Työmarkkinoiden uusi erotuomari

Anu Sajavaaran lapsuudenkodin ikkunasta näkyi suuri vaahtera. Ja ennen kaikkea toisia lapsia.

Hän kasvoi Jyväskylän Kortepohjan lähiössä rivitaloalueella 1970-luvulla. Rivitalojen käsittämä pihapiiri jakautui ala- ja yläpihaan. Yläpihalla asui paljon tyttöjä ja alapihalla poikia. Sajavaara itse kuului alapihaan.

– Välillä leikin poikien kanssa ja välillä tyttöjen kanssa. Siinä oppi luovimaan erilaisten porukoiden välillä, Sajavaara muistelee työhuoneessaan.

Moni rivitaloissa asuvien lasten vanhemmista oli ulkomailta yliopistolle töihin tulleita. Niissä olosuhteissa vaahteran alla Sajavaaran maailmankuva alkoi muodostua. Ovet olivat aina auki ja lapset juoksivat asunnoista toisiin. Naapuruston vanhemmatkin olivat ystäviä keskenään, ja lapset nukahtelivat iltaisin aikuisten illanviettoihin naapureiden sohville.

– Siinä oppi paljon erilaisista ihmisistä. Erittäin yhteisöllistä sanoisin.

 

Nyt Sajavaara on muutaman kuukauden ajan työskennellyt valtakunnansovittelijana. Ensimmäisenä työnään hän sovitteli hoitoalan suureksi äityneen työmarkkinakiistan.

– Se tuli pöydälleni toisena työviikkonani. Toisaalta oli mukava päästä heti tositoimiin. Tiesin, että se tulee jossain vaiheessa.

Hoitoalan työmarkkinaosapuolet eivät hyväksyneet keväällä neuvoteltua muiden kunta-alan toimijoiden sopimusta. Kun Sajavaara aloitti elokuussa, sekä työnantajapuoli että palkansaajat uhkailivat kovilla keinoilla. Tilanne oli vaikea ja työtaistelun yhteiskunnalliset vaikutukset olisivat olleet vakavia.

– Arvio oli, että ihmiset menettävät henkensä, jos työtaistelutoimet kuten yliopistosairaaloiden lakot toteutuvat. Sopu oli siis saatava aikaiseksi.

Sairaanhoitajia oltiin laittamassa töihin eduskunnan päätöksellä. Se olisi rajoittanut lakko-oikeutta väliaikaisesti. Sajavaara arvioi, että koko tapaus tulee jättämään syvän jäljen suomalaiseen yhteiskuntaan.

– Nyt kun aihe on mainittu, seuraavaa hallitusohjelmaa tehtäessä on tietyillä puolueilla halua ja tarvetta keskustella lakko-oikeuden rajaamisesta.

Kiistan viimeisenä iltana osapuolet neuvottelivat Sajavaaran johdolla yksitoista tuntia putkeen, ja kuuden viikon intensiivisten neuvottelujen jälkeen sopu lopulta syntyi. Sajavaaraa konflikti mietitytti sovittelun ajan paljonkin. Hän mietti ratkaisuja pitkillä kävelyillä vapaa-ajallaan, ja iltaisin mahdolliset ratkaisuehdotukset pyörivät päässä.

– Yölläkin taisin muutaman ajatuksen herätä kirjoittamaan paperille.

Ministeriötä ministeriön perään

Sajavaaran tie kulki Jyväskylässä vietetyn yhteisöllisen ja huolettoman lapsuuden jälkeen Turun oikeustieteelliseen. Valtiotieteet ja ulkomaan kirjeenvaihtajan ura houkuttivat nuorta yhteiskunnallisista asioista kiinnostunutta lukiolaista, mutta opinto-ohjaaja oli sitä mieltä, että juridiikka avaisi enemmän ovia.

– Hänellä oli varmaan siinä myös se ajatus, että valtiotieteellinen tiedekunta oli aika politisoitunut silloin.

Sajavaaran epäpoliittinen lapsuus 1970-luvulla hämmästyttää häntä itseäänkin. Molemmat vanhemmat olivat töissä yliopistossa. Siellä politiikan juoksuhaudat olivat tuohon aikaan erittäin syvät. Siitä huolimatta Sajavaaran lapsuutta ei leimannut poliittisuus, minkä lisäksi hän päätyi opinto-ohjaajansa kehotuksesta oikeustieteelliseen.

Oikeustieteellisessä hän innostui kansainvälisestä oikeudesta, sosiologiasta ja oikeusfilosofiasta.

