Hyppää sisältöön
Osiot
Valikko

Ruotuväki

Tuomas Peltomäen päämäärä on oppia ymmärtämään elämää mahdollisimman paljon

Helsingin Sanomien toimittaja ja uutispäällikkö Tuomas Peltomäki juontaa valtakunnan suurimmalle päivälehdelle Uutisraportti-ajankohtaispodcastia, joka on tavoittanut nuortenkin suosion. Tässä haastattelussa Peltomäki kertoo reitistään journalistiksi ja siitä, miksi podcastit ovat tulleet jäädäkseen.

“Sipaisen geeliä tukkaan ja tuun alas” pimahtaa puhelimeen. 

Sanomatalossa kuhisee. Lasisessa tönössä tuotetaan valtakunnan suurinta päivälehteä Helsingin Sanomia. Viestin lähettäjä on Tuomas Peltomäki, toimittaja, joka ei sovi perinteiseen muottiin.

Haastattelu toteutetaan marraskuussa perjantaina 13. päivänä vuonna 2020. Uhkaavampaa päivämäärää haastattelulle saa hakea.

Tuntomerkkinä viikset

Nähdessä Tuomas Peltomäen kolumnikuvan, julkisen esiintymisen tai jakson hänen ohjelmaansa, kiinnittävät huomion hänen viiksensä. Niiden kasvattaminen ei ole ollut tahatonta.

– Toimittajana on ihan hyvä, että kun oma naama on viraaliksi muuttuvan kolumnin laidassa, ettei näytä ihan samalta apinalta kuin kaikki muut. Etua on, jos siinä on jokin oma leima. 

Tällöin Peltomäen mukaan tekstit ja tapa tehdä journalismia jää niiden ihmisten mieleen paremmin, joita se kiinnostaa ja jotka siitä pitävät.

– Siinä auttaa, että olet semisti ärsyttävän näköinen niin kuin minä. Se on varmaan syy miksi otin kolumni- ja Twitter-kuvat viikset naamalla.

Taustalla on myös kaunainen nuoruudesta. Peltomäki oli kaveriporukan viimeisiä, jolle viiksihentuset kasvoivat. Kuitenkin vakavoituessa pelleily saa loppua.

– Silloin kun isäni kuoli yllättäen, ajoin äitini luokse häntä rauhoittelemaan. Heti kun olin siellä mun oli ajettava viikset pois, koska se oli niin selkeästi sellainen tilanne, että nyt tämä pelleily ei kuulu tähän ollenkaan, Peltomäki muistelee.

– Vaikka pidän viiksiä ja niillä on monia merkityksiä: näyttää "coolilta", näyttää pelleltä ja näin, niin tosipaikan tullen viikset lähtevät.

Tuomas Peltomäki ei perusta jäykästä tärkeilystä.

Oululainen lähtee vieraille maille

Peltomäki varttui Pohjois-Pohjanmaalla Oulussa. Kaksikymmenkesäisenä polttava kysymys oli opiskelupaikan valinta. Ollessaan epäröivä tarkasta alasta, hän ryhtyi lukemaan englantia Oulun yliopistossa.

– Englanti on vähän sellainen yliopistoalojen jääkäri. Sinne menevät ne nuoret miehet, jotka eivät muuta keksi. Se on helppo valinta jätkille, sillä tietokonepeleistä englannin oppii automaattisesti, Peltomäki sanoittaa.

Samalla kun nuori mies alkoi olla enenevässä määrin epäröivä opiskelualastaan, alkoi hän kirjoittamaan Oulun ylioppilaslehteen. Lopullisesti suunnitelmat muuttuivat vaihtovuotena Skotlannissa.

– Olin Skotlannissa vaihdossa ja mietin mitä haluaisin tehdä. Päätin lukea silloisen tiedotusopin pääsykokeisiin. Se oli silloin Suomen vaikeimpia paikkoja päästä sisälle, Skotlannin ja Intian aksentit taitava Peltomäki valottaa.

Vaihtovuosi tuotti hedelmää – eikä ainoastaan aksentin muodossa, sillä pänttääminen tuotti tulosta.

