“Voi olla vaikeaa verrata esimerkiksi jääkiekkoilijaa ja ralliautoilijaa” – Urheilukoulun pitkällä hakuprosessilla pyritään eri lajien tasapuoliseen kohteluun

Tähän mennessä 60 urheilulajia on ollut edustettuna Urheilukoulussa.

Hannes Woivalin keskittää ja pallo kimpoaa maaliin. Täydet 90 minuuttia oulunkyläläisten keskikentällä uurastanut Woivalin on esittänyt pirteitä otteita Gnistanin paidassa.

Pelaaja janoaa lopullista läpimurtoa pääsarjatasolle, eikä viime syksynä alkanut varusmiespalvelus Urheilukoulussa näytä hidastavan menoa.

Woivalinille oli alusta alkaen selvää, että hän haluaa suorittaa asepalveluksen juuri Urheilukoulussa, minkä vuoksi hän lykkäsi palveluksen aloittamista parilla vuodella.

Paikat Urheilukouluun ovat rajalliset. Sisään päästäkseen täytyy omassa lajissa edustaa ehdotonta valtakunnallista kärkeä.

– Hain jo kerran tänne, mutta en silloin päässyt. Kun viime vuonna pelasin liigassa, oli aika selkeää, että pääsen, Woivalin muistelee omaa hakuprosessiaan. 

Urheilukoulu kouluttaa vuosittain noin 180 varusmiestä kahdessa saapumiserässä. Talvilajien urheilijat aloittavat palveluksen huhtikuussa ja kesälajien urheilijat lokakuussa. 

Urheilukoulun entisen johtajan everstiluutnantti Ville Halosen mukaan urheilukouluun hakee vuodessa noin 500 urheilijaa. Hän tosin muistuttaa, että Urheilukoulun suosiota ei mitata hakijoiden määrässä toisin kuin vaikka laskuvarjojääkärien. 

– Suurin osa urheilijoista tietää, ovatko he sen tasoisia, että on mitään mahdollisuuksia päästä sisään. On paljon sellaisia urheilijoita, jotka tietävät, että heidän ei kannata edes hakea, Halonen kertoo. 

Taso korkealla

Urheilukoulussa on palvellut huippu-urheilijoita 60:stä eri lajista aina E-urheilusta triathloniin ja pöytätennikseen. Laajan lajikirjon vuoksi valintaprosessi ei ole kaikista helpoin, mutta Halosen mukaan kaikkia lajeja kohdellaan tasapuolisesti, eikä kiintiöpaikkoja millekään lajeille ole. 

– On lajeja, jotka toteutuvat jokaisessa kesä- tai talvilajien saapumiserässä, kuten esimerkiksi yleisurheilu, jalkapallo ja jääkiekko. Sitten on pieniä lajeja, joissa urheilijamäärät on paljon pienempiä, jolloin toisina vuosina lajit on edustettuna ja toisina ei, Halonen selittää.

Urheilukoulun valintoihin vaikuttavat sekä lajiliitoilta että valintatesteistä saadut pisteet. 

– Haun päätyttyä Urheilukoulu kokoaa lajiliitoilta asiantuntijalausunnot urheilijoista, jonka jälkeen järjestämme valintatestit. Valintatesteillä voi korottaa mahdollisuuksiaan päästä sisään, mutta ne eivät ole pakolliset. Sitten lajiliitoilta tulevan pisteytyksen ja meidän valintatestien pisteet lasketaan yhteen, minkä perusteella tehdään lista valintakokoukseen, Halonen avaa.

– Sen jälkeen Urheilukoulun, Pääesikunnan ja Olympiakomitean kanssa on valintakokous, jossa varmistutaan siitä, että lajeja kohdellaan tasapuolisesti. Voi olla vaikeaa verrata esimerkiksi jääkiekkoilijaa ja ralliautoilijaa, joten tällaisella kokoonpanolla varmistutaan siitä, että kaikki ovat samalla viivalla, hän jatkaa.

 
Urheilukouluun hakee vuodessa noin 500 urheilijaa, everstiluutnantti Ville Halonen kertoo. Kuva: Amos Kautto

Puitteet kunnossa

Espoolaisen FC Hongan kasvatti Woivalin aloitti palveluksensa viime lokakuussa kesälajien saapumiserässä. Hän on ollut tyytyväinen aikaansa Urheilukoulussa ja palvelus on sujunut odotusten mukaisesti.

– On mennyt ihan hyvin. Palvelus on aika lailla sellaista, mitä odotinkin. Välillä on rankkaa, mutta samalla ihan hauskaa, Woivalin kertaa menneitä kuukausia.

