Väitöskirja pohtii viranomaisyhteistyön syventämistä
Voisiko poliisin ja puolustusvoimien korkeakoulutuksen yhdistää? Johanna Anttonen etsii vastausta muun muassa tähän kysymykseen tuoreessa väitöskirjassaan.
Kasvatustieteiden- ja filosofian maisteri Johanna Anttosen sotilaspedagogiikan väitöskirja tarkastettiin tänään perjantaina hyväksytysti Helsingissä. Maanpuolustuskorkeakoululla työskentelevän Anttosen väitöskirja kantaa nimeä Yhteistä turvallisuutta rakentaen. Väitöskirjassaan Anttonen tutkii, missä määrin upseeri- ja poliisiproffesioiden välistä yhteistyötä voisi syventää. Erityinen painopiste on kyseisten ammattien korkeakoulutusten yhdistämismahdollisuuksissa. Tutkija itse toivoo voivansa herättää keskustelua siitä, miten eri viranomaistahot voisivat paremmin yhdistää resurssejaan ja karsia päällekäisyyksiä.
Anttosen mukaan onnistunut viranomaistyö vaatii suunnitelmallisuutta. Pelkät yhteistoimintaharjoitukset eivät riitä. Esimerkkejä säännöllisestä ja toimivasta viranomaisyhteistyöstä on jo olemassa. Poliisin, tullin ja rajavartiolaitoksen yhteistoimintaa kutsutaan PTR-yhteistyöksi. Merellä työskentelevät viranomaiset tekevät myös yhteistyötä. Merellisten toimijoiden lyhenteeksi on vakiintunut Meto.
Korkeakouluissa yhteistyötä puolustusvoimien ja poliisin välillä ei kuitenkaan juuri tapahdu. Väitöskirjansa päätelmissä Anttonen esittää kolme erilaista mallia, joiden kautta näiden alojen koulutusta voisi yhdistää. Ensimmäinen vaihtoehto olisi yksi yhteinen koulutus, joka valmistaisi molempiin ammatteihin. Toisena ratkaisuna Anttonen esittää yhteisen peruskoulutuksen, jonka jälkeen koulutus eriytyisi. Viimeinen malli on tutkijan mukaan kaikkein toteuttamiskelpoisin. Siinä olisi eriytynyt peruskoulutus, mutta ylempiin tehtäviin valmistavassa koulutuksessa voisi olla esimerkiksi yhteisiä kursseja.
Anttonen ei kuitenkaan usko, että koulutusten yhdistämisessä tapahtuu merkittävää edistystä ainakaan lähitulevaisuudessa.
– Ammattikunnat ovat loppupeleissä sen verran erilaiset, että yhtä yhteistä koulutusta tuskin nähdään. Joitakin yhteisiä kursseja saattaa kuitenkin tulla. Lisäksi yhteistyötä ei välttämättä edes haluta kehittää oman työnhallinnan, vallan tai resurssien menettämisen pelossa, Anttonen sanoo.