– Olin jo palannut Ouluun ja olin baarissa töissä, kun luin nettikoneesta, että minut oli valittu opiskelemaan alaa. Oli uskomatonta päästä sisälle.

Peltomäki toteaa, ettei hänen taustallaan ollut kovin todennäköistä päätyä kivenheittoa kauemmaksi Oulusta. Hän myös toppuuttelee omia ansioitaan pääsystä harjoittelupaikan kautta Helsingin Sanomille, joka johti lopulta pysyvään työsuhteeseen.

– Nyt esimiehenä tiedän, että harjoittelupaikkani oli ihan puhdasta tuuria. Kaikki opiskelijakaverit hakivat hesariin ja kuka tahansa olisi voinut päästä sinne.

Armeijassa ihmistä ei voi arvioida

Peltomäki suoritti ennen opiskelujen aloittamista varusmiespalveluksen Kainuun prikaatissa vuosituhannen ensimmäisenä vuonna. Sotilasarvoltaan hän on jääkäri.

– Intti kokemuksena oli tosi olennainen mun oman identiteetin ja maailmankatsomuksen kannalta. Tärkeintä oli poikkileikkaus, minkä varusmiespalvelus tarjoaa suomalaisista.

Omaan tupaan valikoituu hyvin sattumanvarainen joukkio. Kun hiukset loistavat poissaolollaan ja jokaisella on samat vaatteet päällänsä, on ihmisiä mahdotonta arvioida totutulla tavalla.

– Jollakulla on vähän mauttomat vaatteet – Popedan paita ja näin – niin ei tule tutustuttua siihen ihmiseen, koska arvioi hänet jo etukäteen. Armeijassa tämä ennakkoluuloisuus poistuu.

Peltomäki jatkaa, kuinka seuraava vuosi kului kellon ympäri tutustuessa muihin taistelijoihin. Väliä ei ollut taustalla, koulutuksella tai varakkuudella.

– Kun ei suhtautunut toisiin arvioiden, niin huomasi kuinka hyvää porukkaa Suomessa on. Se oli tosi voimakas kokemus, Peltomäki muistelee.

– Ja kotiutumispäivänä, kun jengi vetää siviilivaatteet päälle, niin kaikki näyttää aivan erilaiselta kuin oli kuvitellut. Silloin avautuivat itselle ennakkoluuloisuuden kammottavat puolet.

Tuomas Peltomäki on kuin kuka tahansa muukin.

Samanaikaisesti lähestyttävä ja älyllisesti täsmällinen

Palkitun toimittajan kirjoittaminen lehteen vähentyi, kun vuosina 2014–2017 hän tuotti poliittista satiiriohjelmaa Uutisraportti, joka levisi verkosta televisioon. Ohjelmassa käsiteltiin kieli poskessa kuluneen viikon pääuutisia. Oli aika aloittaa jälleen uutta, kun Peltomäki huomasi kuluttavansa valtaosan journalismista korviensa kautta.

– Podcastit ovat kokemuksena mahtavia! Enää ei tarvitse lukea vaan voi laittaa luurit korville ja joku muu lukee ja änkeää asiat päähän ilman, että joutuu näkemään vaivaa, Peltomäki innostuu.

Pian Peltomäki huomasi kuinka intiimi kokemus podcastien kuunteleminen on. Podcastaaja pääsee äänen välityksellä lähelle ja on kuin ystävä ihmisen eri elämäntilanteissa aina nurmikon ajamisesta työmatkaan. Se on Peltomäestä podcast-kokemuksen ydin.

Peltomäki päätti perustaa oman audio-ohjelmansa. Uutisraportti-ohjelmasta sikisi Uutisraportti podcast, joka jatkuu edelleen. Siinä toimittajat Marko Junkkari ja Maria Manner Peltomäen ohella käyvät läpi viikon tärkeimmät uutisaiheet.

Ohjelma pyrkii kuulostamaan samalta, kuin kuuntelija olisi toimittajien kanssa kupposella tai tulisessa toimituskokouksessa. Podcastissa on muutakin omalaatuista. Se saavuttaa vaikeat aiheet huomioon ottaen poikkeuksellisen runsaasti nuorta yleisöä. Peltomäen mukaan syy voi löytyä kielestä.

