Urheilevalla varusmiehellä on vaihtoehtoja
Kun varusmies lähtee urheilemaan, asuvalinta ei välttämättä ole perinteinen smurffipuku – johtajat pukeutuvat omiin kurssipukuihin ja urheilijat kustomoituihin varusteisiin.
Smurffipuku, valtion viralliset… varusmiesten sinisellä verryttelyasulla on monta nimeä. College-asua muistuttava, vetoketjullisesta yläosasta ja pussihousumaisesta alaosasta muodostuvasta kokonaisuudesta löytyy monia muistoja.
– Olimme Panssariprikaatissa suunnistamassa ja päälle käskettiin smurffipuku. Vettä alkoi sataa ja asu kastui kunnolla imien kaiken sisäänsä. Tuntui tosi painavalta liikkua sen jälkeen, kaartinjääkäri Konsta Sinisalo Kaartin jääkärirykmentistä muistelee.
Legendaarisen verryttelyasun ominaisuudet eivät miellytä kaikkia, ja monesti varusmiehet turvautuvatkin omiin urheiluvarusteisiin.
– Kangas on materiaalia, jota ei ole miellyttävä pitää päällä. Vapaa-ajalla urheillessa käytän aina siviiliurheiluvarustustani, koska niissä viihtyy paremmin. Omat urheiluvaatteet venyy ja on letkeitä, kun lähtee vaikka lenkille, Sinisalo jatkaa.
Materiaalin lisäksi Sinisalo löytää asusta muutakin kehitettävää.
– Kiristysnauha voisi olla joustavampi, ettei se hiertäisi vyötäröä. Nauha pitää vetää todella kireälle pitääkseen housut ylhäällä varsinkin, jos taskuissa on jotakin. Normaalit, avoimet taskut olisivat myös kiva lisä.
Puolustusvoimat aloitti vuonna 2016 korvaavan verryttelyasun hankkimisen. Tavoitteena on korvata asu tuulipukumaisella, hengittävällä ja kevyellä urheilupuvulla. Puku on otettu käyttöön jo osassa varuskunnista. Sinisalo ottaa tiedon uudesta asusta vastaan ilahtuneena.
– Kuulostaa paljon paremmalta juuri urheilun kannalta. Nykyinen verryttelyasu sopii paremmin punkassa makoilemiseen.
Verryttelyasun sijaan voi käyttää myös oman johtajakoulutuksen aikana teetettyä kurssipukua. Puku toimii muistona omasta johtajakoulutuksesta sekä luonnollisesti myös hyvänä liikunta-asuna.
– Kurssipuku luo yhteishenkeä kurssilaisten keskuuteen ja toimii valtion virallisten korvikkeena verryttelyasuna. Puku pitää tuulta paremmin ja tiukempi malli on mukavampi. Design on myös hienompi, kuvailee upseerikokelas Akseli Jokela.
Reserviupseerikurssilla oppilaskunnan hallitus kilpailuttaa eri valmistajia ja valitsee parhaan vaihtoehdon. Hankkimisprosessi on vaativa, koska pukuja tarvitaan satoja. Vaikuttavina tekijöinä ovat toimituksen nopeus, hinta, laatu ja painatukset. Isojen brändien puvut ovat suosituimpia.
Jokela käyttää kurssipukua liikuntakoulutuksessa ja vapaa-ajalla. Kurssipuku on suosittu asuste myös kasarmin ulkopuolella.
– Käytän sitä varsinkin lenkkeillessä. Siviilissäkin puku on käytännöllinen ja tyylikäs vaihtoehto.
Jokela ei näe, että uusi virallinen verryttelyasu laskisi kurssipukujen suosiota. Puvulla on takanaan vahvat perinteet ja sillä on teknisten ominaisuuksien lisäksi yhteisöllisiä vaikutuksia.
– Yhtenäinen puku yhdistää koko kurssin ja lisää ryhmäkiinteyttä. Sen avulla jokainen pystyy myös edustamaan omaa aselajiaan ja kurssitunnustaan, joista usein ollaan varsin ylpeitä, Jokela naurahtaa.
Kurssipuvun ongelmana on sen kallis hinta. Painatuksineen sen hinta nousee usein yli sataan euroon. Siitä huolimatta iso osa ali- ja reserviupseerikurssilaisista hankkii puvun.
Urheilukoulussa puolestaan urheillaan useissa eri asukokonaisuuksissa. Varsinaisia smurffipuvun kaltaisia verryttelyasuja ei ole lainkaan.
– Meillä verryttelyasun korvaa juoksupuku, valottaa Urheilukoulun valmennuspäällikkö, liikuntatieteiden maisteri Jari Karinkanta.
Juoksupuvun lisäksi Urheilukoulu käyttää muun muassa omia goretex-asuja, trikoita, college-pukuja, teknisiä t-paitoja, pikeitä, shortseja, toppatakkeja ja softshell-takkeja. Kaikki varusteet jaetaan varusmiesten lisäksi myös henkilökunnalle.
– Keskimäärin kukin asukokonaisuus on käytössä viisi vuotta, minkä jälkeen ne ovat elinkaarensa päässä, Karinkanta avaa.
Urheilukoululle hankittava erikoisvaatetus kilpailutetaan puolustusvoimien ohjeistuksen mukaan. Hankinnoissa korostuu tekniset ominaisuudet, soveltuvuus Urheilukoulun käyttöön ja kestävyys.
– Vaatetus hankitaan yleisharjoitteluun eli lajien erikoisvaatetusta ei meillä ole, koska lajikirjo on aikamoinen, Karinkanta muistuttaa.
Urheilukoululla on ollut urheilun erikoisvaatetusta koulun perustamisvuodesta 1979 lähtien. Tarvetta on ollut niin toimivalle urheiluvaatetukselle kuin ylipäätään yhtenevälle varustukselle. Joukon tulee näyttää yhtenäiseltä sotilaskoulutuksen lisäksi myös urheiluvalmennuksessa.
– Järjestämme valmennusleirejä eri urheiluopistoilla, ja on tärkeää, että meidän joukko esiintyy yhtenäisessä asussa niin harjoituksissa kuin ruokailussa ja vapaa-aikanaan. Se antaa kuvan ulkopuolisille joukkomme yhtenäisyydestä, Karinkanta perustelee.