Saavumme paikalle, johon Karjalan prikaatin toisen huoltokomppanian alokkaat tulevat perustamaan tukikohdan. Tilanne on siinä mielessä erityislaatuinen, että tämä tukikohta on näille alokkaille ensimmäinen laatuaan.
Maanantaipäivän ohjelmassa on ollut jo marssi ja tiedossa on vielä teltan pystyttämistä. Lisäksi ohjelmaan mahtuu paljon opittavaa muun muassa hämärätoiminnasta, lähivartiomiehen tehtävistä ja paloturvallisuudesta.
– Harjoitus on lähtenyt hyvin käyntiin. Olemme siirtyneet ensimmäistä kertaa lähiharjoitusalueelle jalkamarssilla ja olemme aloittaneet koulutuksen. Merkittävimpänä uutena asiana alokkaille on maastossa majoittuminen, kuvailee alokkaiden kouluttaja kuluneen aamupäivän tunnelmaa.
Marssin jälkeen ensimmäisenä toimenpiteenä on reppujen keventäminen siistiin riviin ja telttakaluston noutaminen. Telttakalusto kattaa kaiken yöpymiseen tarvittavan, pois lukien joka taistelijan henkilökohtaisen varustuksen. Mukaan tulee teltat ja kamiinat, mutta myös maavaatteet, naamioverkot, telttaan tarvittavat salot ja kiilat, lyhtylaatikot sekä erilaisia työkaluja.
Kun kalusto on saatu etukäteen tiedustellulle telttapaikalle, on vuorossa laskettavan muodon teko. Laskettavan muodon avulla tarkistetaan, että kaikki varastosta otettu kalusto on yhä tallella.
Sää on pilvinen ja heinäkuiseksi päiväksi viileä. Vettä ei sada kuin pari tippaa. Marssijat eivät kuitenkaan valita. Kovassa helteessä marssiminen on kuluttavaa ja nestehukka yllättää kokeneenkin taistelijan helposti. Siinä mielessä olosuhteet ovat lähestulkoon optimaaliset.
Kesäisin telttakepit täytyy hakata paikoilleen maahan vasaralla. Kuva: Tomi Edwards
Ennen telttojen pystyttämistä on kuitenkin edessä mieluinen ja odotettu ohjelmanumero, nimittäin ruokailu. Koska olemme maastossa, ruokailu toteutetaan tilanteen mukaisena ruokailuna. Tilanteen mukainen ruokailu tarkoittaa sitä, että vihollisuhka on koko ajan olemassa. Sen takia sotilaat jakavat ruuat, jonottavat ja syövät metsän suojassa. Kaikki tapahtuu taisteluvarustuksessa.
– Laittakaa ase selkään ja ottakaa pakki valmiiksi linjastoa varten. Siirtykää linjastolle liikkuen polvelta polvelle, ohjeistaa kouluttaja alokkaitaan.
Kun kanakeitto on syöty, alkaa päivän pääkoulutus. Alokkaat saavat ensikosketuksensa teltan pystyttämiseen ja naamiointiin.
– Teltan pystyttäminen on nopea, helpohko toimenpide. Sen pitäisi kestää noin 20 minuuttia kesällä ja talvella lumitöiden vuoksi hieman pidempään, kouluttaja avaa puolikaareen kerääntyneille alokkaille.
Oletus ei ole, että teltat ensimmäisellä kerralla olisivat valmiina niin nopeasti. Hyvää harjoitusta on kuitenkin tiedossa ja kun perusopit ovat hallussa, on helpompaa ruveta karsimaan minuutteja kokonaissuorituksesta. Siksi teltan purkamisesta ja pystyttämisestä tehdään vielä toistoja.
