Uusi raportti selvittää millainen Naton jäsenmaa suomesta voisi tulla

Ulkopoliittisen instituutin julkaisussa selvitetään millaista painetta Suomi tulee kohtaamaan puolustuksensa kehittämiseen Natossa ja miten siihen tulisi vastata.

Suomen Natoon liittymisen lähestyessä alkaa katse kääntyä jo liittymisen jälkeiseen aikaan. Erityisesti mahdollinen Naton joukkojen sijoittaminen Suomeen ja ydinasekysymykset ovat herättäneet keskustelua.

Ulkopoliittisen instituutin (UPI) 15. joulukuuta julkaisema raportti on ensimmäinen laajamittainen selvitys Suomesta Naton jäsenmaana. Finland as a NATO ally: First insights into Finnish alliance policy -niminen selvitys sisältää yhteenvedon Suomen ulkopolitiikan suuntaviivoista ja Naton rakenteesta ja poliittisesta ilmapiiristä. UPI:n julkaisuille tyypillisiä suoria suosituksia päättäjille se ei sisällä, mutta se ottaa kantaa joihinkin tuleviin poliittisiin päätöksiin.

Vastuu ja valta

Suomen itäraja tulee jäsenyyden jälkeen olemaan noin puolet Naton ja Venäjän välisestä rajasta. Selvänä rajamaana Suomen tärkein rooli puolustusliitossa tulee olemaan oman alueensa turvaaminen. Tämä sopii Suomelle, sillä juuri tähän tarkoitukseen Puolustusvoimat on aina keskittynyt.

Pelkkä itseensä keskittyminen ei välttämättä kuitenkaan riitä. Raportin mukaan on todennäköistä, että Natosta kohdistuu Suomeen poliittista painetta panostaa joukkoihin, jotka voivat toimia Suomen rajojen ulkopuolella. Erityisesti Maavoimilla tämän kaltaisia joukkoja ei ole ennestään juuri valmiudessa.

– Ollaan puhuttu merkittävästä sijoitettavasta tai liikuteltavasta maavoimakyvystä ja tukielementeistä, esimerkiksi prikaatitasolla, kertoo tutkimusta tehnyt UPI:n johtava tutkija Matti Pesu.

Paljon keskustelua herättänyt poliittinen päätös, joka Suomella on edessään, on ollut Suomen ydinaselinjan määrittäminen. 

– Meidän käsitys on se, että Natossa on myös jonkin tyyppisiä odotuksia tämän suhteen, vaikkei Nato missään määrin tässä painosta, avaa Pesu.

Yksi raportin kannanotoista on se, että Suomen tulisi vakavasti harkita aktiivisen roolin ottamista ydinasepelotteen suunnitteluun ja osallistumista ydinasetoimintaa sisältävään harjoitteluun. Kun Suomi kerran tulee kuitenkin olemaan Naton ydinasepelotteen alla, olisi sen UPI:n mielestä viisasta olla mukana vaikuttamassa ydinaseisiin liittyviin päätöksiin. Raportti kannattaa muiltakin osiltaan mahdollisimman laajaa osallistumista päätöksentekoon.

– Ydinasepuoli on yksi osa Naton pelotetta ja Suomi on peloteorientoitunut Nato-jäsenmaa, joten vaikutusvalta kannattaa pyrkiä maksimoimaan kaikilla sektoreilla, Pesu suosittelee.

Raha rajoittaa

Hinta tulee todennäköisesti olemaan suurin haaste Puolustusvoimien uudistamiselle kansainvälisesti suorituskykyisempään suuntaan. Rakenteen muuttaminen Suomen ulkopuolisen toiminnan mahdollistamiseksi tulisi olemaan kallis ja vuosia kestävä projekti.

Vuosille 2022–2026 osoitetusta 2,2 miljardin euron puolustusmäärärahojen lisärahoituksesta tuskin tullaan Pesun mukaan käyttämään merkittävää osaa kansainvälisempään suuntaan vievään rakennemuutokseen. Ne on oletettavasti merkitty pääasiassa Puolustusvoimien kaluston ja varastojen kasvattamiseen.

– Puolustuksen syvyyden kehittämiseen ne lisärahat varmaan käytetään ja se sopii luultavasti Natolle hyvin, Pesu arvioi.

Enempää lisärahoitusta Pesu ei usko puolustuksen saavaan ennen vuotta 2026. Sen jälkeen hän uskoo keskustelun olevan mahdollista puolustusmenojen nostamisesta pysyvästi Naton kahden prosentin tavoitteeseen bruttokansantuotteesta. Kahden prosentin rajan hän ei usko merkittävästi ylittyvän missään vaiheessa.

Laaja yhteenveto

Suomesta Naton jäsenenä on kirjoitettu mediassa paljon. Spekulaatio on yltänyt myös monille UPI:n uuden raportin käsittelemille alueille. Raportti ei pyrikkään ainoastaan antamaan täysin uutta tietoa, vaan keräämään aikaisemmin olemassa ollutta tietoa yksiin kansiin.

– Ambitiona oli luoda kattava pakkaus sekä julkisen keskustelun tueksi että myös tulevaa tutkimusta varten, Pesu kertoo.

Tämä näkyy myös siinä, että yksi suurimmista lähteistä selvityksessä on ollut aikaisemmin julkaistu kirjallisuus. Tämän lisäksi on käyty läpi monia Naton asiakirjoja ja haastateltu asiantuntijoita. Asiantuntijoita ovat pääasiassa olleet virkamiehet ja tutkijat.

Pesu on tehnyt tutkimuksen yhdessä UPI:n vanhempana tutkijana toimivan Tuomas Iso-Markun kanssa.