Toimintavarma vanhus

Sergein eli virallisemmin 23 ilmatorjuntakanuuna 61:n valmistaminen aloitettiin Neuvostoliitossa vuonna 1961. Suomen puolustusvoimiin kalustoa on hankittu Neuvostoliitosta sekä Saksasta 1970-luvun alussa. Panssariprikaatin panssari-ilmatorjuntapatterin kouluttaja, kersantti Samuli Pakarinen kertoo, että Sergein vanhemman version koulutus aloitettiin Parolannummella kahdeksan vuoden tauon jälkeen uudelleen. Koulutuksen uudelleenkäynnistämisen taustalla on maavoimien uudistetun, liikkuvamman taistelutavan kouluttaminen.

– Sergein koulutus aloitettiin uudelleen tammikuun 2017 saapumiserälle, koska mekaaniselle taisteluosastolle tarvittiin liikkuvaa ilmatorjuntaa. Rovaniemellä Sergeitä on koulutettu pitkään ennen meitäkin.

Sergeillä voidaan ampua joko paikallaan olevan kuljetusauton lavalta tai maasta. Lavalta tapahtuva ammunta on nopeampaa ja edistää liikkuvaa taistelutapaa, koska tykkiä ei tarvitse nostaa takaisin kuljetuskuntoon ja hinata auton perässä.

– Panssari-ilmatorjuntapatterissa koulutetaan joukko, jossa ammutaan pelkästään lavalta. Kun auto on pysäytetty, pystymme lähes välittömästi vaikuttamaan kohteeseen tulella, Pakarinen sanoo.

23 ilmatorjuntakanuuna 61:n teknisiä tietoja

 

Tykkiryhmään kuuluu kaksi ammusmiestä, joista toinen on auton kuljettaja, kaksi latausmiestä, tykinjohtaja sekä asettaja ja suuntaaja. Tykinjohtaja saa tulenjohtopaikalta maalin tiedot ja antaa käskyt miehistölle. Asettajan tehtävä on asettaa mekaaniselle Zap-23 laskimelle maalin liiketiedot. Ne ovat etäisyys maaliin, mahdollinen syöksykulma sekä maalin nopeus ja liikesuunta. Suuntaaja suuntaa ilma-ampumatähtäimen maaliin ja laukaisee tykin.

Sergein koulutus on kaikilla aluksi samanlainen. Kaikki harjoittelevat aseen purkamista ja huoltoa sekä tykin toimintaa. Esimerkiksi suuntaajan täytyy osata myös ladata tykki. Myöhemmin järjestetään asettaja- ja suuntaajatestit, joissa testataan simulaattorilla, ketkä soveltuvat parhaiten mihinkin tehtävään.

– Testien jälkeen aloitetaan koulutus omissa ympäristöissä, eli asettajat ja suuntaajat harjoittelevat enemmän simulaattorilla omaa hommaa ja ammusmiehet ja lataajat keskittyvät tykin tekniikkaan. Harjoituksissa kaikki tuodaan yhteen ja harjoitellaan yhteistoimintaa, Pakarinen kertoo.

Panssari-ilmatorjuntapatterin tulijaoksen johtaja, upseerikokelas Jani Hiukkamäki kertoo, että jaosjohtajan tehtäviin ilmatorjunnassa kuuluu tiedustelun organisointi ja tehtävän toteuttamisen varmistaminen.

– Harteillani on johtaa patterin marssi asemaan sekä varmistaa, että tykit ovat asemassa oikein, jotta saamme käytettyä kaiken tulivoiman ennalta määrättyyn suuntaan.

 

Sergeissä on kaksi 23 kaliiperista, yksinomaan sarjatulta ampuvaa asetta, joista molemmista voidaan ampua 17 laukausta sekunnissa. Molemmille aseille on omat 50 patruunan vyölaatikot. Sergei on puolustusvoimien käytössä olevista aseista vanhimmasta päästä, mutta se ei kuitenkaan ole vanhentunut. Vaikka ammusilmatorjunnan rinnalle on tullut esimerkiksi ohjuksia, ei ilmatorjunnan idea ole kuitenkaan muuttunut. Samuli Pakarinen kertoo Sergein olevan pitkästä iästään huolimatta erittäin toimintavarma ase.

– Latauksen onnistuessa Sergeihin tulee harvoin häiriöitä. Jos jokin pikkuvika kuitenkin tulee, sen korjaamisesta selviää yleensä vasaran käytöllä.

Pakarinen kertoo Sergein heikkoudeksi aseen rajoitetun tehokkaan ampumaetäisyyden, joka on 1800 metriä. Hän kuitenki toteaa ilmatorjunnan olevan kokonaisuus ja Sergein olevan osa sitä.

– Sergei on tarkoitettu lähi-ilmatorjuntaan, jonka tarkoituksena on estää vihollisen lentokoneiden toiminta matalalla. Ilmatorjunnassa käytetään myös ohjuksia, joilla on tarkoitus ampua kauemmas, mutta joilla ei pystytä ampumaan lähelle.

Vaikka Sergein tehokas ampumaetäisyys on 1 800 metriä, tulenavaus tapahtuu lähenevän kohteen ollessa 2 200 metrin päässä. Sergein rekyylistä johtuen se ampuu taivaalle hajonnan, jolla pyritään osumaan kohteeseen. Tällöin maalin tuhoaminen on helpompaa kuin suoraan ammuttaessa.

– Sergeillä voidaan ampua joko panssarisytysammuksia tai sirpalekranaatteja. Kranaatteja ei tosin ammuta rauhan aikana, Pakarinen kertoo.