Aatu Heikkonen

Maavoimien komentajan, kenraaliluutnantti Petri Hulkon mukaan maavoimien yksi keskeinen kehityskohde on yksittäisen taistelijan taistelukyky erilaisissa olosuhteissa.

Tulevaisuuden taistelijan paras suoja on liike

Helena Immonen

Nopea liikkuvuus ja reaaliaikaiseen tilannekuvaan perustuva johtaminen määrittävät maavoimien taistelua 2030-luvulla.

Kevytpanssaroitu miehistönkuljetusvaunu etenee ripeästi metsäisessä maastossa. Kyyti kuoppaisella metsätiellä on pomppivaa, mutta pian ajoneuvo saapuu kohteeseensa.

Taistelijat jalkautuvat nopeasti ja hajaantuvat lähimaastoon. Ryhmänjohtaja tutkii tummuvaa maastoa kypärässään olevan pimeänäkölaitteen läpi, kunnes kaivaa taskustaan johtamisjärjestelmä M18:n käyttöpäätteen.

Näytölle ilmestyy tilannekuva: tässä on omat, tuolla vihollinen. Samasta näyttökuvasta ryhmän tulenjohtoaliupseeri tilaa ripeästi epäsuoraa tulta vihollisalueelle. Tulenjohto kuittaa, ja kranaatit alkavat ropista.

Kun tulisade lakkaa, taistelijat ovat jo muualla.

 

Kuviteltu kohtaus voisi olla todellinen maavoimien taistelutilanne 2030-luvulla. Silloin toiminnassa korostuvat joukkojen nopea liikkuvuus sekä johtamiskyky, kertoo maavoimien komentaja, kenraaliluutnantti Petri Hulkko.

– Meillä ei ole enää mahdollisuutta kätkeä omaa toimintaa, koska nykymaailmassa mikään ei pysy piilossa. Silloin vaikutus vihollisen toimintaan on tehtävä liikkumalla ja keskittämällä tulivaikutus, Hulkko kuvailee.

Tulevaisuudessa maavoimissa panostetaan siis joukkojen nopeaan liikkuvuuteen. Kaluston osalta se tarkoittaa sitä, että käytetään todennäköisesti kevyesti panssaroituja ajoneuvoja. Mitä enemmän panssaria ajoneuvossa on, sitä hitaammaksi kulku muuttuu. Hulkko huomauttaakin, että ajoneuvoihin pyritään vaikuttamaan heti kun ne pysähtyvät, ja siksi liike on myös joukon suoja.

Osa maavoimien nykyisestä kalustosta, kuten Leopard-panssarivaunut sekä vasta modernisoidut BMP-2-rynnäkköpanssarivaunut, ovat käytössä vielä 30-luvulle tultaessa. Kaluston kehitystä tarvitaan erityisesti arktisen liikkuvuuden puolella, kun nykyiset tela-ajoneuvot tulevat käyttöikänsä päähän.

– Arktiseen liikkuvuuteen pyritään etsimään ratkaisua muiden maiden kanssa. Pintapaineen, joka osuu maahan soisessa, lumisessa ja järvisessä maastossa kuten Lapissa, on oltava mahdollisimman pieni. Siksi tuleva ajoneuvo on todennäköisesti telakuorma-auton kaltainen.

Ajoneuvojen raskasta aseistamista Hulkko ei näe järkevänä, vaan aseistuksen tulisi kulkea taistelijoiden mukana. Siihen on kaksi selkeää syytä: Jos ajoneuvo tuhotaan, aseistus ei tuhoudu mukana, sekä hinta. Ajoneuvojen aseistaminen kun käy erittäin kalliiksi.

– Vahva aseistus itsessään lisää ajoneuvon hintaa jopa 100 prosenttia tai yli. Lavetti on halpa, asejärjestelmä kallis.

Hulkko uskoo, että 30-luvulla nähdään myös maassa liikkuvia autonomisia järjestelmiä, joita voidaan käyttää joko etäohjattuna tai miehitettyjen taisteluajoneuvojen tukena. Autonomiset järjestelmät toimisivat esimerkiksi tulitukena.

 

Hulkon komentajakaudella maavoimissa on kehitetty erityisesti paikallispuolustusta. Konsepti tosin luotiin jo vuosikymmenen alussa.

30-luvulle tultaessa paikallispuolustuksen merkitys vahvistuu. Tavoitteena on kehittää nyt toimivan, koko Suomen peittävän paikallispataljoonien maton päälle johtoporras, jolla olisi käytössään useita paikallispataljoonia.

