Tulenkäyttöä ja unettomia öitä
Rovajärven vaikuttamisharjoitus oli maavoimien vuoden suurin sotaharjoitus, johon osallistui henkilöitä ammattisotilaista siviileihin ja varusmiehistä reserviläisiin. Suuressa harjoituksessa tarvitaan tekijöitä moneen eri rooliin.
Maavoimien kymmenpäiväinen vaikuttamisharjoitus päättyi Rovajärvellä viime viikon perjantaina. Kyseessä oli puolustusvoimien vuoden suurin kokonaistulenkäytön ja johtamisen harjoitus. Siihen osallistui yhteensä noin 4 100 sotilasta kaikista maavoimien joukko-osastoista, Uudenmaan prikaatista sekä Ruotsista.
Harjoituksen pääpainona oli tulenkäyttö eri aselajien yhteistoimintana. Tätä pääsivät harjoittelemaan muun muassa alikersantti Santeri Rantala ja panssarijääkäri Eetu Olin Panssariprikaatista. He tekivät harjoitusammuntoja yhteistyössä Uudenmaan prikaatin kranaatinheitinkomppanian kanssa.
Rantalan mielestä yhteistoiminta muista joukko-osastoista tulleiden varusmiesten kanssa on sujunut pääosin hyvin.
– Vähän se nopeus, jolla tulta saadaan ammuttua kenttään vaihtelee, mutta muuten kaikkien toimintatavat ovat samanlaiset. Kaikki ovat hoitaneet hommansa ihan hyvin, eikä ole kauheasti tarvinnut korjailla.
Olin on saanut koulutuksen tulenjohtopartion viestimieheksi. Vaikuttamisharjoitus oli hänen loppusotansa ennen joulukuussa koittavaa kotiutumista. Olin ei kokenut harjoitusta haastavammaksi kuin mihin Panssariprikaatissa on totuttu, vaikka viestimiehillä oli Rovajärvellä enemmän soveltavia tehtäviä.
– Parolan tulenjohtajat ovat ylivoimaisesti parhaita. Senhän kaikki tietää. Täällä saadut tehtävät ovat vähän liian helppoja meille, Olin sanoo pilke silmäkulmassa.
Olinin väitteet tulivat myös todistetuiksi, sillä hänen joukkueensa voitti vaikuttamisharjoituksessa joukko-osastojen välillä perinteisesti järjestetyn tulenjohtokisan.
Vaikuttamisharjoitus oli panssarijääkäri Eetu Olinille (vas.) ja alikersantti Santeri Rantalalle myös loppusota.
Rovajärvelle käskettiin myös noin 650 reserviläistä kertausharjoitukseen. Kainuun prikaatin saapumiserässä 1/10 varusmiespalveluksensa suorittanut reservin kersantti Sami Turtiainen tuli kertaamaan ensimmäistä kertaa. Hän harjoitteli reserviläisistä ja varusmieskuljettajista kootun esikunta- ja viestikomppanian mukana.
Turtiainen kertoo lähinnä valvoneensa kipinävuorossa ja suorittaneensa erilaisia vartiointitehtäviä. Ampumaradalle hän pääsi kertaalleen.
– Hereillä pysyminen on ollut oikeastaan ainut haaste. Olisin halunnut saada vähän syvällisempää koulutusta, josta olisi tullut selväksi, miksi täällä ollaan. Jokaisella johtajalla on oma ryhmänsä, mutta kun sen vahvuus on 1+1, niin ei siinä hirveästi käskytellä, Turtiainen harmittelee.
Hän kuitenkin kehuu muita kertaamassa olleita.
– Kun katselee naamoja, voi olla montaa mieltä, mutta kyllä täällä on porukka ollut yhtenäinen. Se on vähän sillä tavalla, että kun on kotona kasvettu ensin, ei enää stressaa niin paljoa.
Vaikuttamisharjoituksessa pyrittiin toimimaan mahdollisimman pitkälti samankaltaisissa tehtävissä kuin oikeassa sotatilanteessa. Silloin kun toimitaan isona joukkona, tarvitaan sotilaspoliiseja suojamaan ja vartioimaan oman joukon kannalta tärkeitä kohteita.
Porin prikaatissa Säkylässä sotilaspoliisiksi koulutettava jääkäri Jan-Erik Lindrot on yksi niistä, joka harjoitteli omaa tehtäväänsä Rovajärvellä. Hän lähti pohjoiseen hyvillä mielen, ja harjoitus vastasikin hänen ennakko-odotuksiaan.
– Olemme täällä yhteensä melkein kaksi viikkoa. Olen suorittanut pääasiassa erilaisia vartiointitehtäviä sekä päivällä että yöllä. Harjoituksessa saamani tehtävät ovat vastanneet Säkylässä annettua koulutusta, Lindrot totesi toiseksi viimeisenä päivänä.
Jääkäri Jan-Erik Lindrotin tehtäviin kuului myös liikenteenohjaus Rovajärven harjoitusalueella.
Yli 4 000 henkilön laajuisen sotaharjoituksen toteuttaminen on laaja prosessi, jossa puolustusvoimat käyttää myös ulkopuolista apua. Rovajärven 1 100 neliökilometrin harjoitusalueelle on rakennettu useampi muonituskeskus. Vaikuttamisharjoituksessa niitä pyörittivät siviilihenkilöt.
Heinuvaaran ruokalassa tarjoiltiin kymmenen päivän ajan aamiaista, lounasta, päivällistä ja iltapalaa. Lisäksi ruokalan henkilökunta valmisti jokaisena päivänä kattiloittain ruokaa, joka kuljetettiin maastoon eri puolille harjoitusaluetta.
Suuren työmäärän vuoksi keittäjä Mika Gröhnin yöunet jäivät vähäisiksi.
– Aamulla 03.45 herätys. Neljältä tänne keittämään puurot, jakamaan ne metsään ja laittamaan ruokasali valmiiksi. Sen jälkeen alkaa oikeastaan jo lounaan valmistelut. Kun on yhden ruoan saanut valmiiksi, pitää aloittaa jo seuraavan mietiskely, Gröhn kuvailee keskimääräistä työpäiväänsä.
Keittiöhenkilökunnan jaksamisessa auttavat huumori ja asennoituminen. Harjoitusten ajankohdat ovat tiedossa jo kauan etukäteen, joten raskaisiin työpäiviin on mahdollista valmistautua henkisesti.
Jääkäriprikaatin Rovaniemen toimipisteen varuskuntaravintola Someron päällikkö Jarmo Kunnarin mukaan tämänkertaisen vaikuttamisharjoituksen muonituksen suunnittelu aloitettiin jo elokuussa. Yllätyksiltä ei silti vältytty.
– On tullut 200 hengen joukkoja, jotka eivät ole muistaneet tilata ruokaa. Emme voi sanoa, että ei ole ruokaa, vaan sitä on keksittävä jostain, Kunnari kertoo.
Someron henkilökunta vierailee pelkästään Rovajärvellä kuudesta kahdeksaan kertaa vuodessa. Muita harjoituksia on vielä paljon enemmän. Kunnari laskee, että jokainen keittiön jäsen on muonittamassa harjoituksia noin 20 vuorokautta vuosittain.
