"Tulee kylmä yö" – Tulevien lentäjien selviytymistaitoja koeteltiin Suomenlahden karuilla luodoilla

Ilmasotakoulun meripelastautumisharjoitus haastoi lentokadetit "runtuisella saarella".

Merivoimien Jurmo-luokan joukkojenkuljetusvene kiitää Suomenlahden selällä. Se ryskyy ja rytisee noustessaan aallon harjalle ja pudotessaan sieltä takaisin alas. Aluksen sisällä hytkyvät miehet arvailevat matkan määränpäätä moottorin pauhun ylitse. 

Lopulta moottorin kierrokset laskevat. Vene pysähtyy noin viidenkymmenen metrin päähän karusta, lähes puuttomasta luodosta. Aluksen keulassa oleva luukku aukeaa ja kaksi kannen alla odottavista kadeteista siirtyy sen luo. 

Kuuluu molskahdus, kun miehet hyppäävät kymmenenasteiseen meriveteen pintapelastajan valvovien silmien alla. Veden alle painuneet päät nousevat pian pintaan. Kadetit lähtevät suuntaamaan kohti läheistä saarta. Siellä heidän täytyy selviytyä ainakin seuraava vuorokausi. 

Lentäjien totuteltava kylmään kylpyyn

Käynnissä on Ilmasotakoulun järjestämä meripelastautumisharjoitus, johon osallistuu Ilmavoimien, Maavoimien ja Rajavartiolaitoksen ohjaajaopiskelijoita eli tulevia lentäjiä.

Harjoituksen johtaja majuri Lasse Konttinen kertoo koulutuksen opettavan kolmannen vuoden kadeteille pakkolaskun tai heittoistuinhypyn jälkeiset selviytymistoimenpiteet.

– Onnettomuuksia sattuu ja poikkeusoloissa pakkolaskuja tapahtuu väistämättä, Konttinen selittää. 

Vesistöön päätyminen tällaisen pakkolaskun jälkeen on Konttisen mukaan jokseenkin todennäköistä. 

– Meren yllä lennettäessä pakkolasku tehdään sinne, ja esimerkiksi Kuopion seudulla on vesistöjä noin 50 prosenttia pinta-alasta, Konttinen kiteyttää.

– Tässä harjoituksessa annetaan koulutettaville luottamusta omaan tekemiseen, että jos jotain tapahtuu, niin siitä selvitään, hän jatkaa. 

Edellispäivien koulutuksen antamat valmiudet näkyvät kadettien toiminnassa. Veneestä mereen hypänneet, rantaan rämpineet miehet alkavat rutinoituneesti vaihtaa vaatteita 

– Tämä ei ole mikään helpoin harjoitus, mutta kaikesta selviää, naurahtaa harjoitukseen osallistuva kadetti Samppa riisuessaan märkiä vaatteita. 

– Tähän mennessä on kyllä mennyt hyvin, tosin eilinen uinti oli kyllä henkisesti haastava, hän jatkaa viitaten koulutukseen kuuluvaan kylmäaltistukseen, jossa vietettiin 15 minuuttia merivedessä. 

Karu saari luo haastetta hätäsuojaksi soveltuvan paikan etsintään. Kuva: Amos Kautto

Maaston hyödyntäminen on selviytymisen avain

Seuraavaksi Sampan tehtävänä on luodon maaston kartoitus. Tarkoituksena on selvittää sopiva paikka suojan rakentamista varten sekä etsiä polttopuuta nuotioon. Nopeasti käy kuitenkin ilmi, ettei pienellä luodolla ole kuin kaksi kitukasvuista pihlajaa. 

Harjoitusta johtavan Konttisen mielestä polttopuu ei ole välttämätöntä.

– Keho tuottaa omaa lämpöä. Kyllä siellä yhden yön selviää, hän hymähtää. 

Luodolla yöpyvä Samppa puolestaan on turhautunut. 

– Kyllä on runtunen saari, tästä tulee kylmä yö, hän latelee.

Luodon kierrettyään Samppa löytää sopivan paikan hätämajoitukselle. Paikaksi valikoituu pieni pensaiden reunustama notkelma hieman luodon korkeimman kohdan alapuolella.

