta lähtenyttä sädettä, varusmieskouluttaja analysoi.

Sinisen tavoitteena on edetä reilun kilometrin päässä olevaan risteykseen. Taistelupioneerijoukkue lähtee hyökkäämään vihollista kohti vielä viimeisen kerran. Edessä on jälleen korkea kumpare, jonka takana odottaa mahdollisesti vihollinen. Taistelu on kestänyt jo muutaman tunnin, mutta ison osan sotilaistaan menettänyt joukkue jatkaa reippaasti eteenpäin.

– Hyökätään vaunujoukkueen tukemana! Avoriviin ja kumpare haltuun, Raumala käskee.
Vihollinen perääntyy ja Sinisen joukot saavuttavat tavoitteen. Kersantti Eetu Kasken mielestä äskeinen taistelu oli ehdottomasti koko harjoituksen kohokohta.

– Minulla oli neljän miehen osasto, ja vihollista vyöryi meitä kohti. Vastasimme siihen kuitenkin onnistuneesti rajulla tulella ja selvisimme siitä. Toivottavasti päästään vielä mähisemään samalla tasolla, Kaski toivoo.

Taistelupioneerijoukkueen kuljettaja, korpraali Pekka Översti tiivistää joukkueensa hengen ytimekkäästi.
– Meidän porukalla on se asenne, että tilanteesta riippumatta annamme kaikkemme.

 

   
Taistelukosketuksessa tulenkäyttö oli nopeaa ja voimakasta.

Keltaisten puolella taisteluvyöhykkeelle hyökkäävällä pioneerijoukkueella on kuhina päällä. He olivat saanet tehtäväkseen miinoittaa vastustajan oletettuja kulkureittejä.

– Meidän joukkueella on tehtävänä suluttaa ensimmäistä kolme tasaa, ryhmänjohtaja, reservin alikersantti Petri Välimaa selventää.

Ensimmäinen, jo lähes valmis miinaeste on hidastava, jonka tarkoituksena on kuluttaa vastustajaa. Seuraavaksi tien toiselle puolelle rakennettava, vielä suunnitteluvaiheessa oleva miinaeste on pysäyttävä. Se tarkoittaa, että vastustajan ei ole miinaesteen jälkeen enää mahdollista jatkaa matkaa.

Porin Prikaatin kansainvälisten valmiusjoukkojen pioneerijoukkueen reserviläiset tekivät miinaestettä.

– Siitä ei enää tulla läpi, ja jos tullaan, niin se hidastaa vastustajaa monen tunnin verran, Välimaa tarkentaa.

Pioneerijoukkojen tehtävänä ylipäätänsä on hidastaa vastustajan etenemistä, jotta muilla olisi enemmän peliaikaa. Tehtävän suorittaminen alkaa suunnitteluvaiheella, jossa pohditaan taktista näkökulmaa.

– Ensimmäisenä katsotaan tietä ja mietitään miten haluttu sulute saadaan tehtyä, Välimaa aloittaa.

Hidastaviin sulutteisiin ei laiteta kovin raskaita miinoitteita kuten lisäpanostuksia tai pohjamiinoja.

– Pohjamiinoilla voi tuhota vaunun kuin vaunun, Välimaa pohtii.

Suunnittelun jälkeen dokumentoidaan miinojen tulevat sijainnit, tehdään merkinnät maahan, haetaan kiintopisteitä ja otetaan suuntaetäisyyksiä miinarivien päistä.

– Dokumentointi on tärkeää, jotta tiedetään heti missä mahdolliset räjähtämättömät miinat sijaitsevat, jos niitä joskus mennään raivaamaan, Välimaa painottaa.

Aivan viimeisenä tehdään sijaintipiirros tiestä, johon miinat on laitettu. Sijaintipiirrokseen merkataan kiintopisteet, miinarivit, miinarivien päät ja mahdolliset lisätiedot esimerkiksi kylki- tai viuhkapanoksista, joita voidaan laittaa tiensivuun.

Pioneerit voivat tehdä miinoituksia eri valmiusasteille. Tässä tapauksessa ensimmäinen, hidastava miinaeste tehdään toiseen valmiusasteeseen. Toinen valmiusaste tarkoittaa, että tiealueella miinasijat ovat tyhjiä, mutta tiealueen ulkopuolella olevissa miinasijoissa on miinat.

– Tarkoituksena on, että jääkärit pääsevät ajamaan siitä vielä läpi ja he itse asettavat miinat miinasijoihin tiealueella, Välimaa selventää.

Porin prikaatin kansainvälisten valmiusjoukkojen reserviläisistä koostuvan pioneerijoukkueen hyvä tekemisen meininki on kantanut koko päivän.

– Saatiin koko porukka samaan aikaan kutsut. Olimme ihan innoissamme, että pääsemme kertaamaan, vaikka sillon ei ollut vielä mitään hajua, että minne päin lähdetään, ryhmänvarajohtaja, reservin alikersantti Aki Vartiainen iloitsee.

Taisteluiden alussa säät eivät suosineet taistelijoita, mutta harjoituksen loppua kohden olosuhteet ovat muuttuneet paremmiksi.

– Huono sää otti alussa koville, mutta kyllä siitä ollaan päästy yli parempien säiden ja hyvän ryhmähengen myötä, Vartiainen kiittelee.

Myös muut joukkueen jäsenet lähtivät hyvillä mielin kertausharjoitukseen.

– Parasta on, kun pääsee näkemään kavereita pitkästä aikaa. Meillä on sama vanha ryhmä ja tuttuja kavereita koko komppania täynnä, Välimaa kertoo.

Pääsotaharjoituksen kahdesta osapuolesta Keltainen toimi hyökkääjänä Sininen puolustajana.

Täydennysjoukkueen kuljettaja saapui Scania-merkkisellä kuorma-autolla tuoden lisää räjähteitä pioneereille. Kuljettajalta saadun nopean kommentin mukaan hänellä on tässä harjoituksessa ollut parempi motivaatio kuin koskaan aiemmin.

– Se johtuu varmaan siitä, että tämä on niin iso harjoitus. Täällä pääsee niin lähelle sodan tuntua, kuin mitä rauhan aikana voi päästä, kuljettaja pohdiskelee.

Reserviläisjoukkueen yleinen mielipide oli selkeä: ”Olihan tänne ihan kiva tulla, mutta vielä kivempaa täältä on lähteä pois”.