Turvallisuus kuuluu kaikille – miksi vain alle puolet yhteiskunnasta koulutetaan kriisin varalle?
Kuinka naisia saataisiin osallistumaan enemmän kriisinhallintaan ja rauhanturvaamisprosesseihin, sekä sitä miten voisimme kehittää tasa-arvoista asevelvollisuutta? Näihin kysymyksiin panelistit antoivat vastauksia kansalaisinfossa.
Eduskunnan pikkuparlamentissa järjestettiin tiistaina 12. syyskuuta tilaisuus, jossa esiteltiin Suomen neljättä kansallista Naiset, rauha ja turvallisuus -toimintaohjelmaa. Toimintaohjelman tavoitteena on vahvistaa naisten roolia ja päätösvaltaa konfliktien ehkäisyssä, ratkaisemisessa ja rauhanrakentamisessa sekä naisten turvallisuutta konflikteissa. Tilaisuus aloitettiin jokaisen panelistin omalla puheenvuorolla, minkä jälkeen aiheesta käytiin vapaata keskustelua.
Rauhanjärjestö Sadankomitean hallituksen varapuheenjohtaja Nora Luoma puhui puheenvuorossaan siitä, kuinka naiset eivät osallistu rauha- ja turvallisuuspoliittiseen keskusteluun tai päätöksentekoon samalla tavalla kuin miehet. Tämän Luoma arvioi johtuvan siitä, että Suomessa turvallisuus määritellään helposti vain sotilaalliseen turvallisuuteen, jolloin ääneen nousevat armeijan käyneet henkilöt eli perinteisesti miehet.
– Näin moninaisessa turvallisuusympäristössä millainen vain yksipuolisuus on ongelma, Luoma korostaa.
Väitöskirjatutkija Nora Steniuksen mukaan naiset ovat aliedustettuja etenkin suppean eli kovan turvallisuuden kysymyksissä. Kovalla turvallisuudella tarkoitetaan maanpuolustuksellista ja sotilaallista turvallisuutta.
– Ennen kaikkea puolet väestöstä on naisia, joten heillä tulisi olla yhtälailla oikeus vaikuttaa niin suppeaan kuin laajaan turvallisuuteen, Stenius jatkaa.
Me toimimme esimerkkinä
Naiset, rauha ja turvallisuus verkostoa koordinoivan UN Women Suomen toiminnanjohtaja Jaana Hirsikangas muistutti paneelikeskustelussa kuinka globaalista näkökulmasta katsottuna juuri Suomen Naiset, rauha ja turvallisuus -työtä usein korostetaan ja pidetään esimerkkinä muille maille, vaikka toimintaohjelmassa on mukana jo 107 maata.
– Kun kuulee esimerkkejä globaalilla tasolla siitä, miten tätä asiaa toteutetaan, niin se on aina Suomi, joka mainitaan, Hirvikangas korostaa.
– Meillä ei ole verrokkia, josta voisimme oppia tai lähteä hakemaan tukea, joten meidän täytyy koko ajan olla luomassa sitä toimintamallia itse, Hirvikangas jatkaa.
Asepalvelus tasa-arvoiseksi kaikille
Varusmiesliiton puheenjohtaja Elina Riutta kertoo, kuinka sota voi koskettaa koko yhteiskuntaa ja Suomelle on edelleen todella tärkeää pitää yllä laajaa maanpuolustusvalmiutta siviiliväestön ja yhteiskunnan turvaamiseksi.
– Maanpuolustusvelvollisuus koskee meistä aivan jokaista, mutta miksi vain alle puolet yhteiskunnasta koulutetaan kriisin varalle, Riutta pohtii.
Varusmiesliitto kannattaa sukupuolineutraalia asevelvollisuutta, joka koskisi koko ikäluokkaa. Varusmiesliiton ajamassa mallissa motivoituneimmat ja soveltuvimmat valittaisiin suorittamaan asepalvelusta, jolloin merkitystä olisi yksilön motivaatiolla eikä sukupuolella.
Tällöin myös varusmiespalveluksen rinnalle kehitettäisiin vaihtoehtoja esimerkiksi kansalaispalveluksen muodossa, jossa koulutus olisi lyhyempi ja painottuisi kriisinhallintaan ja väestönsuojelullisiin tehtäviin.
– Koko ikäluokan kutsunnat ovat mahdollisuus kanavoida maanpuolustukseen liittyvää tietoa ja tasa-arvoisen asevelvollisuuden kannalta yhteiset kutsunnat ovatkin askel oikeaan suuntaan, Riutta kertoo.
– Asevelvollisuuden uudistaminen on tulevaisuutta, joten aika keskustelulle onkin nyt, Riutta kehottaa.
