Upseerikokelas vieraassa – ja vieraskielisessä – ympäristössä

Uunituore upseerikokelas Karolina Grönberg odottaa johtajakaudelta alokkaiden ohjaamista sekä oppimiensa asioiden soveltamista käytännössä.

Karolina Grönberg / upseerikokelas / Uudenmaan prikaati / TJ 147

"Kiinnostuin varusmiespalveluksesta partioharrastuksen kautta, sillä metsässä oleminen ja telttailu ovat mieluista hommaa. Kiinnostus nousi huippuunsa, kun isoveljeni suoritti palveluksen muutama vuosi sitten. Tiesin haluavani merivoimiin hänen ja isäni jalanjäljissä, mutta puntaroin kauan Rannikkoprikaatin ja Uudenmaan prikaatin välillä. Päädyin haastamaan itseni hakeutumalla heidän tavoin ruotsinkieliseen joukko-osastoon.

Kun palvelus alkoi tammikuussa, olin vieraan kielen takia hukassa lähes kaikessa. Luin koulussa vain ruotsin keskipitkän oppimäärän, joten armeijan sanasto ei ollut yhtään tuttua. Onneksi asuin ennen palvelusta kolme kuukautta Ruotsissa ja totuin kieleen muuten. Uudet käsitteet oppi lopulta nopeasti.

Ylitsepääsemätöntä kielimuuria en ole kohdannut, sillä lähes kaikki Dragsvikissa osaavat jonkin verran suomea. Vaikeuksien ilmetessä vaihdan keskustelun äidinkieleeni. Sekä henkilökunta että varusmiehet ovat ymmärtäväisiä suomenkielisiä kohtaan.

Reserviupseerikurssille Haminaan siirtyessäni vaikeinta oli maavoimien arvomerkkien opetteleminen suomeksi. Komentokieli on onneksi kaikkialla sama, mutta monet asiat sanotaan eri tavalla – siihen oli totuttelemista.

Palveluksessa olen päässyt haastamaan itseäni ja kokemaan asioita, joihin ei olisi mahdollisuutta muualla. Ensisijainen tavoitteeni oli toimia veneenkuljettajana, mutta olen tyytyväinen paikkaani RUKin viestilinjalla.

Paras asia palveluksessa on inttikaverit, joiden kanssa olen jakanut hyvät ja huonot hetket. Opettavaisinta on ollut se, miten suuri merkitys päättäväisyydellä ja joukkueen yhteishengellä on. Niiden avulla selviää kaikesta."