Tykkimies väitteli tohtoriksi

Tykkimies Annu Rusanen otti taukoa arjesta ja aloitti palveluksen. Hän sai väitöskirjansa viimeisteltyä juuri ennen palveluksen aloittamista.

Tykkimies Annu Rusanen / Jääkäriprikaati, Rovaniemi / 2. ilmatorjuntapatteristo / TJ 24

”Palvelusaika on toiminut minulle taukona arjesta. Tänne tullessani ei tarvinnut ajatella opiskelua hetkeen ollenkaan, koska väitöskirja oli valmis ja tarkastettavana. Tauko teki hyvää, sillä väitöskirjan parissa aivokapasiteetti on ollut koko ajan lujilla. Aikaa väitöskirjan kanssa työskentelemiseen ei alkuvaiheessa juuri olisi ollutkaan. 

Myöhemmässä vaiheessa palvelusta, kun vapaa-aikaa tuli enemmän, käytin iltavapaita muun muassa lehdistötiedotteiden kirjoittamiseen, väitöskirjan painon suunnitteluun ja itse väittelyyn valmistautumiseen. Aikaa tähän oli kutakuinkin riittävästi ja vapaatakin jäi jonkin verran.

Olen 30-vuotias ja oppiaineenani on ollut kemia. Olen opiskellut Oulun yliopistossa teknillisessä tiedekunnassa, Kestävän kemian tutkimusyksikössä. Väitöstilaisuuteni pidettiin 12. marraskuuta, joten vielä ennen kotiutumista tulen saamaan tekniikan tohtorin tutkinnon. 

Ikäerosta ja erilaisesta koulutustaustastani huolimatta olen mielestäni tullut toisten kanssa hyvin toimeen. Täällä siviilipersoonalla ei juuri ole väliä, vaan kaikki keskittyvät juttuihin, jotka tapahtuvat palveluksessa. Olen varma, että yksikössäni on ihmisiä, jotka eivät vielä edes tiedä, että olen suorittanut tohtorin opintoja.

Omassa sodanajantehtävässäni linkkiryhmässä olen luonut viestiyhteyksiä taistelupaikkojen, johdon ja muiden osastojen välille. Pidän tehtäväni teknisyydestä: pystytämme linkkimastoja, suuntaamme niitä ja teemme erilaisia kytkentöjä. 

Opintoni peilautuvat siten, että olen aika utelias. Tykkään hakea lisätietoa esimerkiksi siitä, miten linkkimastolla tarkkailemamme arvot syntyvät.

Mukavinta palveluksen aikana on ollut liikkuminen ja erilaiset kokemukset. Vitsaillen voisi todeta, että hankalinta on ollut pakkipussin avaaminen. Tosiasiassa etenkin rajoitustoimet ovat olleet raskaita, kun olemme viettäneet yhden kiinniolon aikana aina vähintään kaksi viikkoa metsässä. Tästäkin on kuitenkin selvitty yhdessä.

Palveluksen aikana olen oppinut uusia puolia itsestäni, vaikka elämänkokemusta löytyy jo valmiiksi. Oppimista on tapahtunut etenkin äärimmäisissä olosuhteissa, keskellä vilua, nälkää ja väsyä. Odotan palvelukselta tässä vaiheessa kahta viimeistä leiriä ja kotiutumista. Olen varma, että päämme menoksi on keksitty jotain todella ikimuistoista!”