Vahtiupseeri pitää aluksen kurssillaan
Alikersantti Janne Jauhiainen pääsee poikkeuksellisesti hyppäämään palveluksessaan Merivoimien suurimman aluksen puikkoihin, kiitos siviilikokemuksensa.
Siviilissä vahtiperämiehen tutkinnon suorittanut alikersantti Janne Jauhiainen toimii varusmiehelle hyvin poikkeuksellisessa tehtävässä, vahtiupseerina monitoimialus Louhella. Siviilikokemuksen siivittämä Jauhiaiselle aukeni mahdollisuus suorittaa asepalvelus taatusti kallisarvoista ja konkreettista kokemusta takaavissa tehtävissä.
Ohjausvuorossa Jauhiainen hyppää yli 70-metrisen monitoimialus Louhen ohjaimiin. Vahtiupseerina hän toimii osana aluksen ohjailuryhmää henkilökunnan kanssa ohjaillen alusta ja tehden päätöksiä aluksen toimintaan liittyen. Tehtävä vaatii aluksen liikkeiden tarkkaa hallintaa ja laivan mittariston sekä merikarttojen alituista seuraamista. Riippuen onko ohjausryhmiä kaksi vai kolme, päivä päivä jakautuu neljän tunnin mittaisiin ohjausvuoroihin ja neljän tai kahdeksan tunnin mittaisiin lepovuoroihin.
Vaikka Jauhiaisella on siviilissä kokemusta aluksen jos toisenkin ohjaimista, tarjoaa Louhi aivan uudenlaisen ympäristön toimia ja kehittää omaa osaamista.
– Tällaisia monitoimialuksia ei hirveämmin ole siviilissä. Alustyypissä on Azipod-potkurit eli ne pyörivät 360 astetta laivan alla. Siviilissä alusta ohjataan sen sijaan peräsimellä. Louhelta olen saanut asiaan liittyen arvokasta kokemusta, ja tämä on muutenkin ollut ikimuistoinen ammattitaitoa kehittänyt kokemus, Jauhiainen hehkuttaa.
Kasarmi keskellä merta
Jauhiainen palvelustovereineen elää suurimman osan palvelusajasta aluksella, vieläpä enimmäkseen merellä. Hän on viimeksi ollut kasarmimajoituksessa maaliskuussa. Alus on varusmiesten onneksi siisti ja moderni, vaikkakin alus ympäristönä on hiukan ahdas. Pisimmillään aluksella vietetään jopa viiden viikon jaksoja. Jauhiainen kertoo kuitenkin epäröimättä, että pää ei ole hajonnut aluksella oloon.
– Alus voisi tuntuakin ahtaalta, ellei täällä olisi näin loistava porukka. Itseäni täällä olo ei ole ahdistanut ollenkaan – päinvastoin. Täältä ei aina halua lähteä edes sotkuun. Toisaalta olen siviilissä tottunut olemaan yhdeksän viikkoakin aluksella.
Olosuhteet alukselle eivät ole huonoimmasta päästä. Jauhiainen kertoo heidän saavan nauttia keskivertoa paremmista laivan oman keittiön antimista, ja alla on aina oma punkka eikä märkä makuupussi. Vapaa-ajalla aluksella voi myös virkistäytyä esimerkiksi kuntosalilla tai saunatiloissa.
Jauhiaisen seurana aluksen hyttejä asuttavat tällä hetkellä vain 17 muuta varusmiestä. Varusmiesten porukka onkin tiivis ryhmä, jossa hyvä ilmapiiri auttaa jaksamaan.
Arki merellä poikkeaa melkoisesti kasarmielämästä. Varusmiehet ovat aluksella ikään kuin töissä, eikä Jauhiainen koe, että hänen tehtävänsä oikeastaan eroaisivat hänen siviilityöstään.
– Aluksen arjessa on oma rytminsä ja rutiininsa. Jokainen hoitaa oman tonttinsa. Oma-aloitteisuus on laivastossa ihan ykkösjuttu.
Vaikka elämää sävyttävät aluksen tarkat rutiinit, saattavat yöunet keskeytyä koska tahansa toisen aluksen kiinnittyessä Louhen kylkeen hakemaan esimerkiksi täydennyksiä. Tällöin koko miehistö hyppää vauhdilla pukeisiin ja siirtyy töihin, mikä luo Jauhiaisen mielestä yhden eron siviilipuoleen.
Jauhiainen kertoo merenkulun olevan hänen juttunsa henkeen ja vereen.
