Urheilu ja sotilaskoulutus paiskaavat kättä

81 nuoren huippu-urheilijan on pian määrä astua puolustusvoimien nahkavarsikenkiin. Kyseessä ei ole tavanomaisen varusmiespalveluksen alkaminen, vaan Urheilukoulun saapumiserän III/16 ensimmäinen palveluspäivä Kaartin jääkärirykmentissä ja Kainuun prikaatissa.

Urheilukoulun johtaja, everstiluutnantti Marko Hirsimäki kertoo, että maanantaina 18. huhtikuuta palveluksensa aloittavat sotilaat ovat talvilajien urheilijoita, joista Kainuun prikaatiin suuntaavat lumilajien urheilijat. Aloitusaika on muihin varusmiehiin verrattuna poikkeuksellinen, sillä palveluksen on määrä alkaa urheilukauden päätyttyä, lajin mukaan joko huhti- tai lokakuussa.

Urheilukoulussa palvelustaan suorittavan varusmiehen arki on erilaista verrattuna moniin muihin palvelustehtäviin.

– Perusero on se, että tehtävänämme on yhteensovittaa sotilaskoulutus ja huipulle tähtäävä valmentautuminen. Käytämme siis palvelusaikaa urheilijoiden valmentautumiseen, Hirsimäki alustaa.

Pääesikunta on ohjannut huippu-urheilijoiden koulutuksen järjestettävän niin, että 55 prosenttia palveluajasta käytetään omaan urheilulajiin valmentautumiseen ja 45 prosenttia sotilaskoulutukseen. Hirsimäen mukaan näiden kahden tekijän yhteensovittaminen on Urheilukoulun keskeinen tehtävä.

– Joudumme tiivistämään ja räätälöimään sotilaskoulutusta. Yhteistoiminta muiden joukkojen kanssa on asia, jota emme pysty poikkeavasta koulutusrytmistä johtuen täysipainosesti toteuttamaan. Sotilaskoulutus annetaan kuitenkin Pääesikunnan ja maavoimien antamista reunaehdoista tinkimättä.

Kaikki Urheilukoulun varumiehet koulutetaan tiedustelijoiksi, ja palvelusaika on joko 165 tai 347 vuorokautta. Tiedustelu on aselajina urheilijoille sopiva, sillä se vaatii hyvää fyysistä ja psyykkistä toimintakykyä. Hirsimäen mukaan nykyisten joukkotuotantovelvoitteiden mukaisesti noin kaksi kolmesta saa johtajakoulutuksen ja palvelee siten vajaan vuoden päivät.

– Johtajakoulutuksen sisältö ei eroa millään tavalla muiden varusmiesten johtajakoulutuksesta, mutta johtajakausi sen sijaan poikkeaa merkittävästi, sillä se on urheilijan kiivainta kilpailukautta. Harjaantuminen johtajatehtävissä jää siis huomattavasti keskimääräistä johtajaa vähemmälle.

Asepalvelus ei estä kehittymistä

Myös naisvarusmiehet ovat tervetulleita suorittamaan asepalvelusta Urheilukoulussa. Viime vuosina heitä ei kuitenkaan ole ollut juuri ollenkaan, mikä on koulun johtajan mukaan ymmärrettävää.

– Naisten asepalvelus on vapaaehtoinen, joten on vaikea kuvitella, että aidosti huipulle tähtäävä naisurheilija ottaisi sen suorittamisen ylimääräiseksi painolastiksi ratkaiseville harjoitusvuosille.

Yli 85 prosenttia Urheilukoulun varusmiehistä kokee pystyneensä säilyttämään varusmiespalveluksen aikana urheilullisen tasonsa vähintään samana. Noin kaksi kolmesta puolestaan kokee kehittyneensä.

Hirsimäki myöntää, ettei asepalvelus ole paras mahdollinen vaihtoehto huippu-urheilijan uralla, mutta isänmaa kutsuu siitä huolimatta armeijan harmaisiin. Varusmiespalvelus mahdollistaa monelle urheilijalle tärkeää henkistä kasvua sekä oppimista muiden urheilijoiden ja lajien harjoittelusta.

– Asepalvelus ei missään nimessä ole huippu-urheilijalle optimaalinen valmentautumisen näkökulmasta, mutta sen suorittaminen on lakisääteinen velvollisuus. Urheilijat ja heidän taustajoukkonsa ovat sinivalkoista väkeä ja ymmärtävät hienosti velvollisuuden merkityksen. Palvelus pyritään hoitamaan yhteistoiminnassa suomalaisen huippu-urheilujärjestelmän kanssa mahdollisimman hyvin.

Lokakuussa aloittavien kesälajien urheilijoiden haku Urheilukouluun on käynnissä 1. kesäkuuta asti.