The Helsinki Effect -elokuva kertoo suurvaltojen sovusta viiden vuosikymmenen takaisessa huippukokouksessa
Elokuva välittää toiveikkaan viestin rautaesiripun murtumisesta, jonka voi tämänhetkisten maailmantapahtumien valossa mieltää naiiviksi.
Vuoden 1975 kesä kokosi kymmenet valtionpäämiehet Helsingin auringon alle. Heidän kannoillaan seurasi tuhatpäinen lauma lehtimiehiä maailmalta todistamaan lännen ja idän neuvotteluja kylmän sodan poliittisten jännitteiden liennyttämisestä.
Yhdysvaltojen presidentti Gerald Ford ja Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteeri Leonid Brežnev, esiintyvät kameroiden edessä leppoisasti yhdessä. Tapaamista varjostaa kuitenkin vastakkainen näkemys Itä-Euroopan tulevaisuudesta. Helsingissä allekirjoitettu sopimus sinetöi vuosien päästä romahtavan Neuvostoliiton kohtalon.
Kulissien takana
Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssin (Etyk) huippukokous dokumentoitiin poikkeuksellisen kattavasti. Tätä videomateriaalia suomalainen ohjaaja ja käsikirjoittaja Arthur Franck hyödyntää The Helsinki Effect -dokumenttielokuvassaan.
Dokumentti herättää historian eloon laittamalla suurvaltojen ulkopoliittisen johdon puhumaan. Franck on koonnut kirjurien tekemät muistiot päämiesten välisistä keskusteluista, ja herättänyt tekoälyn avulla historian henkilöiden äänet henkiin.
Huippukokouksen myötä kansainvälisen median huomio kiinnittyi muutamaksi päiväksi Suomeen. Kuva: Polygraf, YLE
Puhe ja kerronta tuovat selkeyttä dokumentissa pyörivään arkistovideomateriaaliin, ja ylläpitävät juonen rakennetta. Franckin kertojaääni käy läpi tapahtumia ja taustaa, esittelee konferenssissa osallisina olevat henkilöt nykykielen leikkimielisin ilmaisuin, omiin kokemuksiin viitaten sekä selittäen Suomea ja suomalaisuutta kohderyhmänään kansainvälinen yleisö.
Aikansa tuotos
Alussa elokuva ei pääse pintaa, sekä dramaattisia tai nostalgisia filmipätkiä, syvemmälle. Mutta kun Etykin tapahtumaketju lähtee käyntiin, avautuu katsojalle oivaltamisen arvoisia asioita.
Dokumentti näyttää suomettumisen laajuuden Kekkosen televisiohaastatteluiden ja suurvaltojen johtajien näkemysten kautta. Etykin vaikutusvaltaisin taustaustavaikuttaja Yhdysvaltojen puolella on ulkoministeri, Henry Kissinger, joka toteaa Suomen olevan "Neuvostoliiton kotikenttä."
Suomesta ei luoda historiankirjoista tuttua kuvaa kylmän sodan suurena rauhanvälittäjänä, vaan dokumentin kiinnostavimman vaiheen keskiössä ovat Neuvostoliiton ja Yhdysvaltojen johto, jotka Suomesta riippumatta liennyttävät sodan uhkaa, omista eduistaan kuitenkin kiinni pitäen. Euroopan rajojen koskemattomuudesta päättävät maat ovat todellisuudessa hyvin kaukana rautaesiripun varjosta.
Etykin jälkeiseisinä vuosina Itä-Euroopan kansalaiset heräsivät vastarintaan. Dokumentti pyrkii todistamaan pessimistien olleen väärässä – konferenssin kauaskantoiset vaikutukset johtivat rauhanomaisiin itsenäisyydenjulistuksiin.
Etykin diplomaattinen spektaakkeli oli näkyvä, vaikka dokumentin kertoja korostaa itse konferenssin olleen harmaa ja tylsä. Dokumentti pitää kuitenkin kokousta onnistumisena maailmarauhan säilyttämiseksi.
Franckin viesti on optimistinen. Neuvotteluissa määritetyt suuret jakoviivat ja takuut hiertävästä rauhasta ovat tuhoisaa sotaa mieluisampia vaihtoehtoja.
Nyt äkilliset täyskäännökset kansainvälisessä politiikassa ja horjuva luottamus liittolaisiin kuitenkin herättävät epäilystä siitä, voidaanko mahtipontisilla neuvotteluilla purkaa jännitteitä enää toistamiseen.