Toisella yrityksellä teltat saadaan pystytettyä jo huomattavasti nopeammin. Kun kaikki teltat ovat valmiina, alkaa hälytyksen harjoittelu. Hälytyksessä sotilaiden on päästävä teltasta ulos mahdollisimman nopeasti. Jokainen taistelija juoksee taisteluvarustuksensa luo ja pukee sen nopeasti ylleen. Kun varustus on päällä, ryhdytään suojaamaan omaa joukkoa. Muutaman harjoituksen jälkeen kaikki ovat taisteluvarusteet päällä vajaassa minuutissa.
Teltan pystytys on tiimityötä, jossa harjoitus tekee mestarin. Kuva: Tomi Edwards
Hälytysharjoituksen jälkeen pääsevät nälkäiset alokkaat jälleen syömään. Päivälliseksi tarjoillaan pasta-ateria – tietenkin tilanteen mukaisena maastoruokailuna.
Kun vatsat ovat täynnä, on tiedossa vielä muutama koulutus.
Ennen pimeän tuloa rynnäkkökiväärin etutähtäimestä käännetään esiin hohtava pimeätähtäin. Pimeätähtäin kerää illalla luonnonvaloa ja hohtaa pimeän tulon jälkeen. Tähtäimen jyvää on muuten vaikea nähdä pimeässä.
Muitakin valmisteluja riittää. Yöaikaan mahdollisesti käytettävät reitit on hyvä merkitä etukäteen jollain konstilla. Esimerkiksi vessapaperin paloilla voi melko huomaamattomasti merkitä reitin vaikkapa asemiin.
Erityisesti talvella kamiina on sotilaiden elinehto. Vaikka heinäkuussa varsinaista lämmitystä ei tarvita, on varusteiden kuivattaminen kuitenkin tärkeää. Sen takia myös kamiinan sytyttämistä harjoitellaan ja polttopuita pilkotaan yötä varten.
Jokainen alokas saa vuorollaan harjoitella kamiinan sytyttämistä eikä ongelmia syttymisessä liiemmin ole. Harjoittelu ei kuitenkaan ikinä ole pahitteeksi ja on hyvä tutustua kamiinan sytyttämiseen valoisassa ja lämpimässä. Kun taito on hyppysissä, ei sammuneen kamiinan sytyttäminen pilkkopimeässä ja kylmässä ole niin hankalaa.
Ryhmitysalueella on kourallinen telttoja. Mukaan on valikoitunut huoltokomppanian kalustoa, eli ryhmä-, puolijoukkue- ja ensihoitopaikkatelttoja. Ruotuväen vieraat majoittuvat ensihoitopaikkatelttaan. Teltan paikka on valikoitu strategisesti ja näkösuoja tähystykseltä on hyvä. Nuoreen lehtimetsään rajoittuva kuusikko on sankkaa ja vaikeakulkuista. Vaikka teltan sijainti onkin luonteva ja kaikin puolin hyvä, hyttysiä tuntuu riittävän.
Oikeaoppinen aseenkäsittely tulee alokkaille varsin tutuksi kuuden viikon aikana. Kuva: Tomi Edwards
Toisen huoltokomppanian ensiyö-harjoitus järjestetään alokkaiden palveluksen kolmannella viikolla, eli paljon on jo ehditty oppia. Harjoitus vahvistaa aikaisemmin saatua osaamista, mutta toisaalta tukee myös tulevaa oppimista.
– On hyvä, että alokkaat tottuvat olemaan maastossa heti alusta pitäen. Tällöin heillä on parempi ymmärrys olosuhteista, joissa toimitaan. Maastossa voimme myös yhdistellä eri kokonaisuuksia, kuten ampumakoulutusta ja maastossa liikkumista, kouluttaja avaa haastattelussa.
Maastossa toimiminen kulkee käsi kädessä muiden oppimisympäristöjen kanssa. Harjoitukseen osallistuvat alikersantit painottivat koko harjoituksen ajan aseenkäsittelyn merkitystä, eivätkä suotta. Alokaskauden loppupuolella järjestetään taistelu- ja ampumaharjoitus, jossa liikutaan maastossa ja ammutaan kovilla patruunoilla. Kun aseenkäsittely on alusta asti opeteltu oikein, ovat ammunnat turvalliset ja varmasti mieleenpainuva kokemus alokkaille. On siis tärkeää, että mahdollisiin virheisiin puututaan jo harjoitteluvaiheessa.
