Upseerioppilaat kymmenien panssareiden jylinässä

Punaisen osapuolen jalkaväki on puolustusasemissa, ja vaunut harjoittelevat tuliasematoimintaa. Kaikki tietävät odottaa hyökkäystä, mutta eivät ole aivan varmoja, mistä hyökkäys on tulossa. Olemme Parolannummen lentokentän laidalla, punaisen puolustusasemissa. Sinisen osapuolen panssareiden ääni kuuluu kuitenkin jo kaukaa.

Punaisen vaunut tulittavat, ja jalkaväki alkaa välittömästi suojautumaan epäsuoralta tulelta. Sen saapuessa omienkin vaunujen on irtauduttava alta pois. Taistelua on käynnissä myös lentokentän toisella laidalla, missä taistelupanssarivaunut kamppailevat tuliasemista.

Olemme panssarireserviupseerikurssin suuressa harjoituksessa, jossa panssarijoukot ja varsinkin kurssin upseerioppilaat pääsevät toden teolla harjoittelemaan johtamista ja vaunutoimintaa. KASI-simulaattorijärjestelmä on kovassa käytössä niin jalkaväellä kuin vaunuillakin. Paikalla on yhteensä yli 30 vaunua ja 300 sotilasta.

Nelipäiväisessä harjoituksessa harjoitellaan lähellä Panssariprikaatia, kurssin kotivaruskuntaa. Koulutettavat upseerioppilaat ovat kuitenkin saapuneet kurssille neljästä eri joukko-osastosta, ja harjoitusta varten paikalle on tuotu joukkoja ja kalustoa Panssariprikaatin lisäksi Karjalan prikaatista ja Maasotakoululta.

– Tämä harjoitus ja kurssi muutenkin on siitä erityinen, että vertaisjohtamisen sijasta upseerioppilaat pääsevät johtamaan aitoa miehistöä – jokainen oppilas saa siis aitoa johtajakokemusta jo nyt, sen sijaan, että olisivat vuorotellen johtaja-asemassa, kehuu majuri Juhani Länsiö Panssarikoulusta.

Panssarikoulu, jonka alaisuudessa panssarireserviupseerikurssi toimii, on vuodesta 2015 ollut osa Maasotakoulua. Se on on ainoa Maasotakoulun Koulutuskeskuksen alainen aselajikoulu, joka kouluttaa varusmiehiä. Muutos ei kuitenkaan vaikuttanut käytännössä paljoa – kurssi toimii yhä tiiviisti Panssariprikaatin kanssa, ja käyttää prikaatin vaunukalustoa ja polttoaineita. Panssarireserviupseerikurssin tekemät tukipyynnöt ovat usein mittavia, jotta harjoitukseen saadaan vaunujoukkueille vastustajia. Se vaatii ennalta käsin erityisen tarkkaa suunnittelua.

Kertasinko 66 KES 88 on jokaisen sotilaan väline vihollisen panssarien torjumiseen.

 

Sininen osapuoli alkaa vyöryä kohti punaisen puolustusasemia rynnäkkövaunut ensimmäisenä. Tykeillä ei ole käytössä paukkulaukauksia, mutta konekiväärien paukkupanokset ja KASI-simulaattorit viestivät tulituksesta ja osumista. Punaisen vaunut ovat vetäytyneet harjanteelle jonkin verran taaksepäin jalkaväen puolustusasemista.

Sinisellä osapuolella on käytössään huomattavasti enemmän kalustoa kuin punaisella – muun muassa ilmatorjuntapanssarit ja siltapanssarit on tuotu harjoitukseen. Punaisen tavoitteena onkin ainoastaan minimoida omat tappionsa sinistä viivyttäessään.

– Punainen ei vain odota tässä tuliasemassa tykit ojossa, sillä tuliasema sivusta päin on aina parempi, Länsiö selostaa.

– Vaikka se saattaa tuntua oudolta, että tässä välissä on omaa jalkaväkeä, niin kaukaa ylhäältä vaunut pystyvät paremmin tukemaan joukkoa. Lisäksi taka-alalla joukoilla on enemmän liikkumisvaraa, ne ovat suorassa vihollisen epäsuoralta tulelta, eivätkä ne joudu survomaan omia puolustusasemia väärin päin, hän jatkaa.

Sininen osapuoli onnistuu vyörymään punaisen asemiin, ja punainen ottaa irti. Edessä on kuitenkin kuvitteellinen joki, josta sinisen panssarit eivät pääse yli – heidän täytyy siis odottaa pioneereja ja siltapanssarivaunua ylitystä varten punaisen irtautuessa.

Sillan pystyttämiseen kuluu useita kymmeniä minuutteja, ja henkilökunnalta tuleekin valmisteleville varusmiehille hieman hoputusta. Lopulta siltapanssari saa näyttävästi sillan laskettua "joen" yli, ja sininen alkaa vyöryä sen kautta kohti irti ottanutta punaista. Vielä viime hetkellä tilataan epäsuoraa tulta, kunnes vyörytään täyttä vauhtia punaisen perään.

