Väestönsuojelu on jokaisen asia

Helsingin katujen alla piilee kymmeniä kalliosuojia, joihin koulutetut vapaaehtoiset perustavat kriisitilanteessa itsenäisesti toimivia suojautujien yhteisöjä.

Viranomaiset voivat antaa määräyksen väestönsuojien käyttöönotosta, jolloin syvälle graniittiin louhitut normaalioloissa esimerkiksi parkkihalleina tai liikuntatiloina toimivat tilat muuttuvat 72 tunnissa monentyyppistä asevaikutusta kestäviksi suojiksi.

Helsingissä väestönsuojelun järjestäminen kuuluu pelastuslaitoksen vastuulle. Pelastuslaitoksen henkilökunta kouluttaa vapaaehtoisia suojien tarpeisiin ja vastaa suojien ylläpidosta. 

Helsingin pelastuslaitoksen varautumisen opettaja Tomi Rask kertoo, että kaikki suojat ovat suunniteltu suojaamaan suoralta asevaikutukselta, vaikkakin sodankäynnin kuva on muuttunut vuosien mittaan. Suojista tekee erityisen vahvoja Suomen kova pääosin graniitista koostuva peruskallio, johon suojat on louhittu. Suoran asevaikutuksen ohella suojat tarjoavat suojaa CBRN-aineilta, eli kemikaalisilta, biologisilta, radiologisilta ja ydinaseperäisiltä uhilta. 

– Suojat tarkistetaan viikoittain ja niiden laitteistot kuukausittain. Näin varmistetaan, että kaikki suojat ovat tarvittaessa turvallisia käyttöön otettavaksi, Rask kertoo. 

Helsingin väestönsuojelun osin haasteellisena erityispiirteenä on hyvin uniikit väestönsuojat. 

– Ei varmaankaan ole kahta samanlaista suojaa. Vanhimmat suojat ovat 1930-luvulta ja uusin vuodelta 2018. Laitteita meillä on varmaan joka mallia, Rask pohtii.

Suojien toiminta nojaa vapaaehtoisiin

Helsingissä väestönsuojien toiminta poikkeusoloissa nojautuu vahvasti vapaaehtoisiin, jotka toimivat heille osoitetuissa väestönsuojissa muodostaen pohjan suojan toiminnalle. Rask kertoo, että osassa suojia ammattihenkilöstöä ei ole ollenkaan. 

– Tavoitteena olisi, että jokaiseen suojaan olisi suojan toiminnan tuntevia koulutettuja vapaaehtoisia. Pelastuslaitoksen resurssi riittää tuen tarjoamiseen ja ongelmatilanteisiin puuttumiseen, Rask kertoo.

Maanpuolustuskoulutusyhdistys MPK järjestää Helsingissä kursseja vapaaehtoisille. Kurssille voi hakeutua 18-68 vuotias Suomen kansalainen, joka kykenee suoriutumaan kalliosuojelussa vaadittavissa tehtävissä esteellisessä ympäristössä, ja jolla ei ole sijoitusta reservissä. 

Ruotuväen seuratessa koulutusta koulutettavat harjoittelivat suojan käyttökuntoon laittamista ja paineistamista. Suojan käyttökuntoon laittaminen alkaa suojan tyhjentämisestä ylimääräisestä tavarasta, jota sisällä normaalioloissa on. Kaikki aukot ulkomaailmaan suljetaan, ja suojaa pyritään vielä jäähdyttämään ja tuulettamaan mahdollisimman paljon ennen kuin suojautujia otetaan sisään. Viimeisenä vaiheena suojan sisäänkäynnit suljetaan, ja suojaan luodaan pumppaamalla ylipaine, joka estää saastuneen ilman pääsyn sisälle. 

Rask kertoo suojaavuuden kannalta tärkeän paineistamisen onnistuvan käytössä olevilla koneilla aivan varmasti. Koulutettavien paineistaessa suojaa paineistamisen tehokkuuden huomasikin tärykalvoissa saakka ilmanpaineen noustessa vauhdikkaasti. Koulutettavat saivat suojan paineistettua turvalliseksi alle minuutissa soveltaessaan oppejaan.