Harjoituksen ensimmäinen päivä kääntyy kohti iltaa ja joukossa alkaa näkyä väsymystä. Joukko pääsee tekemään henkilökohtaista huoltoa, joka pitää sisällään aseen puhdistamista, vaatteiden kuivattamista, syömistä, juomista ja lepäämistä. Yötä varten on valmisteltu lähivartiovuorot ja osa aloittelee jo yön ensimmäistä vuoroa.
Lähivartiomiehen tehtävänä on huolehtia teltan sisäisestä ja ulkoisesta turvallisuudesta. Nyrkkisäännöksi kouluttajat antavat, että lähivartiomiehen tulisi olla vuorostaan 90 prosenttia ulkona ja kymmenen prosenttia teltassa. Ulkona ollessaan lähivartiomies tarkkailee ympäristöään ja varmistaa tunnussanan tuntemattomilta henkilöiltä. Teltan sisällä taas pidetään huolta siitä, että kamiinassa on tarvittaessa sopiva tuli ja ettei makuupussit tai muut varusteet ole liian lähellä kamiinaa.
Vaikka lähivartiomiehen tehtävä on alokkaille uusi ja ehkä jännitäväkin, eivät alokkaat kuitenkaan näytä järin stressaantuneilta.
– Olen ennen palvelusta telttaillut, metsässä nukkuminen ei minua jännitä. Lähivartiokin on vain tehtävä muiden joukossa, eli se hoidetaan kun on käsketty, kommentoi harjoitukseen osallistuva alokas tulevaa iltaa ja yötä.
Päivän päätteeksi kokoontuvat alokkaat vielä kouluttajien luokse ja kouluttajat jakavat käskyssä tiedot seuraavasta päivästä. Kiinnostuneet alokkaat tekevät tunnollisesti muistiinpanoja, jotta asiat pysyisivät selkeinä mielessä.
– Tämä päivä meni hyvin, päättää kouluttaja käskynannon alokkailleen.
Käskyn päätyttyä saavat kaikki paitsi lähivartiomiehet asettua telttapatjalleen ja kääriytyä makuupussiin.
Puolijoukkueteltat kuljetettiin kuorma-autoilla paikalle. Kuva: Tomi Edwards
Tiistaiaamuna heräämme kello 5.45 hälytykseen. Alokkaat räjähtävät ulos makuupusseistaan ja ryhtyvät pukemaan vaatteita päälleen. Ensimmäiset juoksevat ulos pukemaan taisteluvarustusta tutuksi tulleella tavalla. Tilanne on siinä mielessä todenmukaisempi kuin maanantaina, että alokkaat olivat nukkumassa, eivätkä teltassa vain odottamassa hälytystä. Näin ollen lopullinen aika ei ole alle minuuttia, mutta ulkona ja valmiina oltiin silti riittävän nopeasti.
Hälytyksen jälkeen sotilaat ovatkin jo kätevästi pystyssä. varusteita siirretään teltasta ulos ja teltan purku alkaa. Harjoittelu edellisenä päivänä kantaa hedelmää, sillä telttojen purku onnistuu varsin jouhevasti.
Aamu valkenee lämpimämpänä kuin edellinen päivä, lämpötila on noin 18 astetta ja aurinkokin pilkottaa puiden välistä.
Alokkaiden kokemukset maastossa yöpymisestä tuntuvat vaihtelevan laidasta laitaan. Osa valittelee, ettei yöllä tahtonut saada nukutuksi silmäystäkään, mutta osa puolestaan kertoo yön sujuneen hyvin. Mukavuutta oli ilmeisesti nakertanut hyttysten määrä ja selän alla olevat kivet ja kuopat. Kaikki ovat kuitenkin hereillä ja varsin hyvillä mielin.