– Olimme kärjessä ensimmäisenä, ja ylitettyämme tien pääsimme tuliasemaan antamaan tulitukea lentokentän yli, selostaa lounaalla upseerioppilas Kasper Simolin siniseltä osapuolelta.

– Sen jälkeen otimme irti ja etenimme, kunnes vastaan tuli vihollisen tankkijoukkue. Tuhosimme sen, ja otimme heidän tuliasemansa. Sieltä pääsimme taas ampumaan vihollisen kevyitä tankkeja. Ainakin meidän osalta tuo hyökkäys siis meni kuten piti, hän toteaa.

Upseerioppilas Kasper Simolin toimii oman vaununsa vaununjohtajana. Leopard 2A6-panssarivaunu on naamioitu näkyvyyden ja lämpöjäljen pienentämiseksi.

 

Lounastauolla suoritetaan uusi käskynjako, josta joukoille selviää asetelmat tauon jälkeiseen toimintaan. Sitä ennen panssarikomppanian päällikkö antoi kuitenkin palautetta jo harjoitellusta toiminnasta.

– Yleisistä järjestelyistä saadaan viidestä seitsemään minuuttia helposti pois, jos sovimme ja käskemme paremmin. Ja sitten etenkin sillan pystytykseen huolellisuutta – meillä on täällä niitä vain kaksi, muistuttaa kapteeni Jonne Salminen.

– Kootussa iskussa taas huomattiin se, miten alkaa syntymään tappioita, kun vihollinen on moottorit sammuksissa odottamassa tähtäimet kohti aukeaa kun hyökkäämme. Yritimme sitä vielä uudestaankin. Sitä varten tarvitsee vielä keksiä uusi taktiikka jollakin radikaalimmalla ratkaisulla, Salminen jatkaa.

Salminen käski joukoilleen uuden tehtävän. Tavoitteena on uudelleen hyökätä viivyttävää vihollista vastaan, jotta oma mekanisoitu taisteluosasto pystyy jatkohyökkäämään.

– Lennokkitiedustelu kertoo meille, että vihollisen jalkaväki ja kevyet tankit ovat ryhmittymässä lentokentän länsilaidalle noin joukkueen vahvuisella osastolla. Lisäksi vihollisen tankkijoukkue on ryhmittymässä yhdellä joukkueella välillä pisteiden 9 ja 6,3 välillä. Vihollisella on käytössä myös epäsuoraa tulta, Salminen käskee.

Joukkueet saavat omat tarkat käskynsä ja ohjeensa, miten toimia. Lounaan jälkeen harjoitellaan pitkälti samaan tapaan kuin ennen lounasta, sillä toiminnasta löytyi vielä paljon hiottavaa.

BMP-2M-rynnäkköpanssarivaunu ylittää panssarisillalla kuvitteellista jokea. Sillan avulla on mahdollista ylittää jopa 25 metriä leveä maastoeste.

 

Harjoitus on kalustoltaan laaja. Paikalla on CV9030- ja BMP-2M -rynnäkkövaunujen lisäksi muun muassa Leopard 2A6-taisteluvaunuja, Marksman-ilmatorjuntapanssarivaunuja, Leopard 2L -siltapanssarivaunuja, BMP-1TJJ -tulenjohtopanssarivaunuja, pioneerien MT-LBv-kuljetuspanssarivaunuja ja lennokkeja. Upseerioppilaat saavat siis laajan läpileikkauksen vaunutoimintaan, ja heistä tulee osaavia upseerikokelaita omiin kotiyksikköihinsä.

Harjoituksessa vaunuissa on miehistöt Panssariprikaatista ja Karjalan prikaatista. Vaunuista kuitenkin puuttuvat miehistöjen omat johtajat, sillä upseerioppilaat ovat ottaneet heidän paikkansa.

– Kyydissä on vaununjohtaja, lataaja, ajaja ja ampuja. Olemme kaikki samaa kesän saapumiserää. Vaununjohtajana toimiminen on todella hauskaa, mutta myös vaativaa, upseerioppilas Simolin kuvailee oman vaununsa toimintaa.

– Etenkin, jos kuljetaan jossakin ahtaassa välissä tai aina kun peruutetaan, niin pitää johtajan myös ajattaa. Silloin on aika monta rautaa tulessa kerralla: samaan aikaan kun pitäisi myös tähystää, katsoa maaleja, antaa tulikomentoja ja katsoa, osuuko, Simolin miettii.

Varusmiesten mielestä harjoitus on vastannut hyvin aiempaa koulutusta. Vaativuutta on tuonut erityisesti komppaniakoossa harjoittelu, sekä aito, elävä vastapuoli, joka vastaa tuleen, toisin kuin jokin harjoitusmaali.

– Jalkaväki tuhottiin tässä hyvin nopeasti. Nuo rynnäkkötankit on aika perkeleitä, majuri Länsiö tiivistää.