– Jos yksi paikallispataljoona on pulassa, niin tällä hetkellä toisella pataljoonalla ei ole resursseja auttaa. Nyt luodaan järjestelmää, jossa mukaan tulee liikkuvia reservielementtejä. Tämä on puolustuksen selkäranka, ja ennaltaehkäisyelementti laajamittaiselle sotilaalliselle voimankäytölle. Osoitamme, että koko Suomea puolustetaan, Hulkko kertoo.

Paikallispataljoonien maton päällä toimisivat myös kärkisuorituskyvyt eli operatiiviset joukot, joiden tehtävä on hyökätä ja lyödä vihollinen. Paikallisjoukkojen tehtävä puolestaan on suojata kohteita ja puolustaa omaa aluetta, mikä mahdollistaa operatiivisten joukkojen toiminnan.

– Jos vihollinen hyökkää, vastassa voi olla sekä paikallisjoukot että operatiiviset joukot. Mutta ainakin paikallispuolustus on siellä koko ajan. Myös Rajavartiolaitoksella on erittäin suorituskykyisiä joukkoja, jotka toimivat osana meidän sotilaallista puolustusta, Hulkko havainnollistaa.

Tulevina vuosikymmeninä taktisen tulenkäytön etäisyydet ja tarkkuus paranevat Hulkon mukaan merkittävästi. Kun nyt valtaosa maavoimien tulenkäytöstä yltää noin 20 kilometriin asti, tulevaisuudessa puhutaan yli 100 kilometrin etäisyyksistä. Vaikutusetäisyyksien kasvaessa Suomen taktiikka on edelleen mennä vihollisen iholle.

– Meidän voimavara on se, että menemme mahdollisimman lähelle, koska tiedämme että mahdollisen vastustajan tulivoima on meidän tulivoimaa suurempi. Kun päästään lähitaisteluun, vastustaja ei kykene käyttämään tulivoimaansa.

 

Liikkuvuutta ja johtamiskykyä korostavassa tulevaisuuden taisteluympäristössä myös yksittäisen taistelijan varustus kehittyy. Jutun alussa kuvailtu M18-johtamisjärjestelmä on jo nyt koulutuskäytössä. Operatiivinen käyttö on tarkoitus aloittaa vuoden 2019 lopussa.

Maavoimien tulevaisuuden visioissa puhutaan ylivertaisesta johtamiskyvystä. Hulkon mukaan ylivertaisuus saavutetaan reaaliaikaisella tilannekuvalla, joka saavuttaa jopa yksittäisen taistelijan.

M18-järjestelmä mahdollistaa sen, että yksittäisellä ryhmällä voi oman toiminta-alueensa osalta olla sama tilannekuva kuin Pääesikunnassa. Järjestelmä mahdollistaa muun muassa reaaliaikaisen tulenkäytön.

– M18 on tehokas ja nykyaikainen johtamisjärjestelmä. Se on kotimaassa kehitetty ja erittäin luotettava, Hulkko vakuuttaa.

Myös elektroniselta sodankäynniltä suojautuminen on Hulkon mukaan järjestelmän kehityksessä otettu hyvin huomioon. Ja toki koulutuksessa harjoitellaan myös toimimaan silloin, kun tilannekuvaa ei ole saatavilla.

 

Taistelija saa varustukseensa muun muassa salattuja viestivälineitä, kypäräkiinnitteisiä pimeänäkölaitteita, laserosoittimia, omatunnisteita ja tietysti nyt kehitteillä olevan uuden taisteluasun.

– Taistelijan kyky taistella kaikissa sääolosuhteissa yhtä tehokkaasti on yksi kehittämisen painopiste. Tavoite on, että yksittäisen taistelijan varusteiden paino ei kasva. Nanoteknologia tuo uusia ulottuvuuksia varustuksen kehittämiseen, Hulkko pohtii.

Käytännössä taistelijat tullaan laittamaan kolmeen eri kategoriaan, joilla jokaisella on eritasoinen varustus. Kärkijoukot saavat käytännössä kaiken mahdollisen varustuksen. Kakkostason joukot saavat myös suorituskykyisen varustuksen, mutta eivät kaikkia uusimpia välineitä. Osalle jää vanhempi materiaali, mutta Hulkko korostaa, että kaikki joukot varustetaan niin, että he kykenevät taistelemaan oman tehtävänsä mukaisesti.

Myös kehittyvä koulutus on avainasemassa tulevaisuuden joukon suorituskyvyssä.

– Yksittäisen sotilaan koulutukseen panostetaan, mutta erityisesti ryhmän ja joukkojen koulutukseen. Ryhmässä voi olla osaamista mitä yhdellä taistelijalla ei ole, ja kaiken osaamisen optimaalinen käyttö luo kokonaisvaikutuksen, Hulkko toteaa.

– Mutta täytyy muistaa, että yksittäinen taistelija saattaa edelleen omalla toiminnallaan ratkaista koko taistelun kulun.