Upseerikokelas unelmoi F-35-hävittäjän ohjaamisesta – sitä ennen vuorossa oli ensilento Valmet Vinkalla

Carlos Sorainen oli lentänyt purjekoneella ennen inttiä. Ensimmäinen nousu Vinkalla oli silti unohtumaton kokemus.

Rautakaupan kahvihuone. Nuori varastomyyjä katsoo puhelintaan. Sinne on tullut viesti, joka tekee vastaanottajansa iloiseksi.

Suunnilleen näin Carlos Sorainen sai tiedon paikastaan lentoreserviupseerikurssi (RUK) 96:lla.

– En voinut heti tuulettaa, kesti hetken aikaa sulatella. Yhtäkkiä olen neljänkymmenen parhaan joukossa noin 800:sta. Se oli aika sanoinkuvaamaton tunne, hän muistelee.

Nyt upseerikokelas Soraisen tähtäimessä on sotilaslentäjän ura.

– Sotilaslentäminen vaikuttaa siistiltä hommalta. Onhan hävittäjä paljon mielenkiintoisemman kuuloinen kuin Airbus.

Jos unelma osuu maaliinsa, Soraisesta tulee yksi heistä, jotka lentäjinä kantavat vastuun Suomen ilmapuolustuksesta.

– Meidän sukupolvesta ja mahdollisesti meidänkin kurssilta tulee niitä, jotka ovat F-35:n pioneereja ja lentävät niillä pisimpään. Kun kone aikanaan saapuu, F-35-kelpuutus kyllä kelpaisi, Sorainen pohtii.

Hän kuitenkin muistuttaa, ettei kannata kiirehtiä asioiden edelle. Ennen uuden ja modernin koneen hyttiin kipuamista Soraisen pitää päästä Kadettikoulun ohjaajalinjalle ja sen kautta hävittäjälentäjäkoulutukseen. Aikaa kuluu vielä noin seitsemän vuotta ennen kuin hän olisi sotavalmis lentäjä.

Syksyllä HX-hankkeesta riitti paljon puhetta kurssilaisten kesken.

– Kävimme oikeasta valinnasta väittelyitä varsinkin meikäläisen tuvassa. Kurssikavereiden kesken ehdoton suosikki oli F-35. Oli meillä Super Hornetinkin kannattajia, Sorainen sanoo hymyillen.

Hän paljastaa itsekin kannattaneensa aluksi Super Hornetia, mutta liukuneensa lopulta F-35:n puolelle. Häiveteknologia ja uudenaikainen ohjausjärjestelmä vakuuttivat.

Harrastuksien tuella sisään halutulle kurssille

Matka kohti varusmiespalvelusta alkoi jo marraskuussa vuonna 2020. Lento-RUK:n valintakokeessa oli kuusi vaihetta, jotka testasivat hakijan fyysisiä, fysiologisia, psyykkisiä sekä älyllisiä ominaisuuksia.

– Meidät kutsuttiin jonnekin tekemään jotain. Oli se sitten tietokoneella palikkatestejä, punnerruksia, polkupyöräergometriaa tai lääkärintarkastuksia. Monet päivät tuntuivat pitkiltä ja haastavilta. Tiesin, että vaiheet ovat karsivia, ja jos tulee virhe, lentää pihalle. Se piti minut vauhdissa.

Yläilmoissa leijailu ei ollut Soraiselle vierasta ennen inttiä. Kaikki alkoi radiolennokeista.

– Katsoin faijan radiolennokkitouhua. Iskä ei lennättänyt hirveän hyvin ja konetta hajosi kaiken aikaa. Kiinnostuin siitä ja aloitin.

Noin kaksi vuotta sitten mukaan tulivat moottorittomat purjelentokoneet. Ne nostetaan taivaalle esimerkiksi toisen lentokoneen avustuksella ja päästetään leijailemaan vapaasti.

– Konetta voisi verrata sellaisiin lintuihin, jotka eivät räpyttele siipiään, vaan liitävät. Ne etsivät nousevia ilmavirtauksia. Näiden kohtien avulla pääsee ylöspäin, Sorainen selittää.

Ilmailun lisäksi hän on harrastanut urheiluammuntaa parin vuoden ajan.

– Olen ampunut sekä reserviläiskivääreillä että vanhoilla aseilla, kuten suomalaisella pystykorvalla.

Ennen varusmiespalvelustaan 20-vuotias Sorainen kirjoitti ylioppilaaksi kotikuntansa Karkkilan lukiosta. Keväällä Sorainen aikoo hakea Maanpuolustuskorkeakouluun, mutta hänellä on myös varasuunnitelma: korkeakoulupaikka sähkötekniikan diplomi-insinöörikoulutuksesta Aalto-yliopistosta.

– Vaikka en pääsisi Kadettikouluun, saan tuollakin tutkinnolla töitä, kenties ilmailun parista, Sorainen pohtii.

Hän muistuttaa, että mikäli sotilasura ei ota tuulta alleen, siviilipilotinkin työt kiinnostavat.

Tiukka koulutus ennen varusmiesajan kliimaksia

Sorainen kertoo, että yksi aikaavievimmistä asioista kurssilla on ollut opiskelu. Teoriaopinnot koostuivat esimerkiksi aerodynamiikasta, sääopista ja radiokommunikaatiosta.

– Aerodynamiikka ei ole muuta kuin sovellettua fysiikkaa. Sääopin asiat liittyvät paljon maantieteeseen. Radiokommunikaatio on aivan oma alansa, sitä ei voi verrata mihinkään, Sorainen avaa.

Lento-RUK:iin kuuluu myös selviytymisharjoituksia. Tulevat lentäjät opetetaan tilanteeseen, jossa he ovat joutuneet hätätilanteessa hyppäämään lentokoneesta keskelle metsää.

– Majoituimme teltan sijasta laskuvarjon kanssa, varustus oli vajaa ja ruokaa ei ollut paljon.

Vinka irtoaa maasta

Lopulta suuri hetki koittaa: ensimmäistä kertaa moottorikoneella ilmaan itse ohjaten. Aivan yksin Sorainen ei ensilennolleen pääse, vaan opettaja on mukana koulutuksen ensimmäisessä vaiheessa.

– Olen ollut kerran iskän kaverin kyydissä moottorikoneessa. Olen nähnyt maisemat yläilmoista aiemminkin, joten sen puolesta ei jännitä. Vinka on kuitenkin hyvin erilainen kone kuin purtsikka. Tarkastuksia ja yleisiä protokollia ennen lentoa on todella paljon enemmän kuin purjekoneessa.

Lopulta Sorainen sai lennonjohdolta luvan kiihdyttää.

– Vinkassa painetaan täysillä kaasua ja laitetaan kaikki hevosvoimat peliin. Kone kiihdytetään noin sadan kilometrin tuntivauhtiin. Normaalisti se kestää 10–12 sekuntia.

Näiden sekuntien jälkeen upseerikokelas Carlos Sorainen lentää.