Tuore ja vihreä virneiden edessä

Ensimmäisenä porttien sisällä vastassa olivat virneet. Muistan itse palveluksen aloittamispäivästä parhaiten juuri tuon hennon rivien välistä pilkottavan hymyn. Se sama hymy oli varusvaihdon työntekijöillä, kouluttajilla, sekä tuvassa odottavalla alikersantilla. Virne ei ollut pahantahtoinen, vaan päinvastoin se koitti herättää siihen tosiasiaan, että minulla ei oikeasti ollut mitään ymmärrystä siitä mihin olin ryhtymässä.

Hymyn oli myös tarkoitus tarttua. Siitä tuli ensimmäinen koulutus, joka minun piti itse opiskella. Raahatessani jokaiselle varusmiehelle rakkaudella tuttua sipulisäkkiä talvipakkasen pistelyssä, en voinut kuin nauraa ja miettiä että mitä tästä oikein tulee.

Sieltä tuli aikamääreet, aikaiset aamut, pakotetut rutiinit, jatkuva kiire, menetetty vapaus, fyysinen koettelemus, painavat päivystysvuorot, paleleva keho, kipeä selkä ja loppumattomilta tuntuvat aamut, näin pari asiaa listatakseni. Nostan käden ja myönnän rehellisesti, että en aina pystynyt hymyillä koettelemusten läpi. En pystynyt hymyillä esimerkiksi silloin kun kannoin kaatosateessa täysvarustuksessa telttaa metsään, ja liukastuin sulavalla jäällä valtavaan lätäkköön, tai silloin kun kymmenien kilometrien marssimisen jälkeen kalisin ja tutisin pakkasessa pelkässä nallessa rakennetun alueen lattialla, koska makuupussi olisi muka painanut liikaa.

Ei kärsiessä ole tarkoituskaan hymyillä. Palveluksessa tulee varmasti kohtaamaan ärsyttäviä, rankkoja ja epämiellyttäviä asioita. Nuo tunteet tulevat nopeasti räjähdyksen tavoin pintaan vaikeina aikoina, mutta ne unohtuvat aivan yhtä nopeasti lämpimän peiton alla omassa punkassa. Rakennetulla alueella jäätyessäni jokainen kärsimyksen sekunti tuntui liian raskaalta, ja nyt olen tässä hymysuin kirjoittamassa koko kansalle opettavaisista intti kokemuksistani.

Harvoin kuulee suvun harvempi hiuksiselta reserviltä tarinoita siitä palveluspäivästä, kun makoiltiin kasarmilla tekemättä oikeastaan yhtään mitään. Ymmärrettävistä syistä yleensä ne rankimmat ja vaikeimmat muistot jäävät parhaiten mieleen. Sitten niitä kerrotaan uudelle siilitukkaiselle sukupolvelle ruokapöydän äärellä sillä samalla hymyllä joka heitäkin odotti ensimmäisenä päivänä porttien sisäpuolella.

Jos omalla hymylläni antaisin jonkun vinkin, niin kehottaisin jo hyvissä ajoin ottamaan selvää siitä, että mikä palvelustehtävä kutsuu eniten. Vaikka intissä ei voi mielivaltaisesti päästä juuri sinne minne haluaa, niin toiveita otetaan kyllä vastaan. Palveluksessa voi saada paljon laadukasta kokemusta sellaisista asioista, joista on hyötyä myös siviilielämässä. Esimerkiksi lääkintämiehen tai sotilaskuljettajan tehtävien tarjoama kokemus voi auttaa intin jälkeisessä elämässä.

Oli tehtävä mikä tahansa, niin siitä tulee kyllä oppimaan tärkeitä asioita. Avoimella mielellä ja reippaalla asenteella saadaan kaikki irti niin elämästä kuin palveluksesta. Intti tulee olemaan alokkaille vähintään seuraavan puolen vuoden ajan suuri osa arkea, ellei jopa kaikki mitä he pystyvät ajatella. Aamuherätyksen rätistessä on hyvä muistaa, että elämä jatkuu myös intin jälkeen, ja avoimeen mieleen on hyvä upottaa ajatus siitä, että aika kultaa muistot.