Kannelta komentosillalle
Monitoimialus Louhen tehtäviin kuuluu muun muassa öljyntorjunta, merikaapelin lasku ja sukellustyöt sekä Merivoimien huoltotoiminta. Huoltotehtäviin kuuluvat esimerkiksi täydennykset ja huoltotoimenpiteet taistelualuksiin, joilla on rajallisemmat resurssit.
Myös nämä kannen toiminnot ovat tulleet tutuksi Jauhiaiselle, joka aloitti aluksella kansialiupseerina. Kansialiupseerina hänen vastuulleen ovat kuuluneet kannen tapahtumat aina satamaan kiinnittymisestä taistelutoimintaan. Satamajaksojen aikana hän pääsee edelleen palaamaan kansitehtäviin. Satamassa päivät nimittäin koostuvat erilaisista aluksen huoltotöistä ja operaatioihin valmistautumisesta.
Tie kannelta komentosillalle kävi lähes sattuman kautta, kun henkilökunta tiedusteli varusmiesten merenkulkukokemusta. Pian Jauhiainen alkoi suorittamaan vahtiupseerin tutkintoa aluksella ja hankkimaan tyyppipätevyyttä aluksen ohjaamiseen. Merenkulkuun vaadittava osaaminen häneltä löytyi jo valmiiksi siviilioppilaitoksesta, joten merenkulun saloihin tutustumisen sijaan hän pystyi siirtymään suoraan tutustumaan aluksen ohjaimiin.
– Tämä oli win–win tilanne molemmille osapuolille. En olisi osannut kuvitellakaan, että voisin päästä tällaisiin tehtäviin, sillä tämänkaltaisesta mahdollisuudesta ei kerrottu missään.
Vahtiupseerin tehtävässä Jauhiainen nauttii aidosta vastuun kantamisesta ja mahdollisuudesta ajaa alusta – onhan merenkulku hänen kutsumuksensa. Vaativissa tilanteissa keskeisessä roolissa on oman vastuun lisäksi saumaton yhteistyö henkilökunnan kanssa.
– Sen pitää sujua, sillä kyseessä on koko aluksen ja miehistön turvallisuus.
Toisinaan puikkelehtiminen Suomen rannikon matalissa vesissä suurella aluksella voi olla hyvin haastavaa, ja alusta joudutaan ajamaan täysin manuaaliohjauksessa, mitä Jauhiainen pitää haastavimpana palveluksessa.
Vastuun ottaminen suuresta aluksesta on vaatinut ammattilaiseltakin opettelua. Jauhiainen haluaakin kiittää henkilökuntaa asioiden perinpohjaisesta kouluttamisesta.
– Palvelusaika on ollut kasvun aikaa ihmisenä, jotta olen voinut kantaa vastuun ansiokkaasti.
Merimies ei maissa viihdy
Jauhiainen joutuu hyvästelemään Louhen tällä viikolla, muttei kuitenkaan ehdi pysytellä maan kamaralla kuin kaksi päivää, sillä merimiehen tie vie heti takaisin hänen omalle alukselleen.
– Tuntuu oudolta lähteä täältä. Aivan kuin olisin tullut vasta viikko sitten, vaikka aluksella on eletty jo maaliskuusta alkaen. Koko ajan olemme päässeet tekemään jotain uutta, ja olen päässyt viettämään valtaosan palveluksesta merellä.
Jauhiaisen tavoite oli jo kutsunnoissa päästä laivastoon, eikä laivasto ole jättänyt odotuksia lunastamatta.
– Hyvä asenne ja motivaatio ratkaisevat täällä laivastossa. Hyvällä meiningillä aluksella viihtyy oikein hyvin.
Kysyttäessä palveluksen niin sanotusti hajottavista asioista ei sanavalmis alikersantti saakaan suutaan auki. Tovin emmittyään hän toteaa, ettei Louhella ole tullut vastaan mitään negatiivista, vaikka kuinka miettisi. Hetkittäiset ärsyttävät asiatkin on voitettu.
Mahdollisuus palvella laivastossa aukenee pyrkimällä jo kutsunnoissa Upinniemeen Rannikkoprikaatiin, jossa alokaskauden perusteella valitaan Rannikkolaivastoon koulutettavat varusmiehet. Laivaston monipuoliset tehtävät koneista merenkulkuun tarjoavat mahdollisuuden hyödyntää ja kehittää omaa siviiliosaamista. Oma osaaminen kannattaakin tuoda esiin, jolloin palveluksessa voi aueta odottamattomia ovia, kuten Jauhiaisella.