Tunnista pelko, käsittele naapuria aina kuin se olisi ladannut ja arvaamaton
Kirjoittaja myöntää, että siirtymä lukion penkiltä inttiin on henkisesti vaativa.
Intissä meistä pojista tulee miehiä – ja sotilaita. Sotilaina meidän tulee olla valmiita uhraamaan kaikkemme tarpeen tullen.
Suomi on ylläpitänyt asevelvollisuutta, koska meillä on naapuri, joka saattaa milloin vain haluta laajentaa omaa jo valmiiksi massiivista tonttiaan meidän pihan voimin.
Jos ikinä tuli epäiltyä varusmiespalveluksen tarpeellisuutta Suomessa, niin Venäjä antoi asialle vankat perusteet 24. helmikuuta 2022.
Hyökkäyssota Ukrainaan osoitti, mihin Suomen ja meidän sotilaiden tulee olla valmiina hetkenä minä hyvänsä.
Sota Euroopassa tekee intin merkityksestä konkreettisen myös meidän sukupolvelle.
Ennen intin alkua ja sen aikana meiltä varusmiehiltä tiedustellaan aina maanpuolustustahtoa.
Haluaisinko estää mahdollisen Venäjän hyökkäyksen ja puolustaa isänmaan itsenäisyyttä? Kyllä.
Haluaisinko lähteä rintamalle? En ehkä erityisesti. Enkä usko, että kovin moni muukaan haluaa.
Pidän isänmaata hyvin tärkeänä, mutta niin myös omaa ja kavereideni henkeä ja terveyttä.
Sotilasvalassa taisin kuitenkin vannoa tekeväni osuuteni Suomen puolustamisessa, jos tarve tulee.
Vaikka Suomen joutuminen sotaan on toistaiseksi varsin epätodennäköistä, Ukrainan tilanteen takia se ei tunnu enää täysin mahdottomalta ajatukselta.
Jos jotain positiivista on pakko etsiä, niin intti ei ainakaan tunnu merkityksettömältä. On omaksi parhaaksi oppia kaikki asiat kunnolla, jos tositilanne joskus tulee vastaan.
Jos sodan uhka pyörii aktiivisesti mielessä, alkavat ihan normaalit partion hyökkäysharjoitukset tuntua aika pelottavilta. Kun kuvittelee vastassa olevien maalitaulujen edustavan toimintakykyistä vihollista, tulee suojautumisesta hyvin ripeää.
Ajatus sodasta voi luoda tavallisiinkin inttipäiviin jännittynyttä tunnelmaa. Kun kouluttajat pohjustavat harjoituksia, uhkaava naapuri mainitaan hyvin usein.
Kouluttajat eivät kaunistele, miksi tässä nyt harjoitellaan. Eikä sitä pidäkään. Jos kerran olemme niitä, keiden harteille Suomen puolustaminen tositilanteessa uskottaisiin, meidän pitää harjoitellessa myös tiedostaa se.
Mielestäni on ihan oikein, että harjoitukset tuntuvat ainakin jossain määrin pelottavilta. On aika radikaali siirtymä harjoitella sotimista vain pari kuukautta sen jälkeen, kun on päässyt lukion penkiltä.
Haluamme kuitenkin mieluummin sotilaamme olevan ihmisiä, joita pelko ohjaa selviytymään kuin että he olisivat tunteettomia tappajia, jotka hinkuvat rintamalle pääsyä.
Pelko ei saa kumota maanpuolustustahtoa. Eikä maanpuolustustahto saa tarkoittaa palavaa halua päästä sotimaan.
Pitää kuitenkin muistaa, että pelkästään käymällä varusmiespalveluksen teemme ison palveluksen isänmaan turvallisuuden puolesta. Pakollisen asevelvollisuuden tuottama laaja reservi on yksi syistä, miksi naapurimme ei ole vielä yrittänyt kietoa lonkeroitaan ympärillemme.
Olemme osana rakentamassa uskottavaa puolustusta, mikä toimii sotaa ehkäisevänä pelotteena. Tämän pitäisi olla riittävä todistus maanpuolustustahdosta.