– Nuoret ovat kasvaneet ihan erilaiseen media- ja kieliympäristöön. Heille formaali tuntuu väärältä eivätkä ne ole tottuneet sitä kuluttamaan. Kieleni on lähempänä heidän kieltään, mutta podin aiheet ovat sieltä vaikeimmasta päästä. Ne ovat ihan oikeita kovia uutisaiheita.

Peltomäki korostaa kuinka hiemankin hankalat asiat tulee avata ja kerrata sekä huomioida nekin, jotka tutustuvat käsiteltyihin asioihin kenties ensimmäistä kertaa.
– Meidän podcastissa ei myöskään ole sellaista teennäisyyttä, että tehdään nuorten kielellä nuorille aiheesta, joka on nuorille tärkeä. Sehän olisi hirveää, jos joku ikäiseni tekisi vaikkapa skeittauksesta juttua. Teemme normaalien ihmisten kielellä aiheista, jotka ovat tärkeitä.

Tällä hetkellä esimiestehtäviään lukuun ottamatta Peltomäki on vaihtanut lähes kokonaan podcasteihin. Esimiehenä hän korostaa vastuuta työntekijöiden hyvinvoinnista.

– Esimiesten tärkein tehtävä on, että jengi jaksaa, töissä on kivaa ja sinne on kiva tulla. Esimiehen tehtävä on pitää huolta siitä ihmisestä.

Miten hän itse työntekijöitään vaikeassa tilanteessa piristää?

– Karjumalla, Peltomäki nauraa.

"Helsingin Sanomissa olen pelle, jota siellä siedetään."

Kiinnostunut olemaan kiinnostunut

Peltomäen mukaan on kaksi tapaa pärjätä ja menestyä työssään. Niistä ensimmäisen hän ymmärsi tiskatessaan: mitään työtehtävää ei kannata halveksua. Sillä mikä hyvänsä työ on mielenkiintoinen ennen pitkää, kunhan sitä jää tekemään. 

– Siis se tiskaaminenkin, yksi tämän planeetan viimeisistä hommista. 

Tästä on tullut hyvin vahva ajatus elämästä kiinnostuneelle toimittajalle, jonka ura
on vienyt tekstistä televisioon ja tuoreimpana audiotiedostoihin.

– Siinä kun jynssäät toisten ihmisten tähteitä lautaselta, niin jopa se homma muuttuu
mielenkiintoiseksi, kun pohtii miten sen tekisi paremmin, Peltomäki johdattelee.

Toisekseen, uralla on myös auttanut impulssien tottelemisen sääntö. 

– Jos joku älynväläys tulee päähän, siihen pitää ehti tarttua ja se pitää toteuttaa heti, vaikka joku pieni ääni päässä yrittäisi estellä, Peltomäki selittää. 

– Lukemattomat ihmiset saavat briljantteja ideoita, niistä ei ole pulaa. Mutta aivan todella harva varsinaisesti tekee ideoidensa eteen yhtään mitään.

Peltomäki sai esimerkiksi ajatuksen tehdä poliittiseen satiiriin keskittyvää tv-ohjelmaa ilman, että oli käsikirjoittanut komediaa tai televisiota aiemmin. Huolimatta siitä hän kirjoitti esimiehelleen sähköpostin, kertoi mitä alkaisi tekemään ja että ensimmäisen jakson demo-versio tulisi kuukauden kuluttua.

Peltomäki kertoo kuinka monissa haastatteluissa häntä pidetään sankarina, josta tv-ohjelmien ja podcastien kautta tuli jotakin. Hänen mielestään hänen tarinansa opettaa päinvastaista, hän on kuin kuka tahansa.

– Ainoa erottava asia keneen tahansa muuhun, joka lukee tämän jutun, on se, että olen ottanut hyvin pienen askeleen siihen, että olen vain tehnyt jotakin, Peltomäki painottaa.

– Monet minua nerokkaammat, fiksummat ja paremman näköiset eivät ota sitä pientä askelta, että he varsinaisesti tekisivät jotain asioiden eteen, koska se on tärkeintä. Tehkää Soundcloud-tili ja julkaiskaa ensimmäinen jakso podcastia. Siitä se lähtee itsestään.