Urheilukoulu mahdollistaa laadukkaan harjoittelun palveluksen aikana sekä ajallisesti että olosuhteiden puolesta. Urheilukoulussa palvelusajasta noin puolet on sotilaskoulutusta ja noin puolet urheiluvalmennusta.

– Palveluksen alkuvaiheessa sotilaskoulutus on tiiviimpää ja sitä on suhteellisesti enemmän. Kun palvelus on edennyt ja talon tavoille on opittu, painopiste muuttuu, Halonen avaa. 

Alokasjakso on samanlainen kuin muuallakin. Alokaskauden jälkeen urheilijoista koulutetaan maavoimien tiedustelijoita.

Vaikka jalkapallo on Woivalinille pääasia, on sotilaskoulutus ollut hänestä mielenkiintoista. 

– Varsinkin metsäleireillä on oppinut paljon uutta ja saanut kivoja muistoja, hän kertoo.

Woivalin kehuu Urheilukoulussa erityisesti palveluksen ajoitusta ja rytmiä. 165 vuorokauden palvelusaikana hän on pystynyt yhdistämään harjoittelun, pelit ja intin jopa yllättävän saumattomasti. 

– Kaikki on toiminut tosi hyvin. Kun jalkapallokausi loppui syksyllä, olin paljon täällä paikalla. Kun uusi kausi taas lähti tammikuussa liikkeelle, olen ollut paljon kotona ja joukkueen kanssa treenaamassa, Woivalin kehuu. 

Myös Halosen mukaan harjoitteluolosuhteet ovat urheilukoululaisille Santahaminassa hyvät. Peruspilarit ovat kunnossa ja yhteistyö eri lajiliittojen kanssa sujuvaa. 

– Harjoitusmahdollisuudet ovat yleisesti tosi hyvät. Ominaisuusvalmennukseen eli kestävyys-, nopeus-, voima-, taitovalmennukseen ja harjoitteluun meillä on täällä saarella olosuhteet. Lajin spesifiin harjoitteluun osa löytyy täältä ja sitten jonkin verran on yhteistyötä esimerkiksi lajiliittojen kanssa, hän kertoo. 

Keskeinen sijainti helpottaa yhteistyötä jokapäiväisessä arjessa.

–  Esimerkiksi meidän painijat ja judokat käyvät viikoittain harjoittelemassa maajoukkuetreenien yhteydessä Urhealla Mäkelänrinteessä, Halonen mainitsee.

Vaikka Urheilukoulun arki on monin puolin sujuvaa ja mahdollistaa urheilijoiden kehityksen myös asepalveluksen aikana, yhteistyötä eri lajien kanssa voidaan edelleen parantaa. 

– Kehitettävää on esimerkiksi lajivalmennusyhteistyössä ja urheilijan testaustiedon hallinnassa, Halonen mainitsee. 

Urheilijoiden palautumisen ja kokonaiskuormituksen seurannassa on myös kehitettävää. Korkeat harjoitusmäärät yhdistettynä vaativaan tiedustelukoulutukseen tekevät arjesta hektistä. 

Erityisen vaikeaksi asian tekee se, että jokainen ihminen ja urheilija on yksilö. Lisäksi lajit ovat rasitukseltaan hyvin erilaisia. 

Kovat tavoitteet

Woivalin kertoo, että viime kauden sensaatiojoukkue Gnistan on treenannut päävalmentaja Jussi Leppälahden alaisuudessa kovaa. 

– Joukkue näyttää hyvältä, Woivalin kertaa. 

Tavoitteet kaudelle on jo joukkueen kesken sovittu, mutta tarkkoja tavoitteita ei hän paljasta.

– Kovat on tavoitteet, sanotaanko näin, Woivalin hymyilee. 

Toukokuussa 23 vuotta täyttänyt Woivalin on asettanut riman korkealle myös henkilökohtaisesti. 

– Haluan pelata hyvän kauden. Minullakin on diili katkolla eli näyttöjä pitäisi antaa. 

Ensi kautta pidemmälle hän ei halua vielä miettiä. Selvää on kuitenkin, että Hankenilla kauppatieteiden opintoja suorittava Woivalin haluaa tehdä hyvän ja pitkän uran jalkapalloilijana. 

– Haluan pelata ammattilaisena, mutta menen askel kerrallaan. Tällä hetkellä tavoitteena on, että pelaan Suomessa isossa roolissa hyvin. Sitten katsotaan, mihin se kantaa.