– Siihen aikaan niistä asioista ei vielä puhuttu niin paljon ihmisoikeuksina, mutta jonkinlaista maailmanparantajan vikaa minussa on aina ollut.

Vaikka politiikka onkin kiertänyt Sajavaaran, työurallaan hän päätyi tekemään paljon asioita, jotka liittyvät ihmisten välisiin suhteisiin ja valtion toimintaan. Hänen ammatillinen elämänsä alkoi ulkoministeriön oikeudellisella osastolla kansainvälisiä sopimuksia tehden. 

Kauppa- ja teollisuusministeriön kautta urapolku kulki oikeusministeriöön. Siellä hän käänsi muun muassa Suomen liittymissopimuksen Euroopan unioniin vuonna 1994.

– Siitä päädyimme mieheni kanssa EU:n virkamiehiksi Luxemburgiin. Olimme siellä kolme vuotta kunnes esikoisemme ilmoitti itsestään.

Työoikeudesta ja työmarkkina-asioista Sajavaara kiinnostui, kun työnantajaleirin pieni liitto pyysi häntä töihin. Liittoon kuului valtiotaustaisia yrityksiä, ja Sajavaaran päätehtävä oli hoitaa näiden yritysten EU-tason edunvalvontaa työelämäkysymyksissä. Häntä kysyttiin mukaan juridisen osaamisen lisäksi myös hänen kielitaitonsa takia.

Sitä kautta Sajavaara päätyi esimerkiksi työmarkkinaneuvotteluihin eli niihin, joiden keskellä hän nytkin on. Pikkuliitosta hänet poimi mukaansa Elinkeinoelämän Keskusliitto EK. Siellä vierähti kahdeksan vuotta.

– Luulin tulleeni hoitamaan tasa-arvoasioita, mutta kun he kuulivat taustastani, sainkin hoitaakseni työelämää koskevat EU-asiat.

Sajavaaraa kiinnostivat palvelualat, jotka työllistävät koko ajan enemmän suomalaisia. EK:lta hänet rekryttiinkin Palvelualojen työnantajiin Paltaan. Miltei yhdeksän vuoden jälkeen hän siirtyi nykyiseen työhönsä.

– Eniten tökki ajatus siitä, ettei valtakunnansovittelijalla ole työyhteisöä, mutta ei tässä ole vielä ehtinyt yksinäiseltä tuntua.

Anu Sajavaara kertoo liittyneensä keväällä Maanpuolustusnaisten Liittoon. Vapaa-ajallaan hän lukee paljon ja kiertää taidenäyttelyitä. Kuva: Tomi Edwards

Tulevaisuuden kohtaamispaikka

Suomessa valtakunnansovittelija on perinteisesti otettu vuorotellen työnantajien ja palkansaajien puolilta. Esimerkiksi Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta on ehdottanut tilalle järjestelmää, jossa olisi samaan aikaan kaksi sovittelijaa, yksi kummaltakin puolelta. 

Sajavaaran edeltäjän edeltäjä Minna Helle siirtyi kesken sovittelijan tehtävän työnantajapuolen työmarkkinajohtajaksi, mikä aiheutti närää julkisessa keskustelussa. Sajavaara ei näe itseään enää työnantajapuolen edustajana.

– Olen hengeltäni virkamies, ja erotuomarin rooli tulee kyllä luonnostaan.

Lapsuuden avointen ovien käytäntö on käytössä myös Sajavaaran toimistossa. Ensimmäiset kuukaudet ovat olleet kiireisiä, mutta jatkoa varten hänellä on suunnitelmia.

– Sitten kun on vähän rauhallisemmat ajat, tämä toimisto voisi olla sellainen kohtaamispaikkaa, johon voisi tulla rupattelemaan erilaisista työelämän ilmiöistä.

Sajavaarasta valtakunnansovittelijan viralliseksi tehtäväksi lakiin kirjattu työmarkkinasuhteiden edistäminen on yhtä tärkeää kuin työmarkkinariitojen sovitteleminen. Hänestä kasvokkain tapaaminen lieventää mustavalkoista ajattelua ja ristiriitoja.

– Tarkoitukseni ei ole muumioitua tuonne kulmahuoneeseen, vaan täytyy tavata ihmisiä ja käydä keskusteluja.

Suomalainen työmarkkinakenttä on suurissa muutoksissa, kun esimerkiksi työnantajapuoli on sanonut lopettavansa joillakin aloilla valtakunnallisten työehtosopimusten tekemisen. Työnantajat haluavat siirtyä kohti paikallista sopimista, jossa työnantaja ja työntekijä neuvottelisivat itse omat työehtosopimuksensa työpaikalla. Sopimusjärjestelmä elää muutoksen aikoja.

