Valaisevaa aikaa

Alokasjakson ensimmäisten päivien aikana intti hyökkäsi kuin hyökyaalto. Uusi kulttuuri, uudet ihmiset ja uusi ympäristö, kaikki tulivat yhtäaikaisesti. Seuraavat kolme ja puoli viikkoa olisin samassa porukassa aloittamassa elämäni yhtä erikoisimmista vaiheista. Ensimmäisten viikkojen aikana tuli opittua todella paljon, ja samalla huomasin, miten ajantajuni oli muuttunut täysin. Vain muutama päivä palvelusta oli kulunut, mutta tuntui siltä kuin aikaa olisi kulunut viikkoja, ellei kuukausia.

Sain aikaan monella tavalla uuden suhteen: jokainen sekunti oli vankkumaton ja aikamääreet olivat pyhiä. Kun kiireessä yrittää laittaa taisteluvarustusta päälle ja samalla estää koko kaapin sisältöä kaatumasta päälleen, oppii jokaisesta sekunnista ottamaan kaiken irti. Ja illalla, kun vapaa-aikaa oli, oppi ymmärtämään oman henkilökohtaisen ajan arvon.

Koronan aiheuttamat pitkät kiinniolot tuntuvat melkein ikuisilta. Lomille pääseminen oli alokasjakson ensimmäinen etappi, jota kohti matelimme kaikki yhdessä. Kun loma saapui, vähän alle kaksi viikkoa vapaata sujahti hetkessä. Aika tuntuu pidemmältä, kun on paljon uutta ja tekemistä. Lomalla passiivinen oleilu saa ajan kiitämään. Tajusin, että lomista kannattaa ottaa kaikki irti.

Ennen palveluksen aloittamista olin ehtinyt opiskella puolitoista vuotta yliopistossa. Tästä ajasta puolet oli etäopiskelua. Etänä opiskeleminen oli hyvin vapaamuotoista aikataulullisesti. Juuri tähän väliin opiskeluja varusmiespalveluksen aloittaminen oli todellinen shokki. Laajalti itsenäinen opiskelu vaihtui tiiviiseen yhdessä elämiseen ja toimimiseen ison porukan kanssa.

Kutsuntojen aikaan en ollut innokas lähtemään varusmiespalvelukseen. Hain siviilipalvelukseen. Koin tuolloin, ettei asepalveluksesta olisi minulle hyötyä, eikä se tuolloin ehkä vastannut arvojani. Mukana saattoi olla myös epävarmuutta.

Mielipiteeni on muuttunut todella paljon tuosta ajasta. Voin nyt sanoa, että varusmiespalvelus on ollut minulle todella tärkeä ja valaiseva kokemus. Olen oppinut paljon henkisistä ja fyysisistä rajoistani sekä erilaisista ihmisistä. Nimensä mukaisesti se on myös yhteiskunnalle tärkeä palvelus. Kotimaan puolustaminen on ensiarvoisen tärkeää ja palvelusaikani arvoista.

Noin vuosi sitten laitoin hakemuksen takaisin aseelliseen palvelukseen. Muutaman viikon kuluessa aluetoimistoni lähetti minulle palveluksen aloittamismääräyksen. Uskoin, että intti olisi paikka, jossa oppisin paljon. On vaikea kuvitella, että siitä on vain vuosi, silti tänä vuonna alkanut rupeama on tietyssä mielessä kulunut todella nopeasti.

“Intti on elämän parasta aikaa.” Näin kuuluu monen sanovan enemmän tai vähemmän huumorilla todettuna. Siinä on kuitenkin paljon totta. Vaikka aika “armeijan harmaissa” voi joskus tuntua pahimmillaan raastavalta, sen arvo on suuri. Omassa tehtävässäni saan paljon myös työkokemusta, mutta edelleen pidän tärkeämpänä sitä, mitä varusmiespalveluksessa oleminen kokemuksena on antanut minulle.

Eniten intistä saa irti suorittamalla sen positiivisella asenteella. Vaikka ei pääsisikään haluamaansa tehtävään, jää palveluksesta paljon käteen, kun ottaa sen kokemuksena, joka voi antaa paljon oppia. Raskaat kokemukset ovat yleensä myös niitä arvokkaimpia. Intin ensimmäinen kiinniolojakso oli elämäni pisimmät kolme ja puoli viikkoa. Nämä viikot opettivat minulle paljon ajan merkityksestä.