– Miten ja miltä suoja suojaa, ja miten sitä käytetään? Näiden kysymysten hallinta on ollut tämän päivän tavoite, ja uskon, että teillä on kaikki tavoitteet hanskassa, Rask päättää päivän. 

Helsingin pelastuslaitos tulee varaamaan koulutuksen läpäisseet käyttöönsä, ja heistä muodostetaan väestönsuojeluorganisaation reservi. 

Suojan yhteydet ulkomaailmaan on voitava sulkea. Kuvassa suljetaan suojan yhteyttä kunnalliseen vesihuoltoon.

Karua elämää

Suojautujille ei ole luvassa lokoisia oltavia tai yksityisyyttä, sillä tilaa suojautujaa kohden on alle neliömetri, eikä suoja tarjoa kuin kaikista välttämättömimmän.

– Meillä on perusajatuksena, että ihminen pystyy olemaan kolme minuuttia ilman happea ja kolme vuorokautta ilman vettä. Puhdasta hengitysilmaa, juomavettä ja tilan jossa pysyä hengissä me siis tarjoamme. Jokaisella suojautujalla pitäisi olla käytettävissä kolmen vuorokauden kotivara ruokaa, Rask kommentoi.

Tarvittaessa osaan suojista on kuitenkin mahdollista järjestää ruokahuolto. 

– Lähtökohtaisesti me emme tarvitse tänne ruoanjakelua, sillä nykyaikainen sodankuva ei edellytä niin pitkää suojautumista. Tarvittaessa kaupungin ruoanjakojärjestelmä, joka toimittaa ruoan kouluihin, on mahdollista kääntää toimittamaan annoksia suojautujille, Rask avaa. 

Suojautuessa vastuu suojan ylläpidosta on suojautujilla itsellään. Suojan ylläpidon ja laitteiston käytön ohella työtehtävät voivat olla esimerkiksi lastenhoitoa, mahdollisten haavoittuneiden hoitoa ja käymälöiden tyhjentämistä. 

– Meillä on yhtenä suojelutyökaluna se, että porukka jaetaan kolmeen ryhmään, joista yksi porukka on töissä, yksi lepää ja yksi on vapaalla, Rask kertoo. 

Suojissa käytettävä tekniikka on yksinkertaista ja toimintavarmaa. Koulutettavat harjoittelivat suojan paineistamista ja paineen tarkkailua. 

Nopeus ratkaisee

Viranomaisten antaessa käskyn ottaa suojat käyttöön suojat pyritään saamaan mahdollisimman nopeasti sellaiseen kuntoon, että suojautujia voidaan ottaa vastaan. Laki määrittää maksimiajaksi käyttöönotolle 72 tuntia. 

– Kun saadaan ennakkovaroitus sotilaallisesta toiminnasta, ennakko-oletus on, että suurin osa suojautujista on jo paikalla, ja suojan sulkeminen on nopeaa. Suojaa sulkiessa toimitaan siten, että ne ketkä ehtivät sisään otetaan, ja loput odottavat ovien toisella puolen. Paineovien toisella puolen olokin on huomattavasti turvallisempaa kuin ulkona oleminen, Rask tuumii.

Voimakkaimman asevaikutuksen liennyttyä yksittäisiä ihmisiä voidaan päästä suojiin tarkoitusta varten rakennettujen painelukkojen kautta. Osassa suojia painelukkojen yhteydessä on myös puhdistuspisteitä mahdollisesti saastuneiden ihmisten puhdistamista varten.

Rask kehottaa kaikkia ihmisiä perehtymään väestönsuojeluun ja esimerkiksi kiinteistön pelastussuunnitelmaan, jotta tositilanteessa toimiminen olisi helpompaa. 

– Väestönsuojelu on kaikkien kuntalaisten asia. Me tarvitsemme kaikkia siihen, että heidän oma tietämyksensä on riittävällä tasolla. Olennaisia kysymyksiä ovat: Missä on lähin suoja? Onko lähimmässä suojassa kenties käyty? Osallistutaanko taloyhtiön suojautumisporukkaan? 

Väestönsuojia sijaitsee ympäri Helsinkiä arkiympäristömme keskellä. Kuvassa kalliosuojan sisäänkäynti.