– Siirtyminen näihin uusiin järjestelmiin ei onnistu kivuttomasti. Tässä tarvitaan tulkkia väliin.

Hänen oli tarkoitus alkaa kiertää työnantajien ja palkansaajien luona ja kysellä miten eri osapuolilla sujuu. Se on suhteiden ja luottamuksen luomista, mutta myös tilanteen kartoittamista ja siten pohjatyön tekemistä tulevia sovittelutapauksia varten. 

Kalenteri oli syksyn osalta jo täynnä tapaamisia, mutta hoitoalan kiistasta johtunut kiire kuitenkin vähensi tapaamisia rajusti. Nyt niitä on saatu toteutettua, ja nytkin Sajavaaran viikkoon kuuluu kahdeksan perusteellista tapaamista. Työnantajia, yrittäjiä, palkansaajia.

– Alussa on tärkeää esittäytyä ja kysyä, mitä he ylipäätään ajattelevat valtakunnansovittelijan roolista ja mitä he odottavat minulta.

Yhteiskuntarauhan symbolina

Sajavaaran tehtävän alkua leimasivat mediassa hoitoalan ongelmat. Sen lisäksi Suomen työmarkkinoita ravisuttavat kuitenkin myös muut, pitkäaikaisemmat ilmiöt. Hän näkee vaikeuksien alkaneen finanssikriisistä vuonna 2008.

– Työehtosopimukset oli tehty niissä nousukauden olosuhteissa ja kriisi iski aika kovaa teollisuuden aloille esimerkiksi lomautuksina.

Suomi jäi kipuilemaan vuosiksi huonoon kilpailukykytilanteeseen, ja pian iskikin korona. Se osui palvelualoille lomautuksina ja toisaalta hoitoalalle ylimääräisenä työkuormana. 

Nyt käsillä on koronan mahdollisen uuden aallon odotus ja Venäjän eskaloiman sodan vaikutukset yhteiskuntaan. Usein toisteltu klisee "vaikeasta työmarkkinakeväästä" osuu siis oikeaan, varsinkin kun teollisuusalojen sopimusneuvottelutkin ovat edessä.

– Nyt toivoisin mahdollisimman tylsää arkea, jos vain mahdollista. Olisi hyvä jos voitaisiin katsoa vähän eteenpäinkin.

Valtakunnansovittelijan työ on pääasiassa työmarkkinakiistojen ratkaisemista sekä työnantajien ja palkansaajien suhteiden lähentämistä, kuten Sajavaara muistuttaa. Sen lisäksi valtakunnansovittelija on etenkin mediassa esillä rauhallisena hahmona muuten riitaisissa tilanteissa. 

Sovittelijan harmaita pariovia ja sieltä mahdollisesti sopimuksen kanssa ulos astuvaa sovittelijaa seurataan suorissa uutislähetyksissä kuin paavin valintaa ja kappelin piipusta nousevaa mustaa savua. Näistä syistä valtakunnansovittelijan voidaan ajatella olevan myös suomalaisen yhteiskuntarauhan henkilöitymä.

– Yhteiskuntarauhan järkkymisestä ja polarisaatiosta olen tietenkin huolissani.

Nykyistä valtakunnansovittelijaa huolettaa esimerkiksi nuorten miesten syrjäytyminen ja koulutuksessa tapahtuva eriytyminen. Ne tulevat näkymään myös työelämässä pian.

– Työikäisistä naisista 55 prosenttia on korkeasti koulutettuja, kun miehistä on vain 37 prosenttia. Tulevaisuudessa lisääntyvään asiantuntijatyöhön ei tulla ihan peruskoulupohjalla. Siinä on kytemässä jo suuri yhteiskunnallinen pommi.

Sajavaara tuntee myös vastuun, joka hänen työhönsä kuuluu. Työtaisteluilla on aina pitkä yhteiskunnallinen jälki. Hän puhuu käytäntöjen uudistamisesta, mikä ei toisaalta sovi kaikille aloille.

– Työmarkkina- ja sopimussiilot eivät pysy muuttuvan yhteiskunnan mukana. Tulee kaikenlaisia häiriöitä, kun nämä siilot alkavat murtua ja huojua. Täytyy miettiä, tarvitaanko uudenlaisia prosesseja muutoksen hallintaan.

Maailma on muuttunut Sajavaaran keskisuomalaisesta lapsuudesta. Siitä huolimatta näyttää siltä, että on jälleen tarvetta jollekulle, jolla on kontaktit alapihan ja yläpihan eri porukoihin.