Tuhansien tarinoiden tehdas

Lapua ja patruunat ovat olleet erottamaton sanapari jo lähes vuosisadan ajan. Suomalainen patruunateollisuus on juurtunut Etelä-Pohjanmaalle tiukasti, eikä symbioosille näy loppua tulevaisuudessakaan. Matka vuonna 1923 perustetusta Valtion patruunatehtaasta nykyiseksi Nammo Lapua Oy:ksi on kuitenkin ollut pitkä ja kuoppainen.

– Teemme täällä keskisytytteisiä kiväärin ja pistoolin patruunoita. Työntekijöitä on tällä hetkellä noin 160 ja liikevaihtomme on reilut 30 miljoonaa euroa. Teemme pääosin patruunoita ja ampumatarvikkeita siviilikäyttöön, mutta Suomen puolustusvoimat on meille yksittäisenä asiakkaana merkittävä. Tällä hetkellä teemme puolustusvoimille pääsääntöisesti normaaliin harjoituskäyttöön tulevat patruunat, kuvailee Nammo Lapua Oy:n johtaja Mika Mettalo tehtaan nykyistä toimintaa.

Tehdas on siis nykypäivänä paljon muutakin kuin valtion ja puolustusvoimien patruunatuottaja. Lapuan tehdas on osa kansainvälistä Nammo-konsernia, jolla on toimintaa 13 maassa. Konsernin toinen omistaja on suomalainen puolustusteollisuusyritys Patria.

– Liiketoiminnasta militarian osuus on meidän tehtaalla tällä hetkellä noin 20 prosenttia ja loput on sitten siviilikäyttöön tulevia patruunoita. Konsernimme on viime vuosina kasvanut voimakkaasti, ja meistä on tullut globaali toimija, Mettalo valottaa.

Nammo Lapua Oy:n johtaja Mika Mettalo suhtautuu tehtaan tulevaisuuteen luottavaisesti.

Patruunatuotannon historia Lapualla alkaa jo Suomen itsenäisyyden alkuajoista. Patruunatehdas sijaitsi 1970-luvulle asti Lapuan keskustassa, johon se rakennettiin alunperin aivan toista tarkoitusta varten.

– Tähän vanhan patruunatehtaan alueelle joen viereen kaavailtiin alunperin 1900-luvun alkuvaiheilla sahaa, mutta kun kiinteistöt alkoivat olla jo valmiita, niin huomattiin, että joen virtaama ei riitäkään sahatoiminnan pyörittämiseen. Suomen valtio tuli tilanteessa apuun, sillä itsenäistymisen alkuaikoina piti varmistaa tietysti myös oma patruunateollisuus. Niinpä puolustusvoimat osti alueen ja käynnisti patruunatehtaan toiminnan vuonna 1923, selventää Lapuan kulttuuripalveluiden intendentti Sakari Hanhimäki.

Tehtaan toiminta kasvoi vuosien saatossa suuremmaksi, ja sotavuosina sen merkitys oli jo hyvin keskeinen.

– Tehtaan tuotanto oli sodan aikana suurimmillaan ammusten valmistuksen osalta. Sodan jälkeen toiminta laajeni sitten myös erilaisten voimansiirtoketjujen ja muiden metalliteollisuustuotteiden valmistukseen, Hanhimäki avaa.

Vanha patruunatehdas on nykyään Lapuan kaupungin omistuksessa, ja sen tiloissa toimii kulttuurikeskus. Lapuan kulttuuripalveluiden intendenttinä työskentelee Sakari Hanhimäki.

– Vanhan patruunatehtaan alue oli suljettu siviileiltä, ja kaikki töihin tulleet tarkastettiin aina porteista kulkiessaan. Palkkauksen yhteydessä työntekijöiden taustat selvitettiin hyvinkin tarkasti, kertoo intendentti Sakari Hanhimäki.

