Uusi Tuntematon alkaa muotoutua

Yli vuoden kuluttua ilmestyväksi elokuvaksi Tuntematon sotilas on saanut huomattavan paljon näkyvyyttä jo nyt. Mediahuomion perusteella on vaikea uskoa, että kuvaukset alkavat vasta kesäkuussa.

Elokuvaohjaaja Aku Louhimiehellä on kiire. Hänen kalenteristaan ei alun perin löytynyt aikaa haastattelulle, mutta lopulta automatka Haminan suunnan kuvauspaikoille tarjosi sopivan välin. Elokuvaprojekti aloitettiin jo pari vuotta sitten ja nyt valmistelu on konkretisoitumassa tavalla, joka pitää ohjaajan tiukasti tien päällä.

– Pääkuvauspaikka on Karjalan prikaati Vekaranjärvellä. Toivottavasti päästään jotain tekemään Kaartissa Santahaminassa, ja myös Suomenlinna tulee olemaan yhtenä kuvauspaikkana. Nyt on itse asiassa ollut puhetta myös, että mentäisiin Kainuun prikaatiinkin kuvaamaan, Louhimies luettelee.

Uusi Tuntematon otti ensi askeleensa jo edellisen puolustusvoimain komentajan, kenraali evp Ari Puheloisen aikana. Louhimiehen lähestyttyä puolustusvoimia kenraalin viesti ohjaajalle oli, että puolustusvoimat voi tukea hanketta, kunnioittaahan se veteraanien perintöä ja lisää maanpuolustustahtoa.

– Tämä on siis sieltä tullut arvio eikä mikään itse lyömäni leima, Louhimies huomauttaa.

Ohjaajan mukaan yhteistyö puolustusvoimien ja muiden organisaatioiden kanssa on ollut hedelmällistä ja työ olisikin ollut hyvin vaikeaa ilman tätä tukea. Esimerkiksi Louhimies nostaa puolustusvoimien logistiset kyvyt ihmisten ja kaluston kuljetuksessa. Lisäksi tukena ovat muun muassa Leijona Catering ja Maanpuolustuskoulutusyhdistys (MPK).

Avustajaksi pääsee

Pyynnöistä huolimatta puolustusvoimat ei voinut antaa varusmiehiä kuvauksiin. Vapaaehtoisilla on kuitenkin mahdollisuus osallistua hankkeeseen MPK:n järjestämien viikon mittaisten kurssien kautta. Kurssille osallistumisen edellytyksenä on suoritettu varusmiespalvelus. Niille, joiden kohdalla vaatimus ei täyty on kuitenkin mahdollisuus ilmoittautua avustajaksi Veikkauksen nettisivujen kautta.

– Mieluusti rekrytoisimme paljon sellaisia, jotka ovat inttiin menossa tai ovat sieltä juuri päässeet. Tässä tarvitaan aika paljon sellaisia avustajia, joille kiväärin kantaminen ja univormun päälle pukeminen ei ole vierasta, Louhimies sanoo ja antaa esimerkin.

– Viime vuonna olin Irlannissa tekemässä viisiosaisen tv-sarjan Rebellion, joka sijoittuu Irlannin itsenäistymiseen vuoteen 1916. Siinä oli myös joitakin taistelukohtauksia. Huomasin erityisesti sen, että kun Irlannissa ei ole yleistä asevelvollisuutta, niin oli erittäin vaikea löytää avustajia, jotka olisivat pystyneet marssimaan tai järjestymään riviin, saatika sitten ampumaan paukkupatruunoilla. Voisin kuvitella, ettei tätä ongelmaa tule Suomessa.

Sota ei ole helppo aihe valkokankaallakaan

Louhimies huomauttaa, että vaikka toisin voisi kuvitella, ei Suomessa tehdä kovin paljon sotaelokuvia. Viimeisimmän (Tali-Ihantala, 2007) ilmestymisestä tulee pian yhdeksän vuotta. Esimerkiksi romanttisia komedioita tehdään valtavasti enemmän.

Sotaelokuva ei ole genrenä helpoimmasta päästä. Tiettyjen historiallisten yksityiskohtien täytyy olla oikein ja katsojat on pidettävä kiinnostuneina sortumatta liialliseen viihteellisyyteen. Louhimies kertoo itseään kiinnostavan aiheessa erityisesti kriisitilanteen vaikutuksen ihmisen olemukseen ja psyykeen.

– Se on sillä tavalla universaali, että se ei sinänsä kuvaa vain tätä sotaa vaan mitä tahansa ja tulevaisuudessakin tapahtuvaa.

Tiedustelut aikaisempien sovitusten vaikutuksesta omaan työhönsä Louhimies kuittaa pohjatekstin väkevyydellä.

– Linnan laaja teos kestää useita erilaisia tulkintoja, eikä tämä varmasti jää viimeiseksi, hän toteaa.