Twitter-aktivismia maastopuvussa

Nadiifo Omer twiittailee ahkerasti vapaaehtoisesta asepalveluksestaan suurelle seuraajakaartilleen. Omer on tykännyt uudesta arjestaan Kaartin jääkärirykmentissä.

Kaartinjääkäri Nadiifo Omer näkee varusmiespalveluksen nykymuodossaan yhteiskunnallisena epäkohtana. Siksi uskonnonvapauteen ja sukupuolten väliseen tasa-arvoon profiloitunut aktivisti kokee tärkeäksi vapaaehtoisen asepalveluksen suorittamisen.

– Mielestäni minkään valtion ei tulisi asettaa velvollisuuksia kansalaisille sen perusteella, mitä uskontoa, etnisyyttä tai sukupuolta hän edustaa. Minusta on kyseenalaista, että vain tietty väestönosa taistelee Suomen puolesta, Omer toteaa.

Venäjän hyökättyä Ukrainaan Omerille kirkastui ajatus siitä, mitä hän haluaisi tehdä kriisiaikana. Armeijaan lähteminen ei kuitenkaan ollut äkillinen päätös, vaan Omerin pidempiaikainen haave. 

– En minä olisi täällä, jos ajattelisin, ettei Suomen puolustaminen olisi merkittävä asia, hän kuvaa.

Omer harjoittaa Suomen puolustamista Kaartin jääkärirykmentin ensimmäisessä jääkärikomppaniassa. Hänen mukaansa palveluksessa parasta on ollut huumorintajuisten tupakavereiden lisäksi ampuminen.

– Kun ammuimme ensimmäistä kertaa paukkupatruunoilla, oli tosi siistiä keskittyä kaikkiin pieniin yksityiskohtiin kuten omaan hengitykseen, laukaisuun ja jälkipitoon, kaikki muu unohtaen, Omer muistelee.

– Mielestäni ampuminen on siistein ja paras juttu, sitä aina odottaa, hän jatkaa.

Omer odottaa myös yksikkönsä jatkokoulutusvalintojen tuloksia, jolloin hänelle selviää lopun palveluksensa näkymät. Omer toivoo pääsevänsä johtajakoulutukseen. Siihen hänellä riittää motivaatiota.

– Olen kokenut, että tämä on minun juttuni. Tykkään siitä, kun on tavallaan rytmi joka päivässä, Omer toteaa arjesta armeijan vihreissä.

Muutoin hyvin käynnistynyttä palvelusta on kuitenkin varjostanut sairastelu. Omer kertoo, ettei ole koskaan ollut niin pitkään kipeänä kuin armeijassa. Sen takia joitain suorituksiakin on jäänyt rästiin.

– Koulutuksesta saa niin paljon enemmän irti kun on terve, hän sanoo. 

Omer päivittää arjestaan aktiivisesti Twitteriin. Kuva: Julius Numminen

Twiittejä intistä

Vuonna 2020 Omer ilmoitti sosiaalisen median kanavissaan jättävänsä islaminuskon. Hänen mukaansa päätökseen johti tuolloin "varmaan tuhat ja yksi asiaa". 

– Mutta varmaan isoimmat asiat olivat naisten oikeudet ja sellainen perinteinen sukupuolikäsitys, jotka eivät oikein mahdu maailmankuvaani. Ja jos ne mahtuisivat, niin en varmaan olisi armeijassa tällä hetkellä, Omer sanoo.

Islamin jätettyään Omer on ajanut aktiivisesti entisten muslimien, naisten sekä monien vähemmistöjen asiaa niin katutasolla kuin sosiaalisessa mediassa. Pelkästään Twitterissä hänellä on yli kymmenentuhatta seuraajaa.   

Sinne hän päivittää säännöllisesti kuulumisia ja mietteitä myös asepalveluksesta. Omerin mukaan useampikin hänen palvelustovereistaan on törmännyt hänen sosiaalisen median postauksiinsa.

– Muun muassa valabileissä yksi alikersantti kertoi lukeneensa twiittejäni pitkään, hän sanoo.

Koska Omerin twiittejä luetaan aktiivisesti myös varuskunnan porttien sisäpuolella, ei hän halua päivittää ihan kaikesta Twitteriin. Twiitit armeijasta ovat kuitenkin keränneet Omerin mukaan pääosin myönteistä palautetta. 

– Twitteriin tulee usein aika paljon kuraa, mutta nyt kun olen kertonut olevani varusmiespalveluksessa, on palaute ollut aika erilaista. Kyllä siinä välillä miettii, täytyykö minun jotenkin ansaita kunnioitus, koska olen muuntaustainen suomalainen, hän pohtii.

Kaikki Omerin saama palaute ei ole kuitenkaan ollut myönteistä. Aktivisti on löytänyt palveluksen aloittamisen jälkeen eräältä keskustelupalstalta langan täynnä rasistisia kommentteja itsestään.

– Luonnollisesti se tuntuu pahalta, Omer sanoo.

Rauhanturvaaminen kiinnostaa

Palveluksensa aikana Omer on saanut yhteydenottoja myös Twitteriä perinteisemmistä väylistä. Hän oli vastikään innoissaan, koska oli saanut ensimmäistä kertaa postia päivystäjän pöydälle.

Innostus vaihtui kuitenkin hämmennykseksi, kun Omer avasi hänelle osoitetun kirjeen. Kirjoittaja nimittäin toivoi hänen kääntyvän kristityksi. Kirjeessä todettiin Jeesuksen olevan ainoa tie pelastukseen ja ateismin tuhoavan maailman.

– Olin vaan, että aha okei, ei ollut keneltäkään tutulta tämä kirje. Tuntui tosi oudolta, että tämä henkilö oli oikein nähnyt vaivaa ja googlettanut, miten tänne saa postia. Tupakavereiden kanssa päästiin nauramaan asialle, Omer sanoo.

Palveluksessa kristillisyys ei ole kuitenkaan muutoin häirinnyt Omeria. Hän on silti kiinnittänyt huomiota tapaan, jolla evankelisluterilaisuutta saatetaan ajoittain pitää oletusarvona. 

– Vaikka osallistuin vakuutustilaisuuteen, käytiin harjoitukset läpi siten kuin kaikki osallistuisivat valaan, eli opeteltiin esimerkiksi komennot "rukoilkaamme" ja "aamen". Se ei kuitenkaan isommin vaivannut minua, hän sanoo.

Omerin pidemmän aikavälin tulevaisuudensuunnitelmat ovat vielä auki. Armeijan myötä hän on alkanut pohtimaan myös uudenlaista urasuuntaa.

– On niin paljon mikä kiinnostaa. Tuntuu, että maailma on avoinna ja mikään ei ole kiveen hakattua. Aktivismi kiinnostaa edelleen, ja täällä on vahvistunut se, että myös rauhanturvaajatehtävät voisivat olla minun juttuni, Omer paljastaa.