Patruunatehtaan pitkä historia pitää sisällään vauhdikkaita ja traagisiakin käänteitä. Esimerkiksi vuonna 1932 tehtaalla kehitettiin uudenlaista D-luotia, joka kiinnosti erityisesti Neuvostoliittoa. Raaka teollisuusvakoilu koitui lopulta silloisen tehtaanjohtajan kohtaloksi.

– Toimitusjohtaja Volter Asplund asui täällä tehtaan alueella, ja porttien sisään pääsi livahtamaan neuvostoliittolainen vakooja, joka hurmasi Asplundin kodinhoitajan ja sai tämän laittamaan arsenikkia johtajan juomaan. Vakooja pääsi pakenemaan alueelta salaiset piirustukset mukanaan, eikä häntä koskaan saatu kiinni, Hanhimäki kertoo ja jatkaa.

– Myöhemmin sodan aikana Neuvostoliitto yritti pommittaa tehdasta, mutta alueen pimennyskäsky ja harhatulet lähimetsissä onnistuivat hämäämään pommittajia niin, että tehdas säilyi vahingoittumattomana.

Sodan jälkeen toiminta jatkui vanhassa tehtaassa aina vuoden 1976 traagiseen räjähdysonnettomuuteen asti, jonka jälkeen se siirtyi vaiheittain nykyisen Nammo Lapuan tehdasalueelle kauemmas keskustasta. Vanha tehdas on sittemmin muutettu Lapuan kaupungin kulttuurikeskukseksi, jossa toimii muun muassa kirjasto, museoita, ja jopa elokuvateatteri.

13. huhtikuuta 1976 on painunut mieleen patruunatehtaan historian synkimpänä päivänä. Lapuan patruunatehtaan räjähdysonnettomuus vaati tuolloin 40 ihmisen hengen, kun tehtaan lataamon ruutihuoneessa räjähti kohtalokkaasti aamuvuoron aikana. Pientä yhteisöä ravistellut onnettomuus oli onnettomien sattumien summa.

– Räjähdyksen lähteenä oli sen aikainen latausrobotti. Laitteen huoltotoimenpiteen aikana syntyi todennäköisesti kipinä, joka sytytti latauskoneen ruudin, ja tuli levisi sitten silmanräpäyksessä lataamon yläpuolella sijainneeseen ruutihuoneeseen. Leviämisen estävä varmistusmekanismi ei ehtinyt tilanteessa toimia ja kaikki oli ohi parissa sekunnissa, kuvailee Hanhimäki.

Valtava räjähdys murskasi ympäriltään kaiken. Lataamo tuhoutui täysin, ja viereiset rakennukset kärsivät isoja vaurioita.

– Räjähdyksen voimasta kertoo se, että 800 kiloa painanut maahan pultattu latausrobotti lensi onnettomuudessa 10 metrin päähän, Hanhimäki jatkaa.

Museossa esillä oleva räjähdyksen aiheuttanut latausrobotti vaurioitui onnettomuuden jälkeen puolustusvoimien kuljetuksessa. Taustalla valokuva onnettomuuden uhrien arkuista.

Traaginen onnettomuus ei ole unohtunut lapualaisten mielistä vuosikymmentenkään aikana. Orpoja ja puoliorpoja jäi tragedian seurauksena paljon, ja yhä tänäkin päivänä vanha väki muistaa tarkalleen tuon päivän tapahtumat. Onnettomuuspaikan raivaustöissä käytettiin apuna myös virka-apuosastona toimineita varusmiehiä. Sen sijaan nykymuotoista kriisiapua ei vielä tuolloin juurikaan ymmärretty tarjota.

– Kriisiapua tarjottiin hyvin vähän. Pelastustyöntekijät ovat kärjistäen kertoneet, että ainoa apu oli siihen aikaan kossupullo ja sauna. Itse asiassa tämä onnettomuus aiheutti osaltaan tarpeen kehittää kriisiapua ja henkisen avun tarjoamista tällaisten tapahtumien yhteydessä, Hanhimäki pohtii.