Metsän siimeksestä kuuluu telttasalkojen kilinää kun alokkaat pakkaavat kalustoa valmiiksi. Joku viheltelee tyytyväisenä. Tunnelma on kaikin puolin hyvä ja tekemisen meininki on vahvasti läsnä. Telttakalusto ja sotilaiden isot reput pakataan kuorma-autojen kyytiin ja alokkaat alkavat valmistautua aamupäivän koulutuksiin. Tiedossa on maastossa liikkumista, ensiavun harjoittelemista, avotulen tekoa ja epäsuoralta tulelta suojautumista.
Taistelun aikana maastossa liikkumiseen on monia tapoja ja joka sotilaan perustaitoihin kuuluu niistä parhaan valitseminen. Juokseminen, käveleminen, konttaaminen ja ryömiminen tarjoavat omat hyvät ja huonot puolensa. Ryömivä sotilas on pieni maali, mutta liike on varsin hidasta. Sen takia kaikki tavat liikkua täytyy käydä läpi ja samalla kouluttajat ja apukouluttajat korjaavat mahdollisia virheitä.
– Piippu ei käy maassa, muistakaa pitää piippu suunnattuna turvalliseen suuntaan! Pitäkää päät alhaalla, alikersantit neuvovat konttaavia ja ryömiviä alokkaita.
Ensiapurastilla koulutetaan alokkaille kiristys- ja painesiteen käyttöä. Kiristyssidettä käytetään taistelukentällä runsaan verenvuodon tyrehdyttämiseen, jos osuma on tullut raajaan. Kiristyssiteen oikeaoppista käyttöä alokkaat oppivat tekemällä. Tärkeää oli, että side on raajan tyvessä ja riittävän kireällä.
Paineside on tarpeen kun kyseessä on pienempi verenvuoto raajassa, tai jos verenvuoto on vaikka vatsassa. Alokkaat harjoittelivat ensin kiristys- ja painesiteen laittamista taistelijaparille ja sitten itselleen.
Kahden ensimmäisen rastin jälkeen syödään lounasta. Tarjolla on kinkkukiusausta ja jälkiruoaksi korvapuusteja. Ruokajuomana on mehua tai vettä.
Nopea tulenteko on yksi tärkeimpiä selviytymistaitoja metsässä. Kuva: Tomi Edwards
Avotulentekorastilla koulutetaan ensin hyvien sytykkeiden tekoa ja annetaan esimerkki nuotion mallista. Alokkaat pääsevät myös itse harjoittelemaan avotulen tekoa. Tehtävänä on tiskata omat ruokailuvälineet kiehuvalla vedellä. Aikaa nuotion sytyttämiseen ja veden keittämiseen alokkaat saavat puoli tuntia.
Monelle alokkaalle avotulen teko on jo ennestään tuttua puuhaa. Ensimmäiset nuotiot syttyvät jo alle viidessä minuutissa. Viimeisetkin saavat nuotion syttymään ennen kuin kymmenen minuuttia oli kulunut.
– Eihän näitä meidän alokkaita tarvitse pahemmin neuvoa, he osaavat avotulen teon jo sen verran hyvin, toteaa koulutusta valvova alikersantti.
Avotulen teon jälkeen alokkaille koulutetaan vielä epäsuoralta tulelta suojautuminen. Taito on sotilaalle tärkeä, koska tositilanteessa epäsuora tuli aiheuttaa usein suuria tappioita. Oikeaoppinen suojautuminen kuitenkin pienentää haavoittumisen riskiä ratkaisevasti.
Alkuiltapäivästä alkaa koulutussisältö olla käsitelty. On aika siirtyä takaisin kohti kultaista kotiyksikköä. Edessä on kuitenkin vielä kalusto- ja asehuoltoa, mutta taistelijoiden onneksi myös lepoa.
