Torjuntaistelua kemiallisia aseita vastaan

Euroopan Unioni on nimittänyt suurlähettiläs Mika-Markus Leinosen edustajakseen Kemiallisten aseiden kieltojärjestöön OPCW:hen (Organisation for the Prohibition of Chemical Weapons). Tehtävään Leinonen saapui vuoden 2018 lopulla Chilestä, missä hän oli toiminut Suomen Chilen suurlähettiläänä nelisen vuotta.

Uudessa tehtävässään Mika-Markus Leinonen tekee tiivistä yhteistyöstä OPCW:n kanssa, onhan EU jäsenmaineen järjestön keskeinen tukija sekä poliittisesti että rahallisesti; EU:n osuus on lähes 40 prosenttia järjestön budjetista. OPCW:hen kuuluu kaikkiaan 193 jäsenvaltioita, ja sen sihteeristössä Hollannin Haagissa työskentelee 500 ihmistä, joukossa on vain yksi suomalainen. Leinosen asema tukevoittaakin Suomen toimintaa järjestössä.

– OPCW on maailman kattavimpia kansainvälisiä järjestöjä. Siihen kuuluvat liki kaikki valtiot. Ulkopuolella ovat vain Pohjois-Korea, Israel, Sudan ja Egypti.

 

Saatuaan nimityksen EU-tehtävään Leinonen kääri saman tien hihansa ja alkoi valmistella OPCW:n kanssa neljättä kieltosopimuksen maailmanlaajuista tarkastelukonferenssia, joka järjestetään vain joka viides vuosi.

– Konferenssi pidettiin marraskuussa 2018, ja se päätti vahvistaa järjestön kapasiteettia selvittää kemiallisten aseiden käyttäjiä Syyriassa, jotta heidät voidaan saada vastuuseen teoistaan, Leinonen kertoo. Tätä varten järjestön palvelukseen palkataan lisää asiantuntijoita esimerkiksi ammusten lentoratojen selvittämiseen ja uhrien haastattelemiseen. Päätös on Leinosen mukaan erinomainen. Vaikka se jouduttiinkin tekemään äänestämällä, se sai jäsenmaiden ylivoimaisen enemmistön tuen.

– Ennen päätökset tehtiin konsensuspohjaisesti, mutta suurvaltapolitiikan jännitteet heijastuvat myös järjestön toimintaan, EU:n suurlähettiläs Leinonen toteaa.

 

Kemiallisten aseiden tuhoaminen ei käy kädenkäänteessä. Tuhoaminen on myös erittäin vaarallista, tarkkaa ja kallista puuhaa. Se vaatii erityislaitoksia ja suurta tieto-taito-osaamista, mikä osin on myös katoamassa. Leinosen mukaan operaatiota rahoittavat pääasiassa Saksa, Iso-Britannia, Yhdysvallat ja EU vapaaehtoispohjalta. Myös Japani on myöntänyt miljardeja raivaustöihin, joita käydään paraikaa Kiinassa.

– Kiinasta löytyy melkein joka viikko japanilaisten sinne hylkäämiä kemiallisia aseita, joita he laittoivat esimerkiksi tykinammuksiin toisen maailmansodan aikana. Tykinammuksia on Kiinassa vielä valtavat määrät, ja Leinosen mukaan niistä aiheutuu myös ympäristövahinkoja. Ongelmana on myös se, että mitä enemmän aikaa kuluu, sitä vaikeampaa ympäristövaikutuksia on neutralisoida. Työtä on tehtävä ripeällä aikataululla.

– Olimme jo murrosvaiheessa ja luulimme, että maailmassa on päästy jo kemiallisista aseista liki eroon, Leinonen toteaa.

 

Suurin osa maailman valtioista – Suomi näiden mukana – tukee voimakkaasti kemiallisten aseiden tuhoamista ja niiden täyskieltoa.

– Jossakin vaiheessa elimme ikään kuin pienessä kuplassa, että tämä asekategoria olisi jäämässä pois ihmiskunnan historiasta. Tuoreet Syyrian tapahtumat ovat kuitenkin ikävä kyllä osoittaneet, että maailmassa on vielä riittävästi pahuutta jäljellä käyttämään näitä kauhistuttavia aseita, Leinonen huokaa.

Tapahtumien vuoksi OPCW on lähettänyt Syyriaan oman tutkijaryhmän laajoine tutkimuslaboratorioineen, sillä Syyrian valtio kuuluu jäsenmaihin, jotka ovat hyväksyneet kemiallisten aseiden kieltosopimuksen.

– Tutkijaryhmän päätelmien mukaan Syyriassa armeija on käyttänyt raakalaismaisesti kemiallisia aseita, minkä seurauksena maassa on kuollut hyvin kivuliaasti paljon myös viattomia siviilejä, lapsia mukaan lukien. Leinosen mukaan OPCW:lla on todisteita siitä, että myös erilaiset terroristijärjestöt, ei-valtiolliset ryhmät, ovat syyllistyneet kemiallisten aseiden käyttöön Syyriassa.

– Tässä myös meillä EU:ssa ja OPCW:lla riittää työsarkaa. Rakenteilla onkin iso uusi OPCW:n laboratorio, jolla kemiallisia aseita pystytään yhä tarkemmin todentamaan. Laboratorion avulla voidaan tunnistaa kemiallisten aineiden alkuperä yhä varmemmin ja kouluttaa asiantuntijoita valtioiden käyttöön. Tämä tehostaa työtämme, Leinonen toteaa.

 

Kemiallisten aineiden ongelma piilee siinä, että miltei joka päivä kemian teollisuus työntää maailmalle uuden tuotteen ja tuotteita yhdistelemällä voidaan tehdä tappavia kemiallisia tuhoaseita.

– Haasteena onkin pystyä parantamaan jäsenmaiden kykyä valvoa erityisesti kansainvälistä kauppaa, jotta tiedetään missä ja minkälaisen koostumuksen omaavia kemikaaleja liikkuu ja minkälaisia määriä, Leinonen summaa.

Hän jatkaa, että esimerkiksi Saksassa teollisuus tuottaa runsaasti kemiallisia aineita, mutta maan kanssa ei ole ongelmaa, koska siellä tuotantoa valvotaan tehokkaasti.

– Teollisuuden tulee tarkasti ilmoittaa kuinka paljon mitäkin kemikaalia on valmistettu ja myös se, mitä on myyty maan ulkopuolelle. Kokemus on osoittanut, että riittävää valvontakapasiteettia ei löydy kaikista Afrikan, Etelä-Amerikan eikä Aasian maista, ja tämä on ongelmallista. Lähi-itä ei myöskään ole helppoa aluetta. Saudi-Arabiasta kapasiteettia kuitenkin löytyy, Leinonen toteaa.

Hänen mukaansa kaikkialla maailmassa tulee ottaa terroritekojen uhka vakavasti. Suomikaan ei ole tässä mikään lintukoto. Sen osoitti jo viimevuotinen Turun tapaus, jossa radikalisoitunut islamisti surmasi kaksi suomalaista ja haavoitti monta.

– Suomessa tulee pitää silmät ja korvat auki myös kemiallisten aseiden suhteen. Onneksi kemiallisten aineiden valvonta on maassamme huippuluokkaa. Tullin seuranta rajoilla on tarkkaa. Teollisuudessa, apteekeissa ja erilaisissa myymälöissä seurataan tiukasti, kuka ostaa erilaisia kemikaaleja ja mihin käyttötarkoitukseen. Täällä on vaikea valmistaa kemiallisia tuhoaseita, suurlähettiläs Mika-Markus Leinonen toteaa.