Vanha patruunatehdas toimii nykyään kulttuurikeskuksena, jossa on muun muassa tehtaan toimintaa käsittelevä museo. Vanhoissa rakennuksissa näkyy yhä halkeamia ja lohkeamia, jotka syntyivät räjähdysonnettomuuden yhteydessä.

Nykyisellä Nammo Lapua Oy:llä tehtaan traagiseen historiaan suhtaudutaan kunnioittavasti. Onnettomuuden myötä turvallisuus on noussut tehtaalla kaiken toiminnan keskiöön.

– Toki se onnettomuus on vielä erityisesti vanhempien ihmisten muistoissa, mutta ei se tehtaan arjessa enää sillä tavalla näy. Uusi tehdasalue on rakennettu onnettomuuden jälkeen ihan toisenlaisella tuotannon rakenteella, ja turvallisuustaso on sen myötä noussut huomattavasti, Nammo Lapua Oy:n johtaja Mika Mettalo kertoo ja jatkaa.

– Teemme koko ajan säännöllistä turvallisuustyötä ja pyrimme ennakoimaan riskejä etukäteen esimerkiksi erilaisilla turvallisuuskierroksilla, riskianalyyseillä ja tarkastuksilla. Voi sanoa, että tänä päivänä koko organisaatio on kytketty jollain tavalla turvallisuustyöhön.

Vastaavanlainen hallitsematon palaminen on Mettalon mukaan nykypäivänä mahdottomuus.

– Siihen aikaan ruuti siirrettiin toisen kerroksen ruutivarastosta painovoiman avulla ensimmäisen kerroksen lataamoon. Nykyään ruuti imetään syrjemmälle sijoitetusta ruudinannosteluhuoneesta latausosastolle pitkää putkea pitkin, jolloin latauslinjalla on maksimissaan 500 grammaa ruutia kerrallaan. Lisäksi latauslinjat on sijoitettu moneen erilliseen rakennukseen, jolla minimoidaan samanaikaisesti räjähdysvaarallisissa tiloissa olevien henkilöiden lukumäärä, Mettalo painottaa.

– Me viemme täältä tavaraa noin 55 maahan. Toimitamme tuotteet maahantuojille, jotka toimittavat ne sitten eteenpäin. Puolustusvoimien kanssa taas määrittelemme perustoimitukset pidemmälle ajalle, jonka lisäksi toimitamme sitten tarpeen mukaan lisätilauksia. Yhteistyö puolustusvoimien kanssa toimii hyvin, luonnehtii Nammo Lapua Oy:n johtaja Mika Mettalo.

Menestyksekkään ja pitkään jatkuneen patruunatuotannon salaisuudeksi Mettalo nimeää tuotteiden korkean laadun.

– Laatu on se meidän kilpailuvaltti, jolla me pärjäämme tuolla maailmalla. Asiakas voi luottaa siihen, että Lapualla valmistettu patruuna on laadukas ja tasalaatuinen, Mettalo korostaa.

Pitkän historian ansiosta Etelä-Pohjanmaalle on syntynyt varsinainen osaamiskeskittymä patruunojen valmistuksen saralle.

–  On hyvin vaikea siirtää muualle sitä osaamista, joka tänne on vuosikymmenten aikana syntynyt. Pitkä kokemus ja osaaminen ovat menestyksemme taustatekijöitä. Tietysti olemme myös puolustusvoimien kanssa tehtävän yhteistyön myötä huoltovarmuusyritys, joka tuo osaltaan turvaa tuotannollemme, Mettalo huomauttaa.

Jopa hieman yllättäen ihmisen työpanos on yhä ratkaisevassa asemassa alati robotisoituvassa tuotannossa.