– Tähän ei käy tuuli yhtä pahasti kuin tuonne huipulle, Samppa avaa.

– Kun vielä pingotetaan suojapeitteet ympärille, niin kyllä tässä yhden yön viettää, hän jatkaa. 

Hätämajoituksen seininä toimivat suojapeitteet ovat osa selviytymispakkausta, joka kadeteilla on harjoituksessa mukana. Se ja päällä olevat vaatteet ovat harjoituksen ainoat varusteet. 

– Nyt harjoitellaan niillä varusteilla, joita oikeasti käytettäisiin, Konttinen painottaa. 

– Pelastautumispakkaus kuuluu koneiden varustukseen. Se on osa heittoistuinta, hän jatkaa. 

Pakkaukseen kuuluu peitteiden lisäksi esimerkiksi retkisaha ja kalaverkko. Niille on käyttöä tulevina tunteina.

Retkisahalle on käyttöä heti hätämajoituksen valmistuttua. Samppa saa sillä sahattua hieman polttopuuta luodolla kasvavista puista. 

– Ainakin ruoka saadaan näillä tehtyä, hän riemuitsee. 

Päivän ateriana on tuoretta kalaa, mikäli sitä onnistutaan selviytymispakkaukseen kuuluvan verkon avulla pyydystämään. 

Jäljellä olevan valoisan ajan Samppa viettää keräämällä lisää polttopuuta. Lopulta irtonaisia oksia, katajaa ja ajopuuta löytyy tarpeeksi merkkitulta varten.

– Se pitää saada valmiiksi ennen pimeää, tuonne luodon korkeimalla kohdalle, Samppa selittää.

– Tarkoitus on, että se voidaan sytyttää heti, jos merkkejä pelastajista näkyy. Lisäksi merkkitulen pitää tietysti näkyä kauas, hän jatkaa. 

Ajopuusta ja oksista koottu merkkituli sytytetään luodon korkeimmalle kohdalle. Kuva: Amos Kautto

Kun hämärä laskeutuu, Samppa käy laskemassa kalaverkon vesille. Sitten ei ole tehtävissä muuta kuin pelastajien odottelua. Yö kuluu aaltojen pauhua kuunnellessa, sillä 14 metriä sekunnissa puhaltavan tuulen vuoksi Samppa yöunet jäävät vähäisiksi. 

– Jossain kohtaa se tuuli laantui ja sain sentään hiukan nukuttua, hän toteaa.

Aamun valjetessa jatkuu pelastajien odottaminen. Ajan kulkua on kellojen ja puhelimien puutteen vuoksi työlästä seurata. Noin puolen päivän aikaan alkaa tapahtua. 

– Radiolla ilmoitettiin, että nyt tullaan hakemaan, antakaa jokin merkki, Samppa kertoo.

Merkkitulet sytytetään heti ja pelastamaan tullut Jurmo-vene luovii niiden ohjaamana luodolle.

Kokonaisuudessaan onnistunut harjoitus

Harjoitusta johtaneen Konttisen mielestä kadetit suoriutuivat siitä erinomaisesti. Kukaan ei loukkaantunut eikä menettänyt toimintakykyään. Miehet sovelsivat koulutuksessa opittuja taitoja onnistuneesti. 

– Merkkitulet oli tehty hyvin, harjoitusta johtava Konttinen toteaa. 

– Savua olisi voinut olla enemmän, mutta tulet näkyivät satojen metrien päähän ulapalle, hän jatkaa.

Konttinen pitää harjoitusta kokonaisuutena onnistuneena.

– Kaikki kadetit olivat harjoituksen jälkeen toimintakykyisiä. Osa oli jopa pystynyt nukkumaan muutaman tunnin, hän toteaa. 

– Perusteet olivat hyvin hallussa, kun otetaan huomioon, että tämä oli kadettien ensimmäinen selviytymisharjoitus varusmiespalveluksen jälkeen, hän jatkaa.

Harjoitukseen on tyytyväinen myös siitä selviytynyt Samppa. 

– Kyllähän se siellä saarella ärsytti, kun oli kylmä ja nälkä, mutta nyt jaksaa jo hymyillä koko hommalle, hän tiivistää kokemuksen.