Tiivis yhteys on Itämeren maiden vahvuus ja heikkous

Itämeren alueen sotilaallinen konflikti vetäisi mukaansa koko Euroopan, sanovat virolaiset ja suomalaiset asiantuntijat.

Turvallisuuspoliittinen tilanne Itämerellä on heikentynyt Krimin valtauksen jälkeen, sotilaalliset jännitteet ovat lisääntyneet ja sotilaallinen toiminta Itämeren alueella on lisääntynyt. Näin arvioitiin jo viimeisimmässä valtioneuvoston puolustusselonteossa vuonna 2017, eikä tilanteessa ole koettu suuria muutoksia. Mahdollisen konfliktin tapahtuessa Itämeren alueen maat eivät kuitenkaan jäisi yksin.

Itämeri on niin vahvasti osa länttä, Natoa ja Euroopan unionia, että sotilaallinen konflikti alueella vaikuttaisi välittömästi myös muuhun maanosaan. Näin arvioi Viron puolustusministeriön kansliapäällikkö Kristjan Prikk marraskuussa Tallinnassa.

– On naiivia ajatella, että Itämeren alueella tapahtuvan vakavan konfliktin vaikutukset rajoittuisivat vain Itämerelle. Itämeri on niin tärkeä kauppa- ja energiareitti, että ongelma olisi välittömästi koko Euroopan yhteinen, Prikk sanoo.

Itämeren alueen turvallisuus on perinteisesti nojannut vahvaan maiden väliseen yhteistyöhön, ja se näkyy myös nykypäivänä. Vahvojen kahdenvälisten suhteiden lisäksi nykyisin alueella vaikuttavat myös Nato ja Euroopan unioni sekä muut monenkeskiset järjestelyt.

– Kovan turvallisuuden konfliktin sattuessa kyllä koko Euroopan olisi pakko reagoida. Mutta Itämeren aluetta vakauttavat pitkät historialliset kahdenväliset suhteet sekä kansainvälinen yhteistyö. Vaikka maailmanpolitiikka muuttuu ja lännen ja Venäjän vastakkainasettelu kärjistyy, ei Itämeren alue ole fundamentaalisesti muuttunut, lisää Maanpuolustuskorkeakoulun strategian pääopettaja, komentaja Jaakko Jäntti.

Maanpuolustuskorkeakoulun strategian pääopettaja, komentaja Jaakko Jäntti sanoo, että Itämeren sotilaallinen intressi Venäjälle on tyystin erilainen kuin Ukrainassa. Kuva: Maanpuolustuskorkeakoulu

Ukrainan kriisin jälkeisinä vuosina ympäri maailmaa on pohdittu, onko Ukrainan ja Venäjän välinen konflikti mahdollinen myös muualla Euroopassa. Noin 55 000 asukkaan Narvan kaupunki Viron koillisrajalla on noussut esille useissa kansainvälisissä medioissa kuten The Atlanticissa ja Al Jazeerassa, sillä yli 80 prosenttia kaupungin väestöstä on etnisesti venäläisiä. Prikk ja Jäntti kuitenkin tyrmäävät spekuloinnit, joissa Ukrainan kriisi kopioidaan Viroon tai muualle Itämeren alueelle.

– Vertaus esimerkiksi Donbassin ja Narvan välillä on minusta jopa mahdoton. Asiat pitää osata laittaa kontekstiin: tiedämme esimerkiksi, että narvalaisista monet vierailevat usein rajan takana Venäjällä, mutta se johtuu siitä, että siellä on halpaa. Ihmiset ymmärtävät, että heidän elintasonsa Virossa on huomattavasti parempi kuin rajan takana, Prikk sanoo.

– Venäläisyys on osa näiden ihmisten identiteettiä, ja he lienevät osaltaan ylpeitä siitä, mutta eivät he halua enää osaksi Venäjää, hän vakuuttaa.

Jäntti kuvailee minkä tahansa konfliktin siirtämistä alueelta toiselle kestämättömäksi ajattelutavaksi.

– Itämerellä sotilaallinen intressi Venäjälle on tyystin erilainen kuin Ukrainassa, ja Itämeri on aivan eri tavalla vakiintunut kuin Ukraina. Venäjä tarvitsisi täysin uudet motiivit, jotta se voisi pyrkiä laajentumaan Naton ja EU:n asuttamalle Itämerelle, Jäntti sanoo.

Tulevaisuus Itämerellä nähdään valoisampana kuin mitä esimerkiksi puolustuspoliittinen selonteko antaisi ymmärtää. Vakiintunut yhteistyö on alueen vahvuus, mutta mahdollisesti myös heikkous, Jäntti väläyttää.

– Itämeren alueen todellinen uhka on EU:n ja Naton koheesio-ongelmat. Tällä alueella kaikki on perinteisesti ollut hyvin ennustettavaa, joten yhteistyön pitäisi olla teoriassa helppoa. Mutta jos koheesio vahingoittuu, syntyy ongelmia, Jäntti sanoo.

Sodan kuvan yhä monipuolistuessa myös hybridiuhkien merkitys korostuu. Suomessa ja Virossa ihmiset koetaan kuitenkin keskivertoa valveutuneemmiksi.

– Minusta Itämeren alueen keskivertokansalaiset ovat jokapäiväisessä elämässään keskieurooppalaisia tai pohjoisamerikkalaisia tietoisempia kiinnittämään huomioita eri hybridivaikuttamisen keinoihin, kuten disinformaatioon, Prikk esittää.

Pitkä historia suuremman maan naapurina on luonut vahvan pohjan arkipäiväiselle kriittiselle ajattelulle Suomessa ja Virossa, Jäntti jatkaa.

– Muistot miehityksen ajasta Virossa tai YYA-sopimuksen ajalta Suomessa elävät yhä vahvoina. Maissamme on historian saatossa aina ollut pakko huomioida Venäjä, sekä hyvässä että huonossa, eikä se tilanne ole muuttumassa, hän täydentää.