– Vaikka me toimimmekin tuotannossa automaattilinjojen kanssa, niin kyllä ihmisen vaikutus on edelleen aika merkittävä tässä liiketoiminnassa. Viimeisen säädön ja laadunvalvonnan tekee yhä jokaisen patruunan kohdalla ihminen, Mettalo paljastaa.

Miten patruuna sitten oikein syntyy? Prosessi saattaa kuulostaa yksinkertaiselta, mutta kyse on lopulta millintarkasta työstä.

– Ensin valmistetaan luoti ja hylsy. Meille toimitetaan Nammo-konsernin omistamalta saksalaiselta yritykseltä messinkikupit, joista työstämme täällä luotivaipat ja hylsyrungot. Luotiin tehdään lyijysydän, ja molemmat komponentit työstetään vaihe vaiheelta valmiiksi. Tämän jälkeen ne viedään latausosastolle, jossa hylsy ensin nallitetaan ja sitten lisätään sisälle ruuti. Lopuksi hylsy ja luoti yhdistetään valmiiksi patruunaksi, Mettalo kuvailee.

– Messinki on yksittäisenä raaka-aineena kallein komponentti, mutta täytyy muistaa, että patruunan hinta riippuu paljon tuotteesta. 79 senttiä on ehkä jonkinlainen viitearvo patruunan hinnalle, arvioi Nammo Lapua Oy:n johtaja Mika Mettalo yksittäisen patruunan hintaa.

Tuotekehitys on edelleen aktiivista Lapualla. Uudelta tehdasalueelta löytyy muun muassa 300 metriä pitkä testiammuntatunneli, jossa patruunoiden ominaisuuksia hiotaan ympäri vuoden.

– Meillä on täällä oma tuotekehitysosasto, joka kehittää joko tuotteita uusiin kaliipereihin tai sitten parantelee vanhoja tuotteita. Esimerkiksi urheiluammunnassa haetaan koko ajan parempaa osumatarkkuutta, ja sitten metsästyspuolella on kehitetty viime aikoina muun muassa lyijyttömiä patruunoita uusiin kaliipereihin. Lyijyttömässä metsästyspatruunassa lihan hävikki on pienempi, koska se ei lyijyluodin tapaan pirstaloidu samalla tavalla lihan joukkoon, Mettalo tarinoi.

Tehtaan suurin ylpeydenaihe on suosittu pitkänmatkan tarkkuus- ja metsästyspatruuna 338 Lapua Magnum.

– Tehtaamme lippulaiva on 338 Lapua Magnum -patruuna, joka on viranomaiskäytössä ympäri maailman. Sitä käyttävät muun muassa poliisit ja sotilasviranomaisten
erikoisjoukot eli käytännössä ammattimaiset tarkka-ampujat, Mettalo kertoo.

Nammo Lapuan tulevaisuus näyttää parhaillaan erittäin hyvältä. Tehdas on pienessä kaupungissa suuri työllistäjä, joten sen menestys on lapualaisille tärkeää.

– Tulevaisuus näyttää hyvältä ja kasvua haetaan edelleen tulevaisuudessakin. Meillä on parhaillaankin käynnissä täällä tehtaalla iso investointiohjelma tuotantotekniikkaan, joka osoittaa, että omistajalla on uskoa meihin ja tulevaisuuteen, Mettalo iloitsee.

Paikallisuus näkyy konkreettisesti tuotantohallin puolella.

– Kyllä meille edelleen tulee Lapualta melkein puolet koko henkilöstöstä, Mettalo kertoo.

Hiljaiseksi ei ole jäänyt myöskään vanha tehdasalue keskustassa, joka on syntynyt uudelleen kulttuurikeskuksena. Ennen niin suljettu ja salamyhkäinen alue on nyt avoin kaikille lapualaisille. Parhaiten kulttuurikeskuksen merkityksen kiteyttää haastattelun aikana ohitse kulkeva paikallinen.

– Tämä on lapualaisten olohuone! hän huuhdahtaa.