Tekoäly kehittyy kehittymistään – uhat ja mahdollisuudet puhuttavat

Asejärjestelmien älykkyys vain lisääntyy, mutta yhteisiä pelisääntöjä vasta hahmotellaan.

Tekoälyn hyödyntämisessä on meneillään kansainvälinen kilpajuoksu. Niin Yhdysvallat, Venäjä kuin Kiinakin käyvät ankaraa kilpailua siitä, kenen järjestelmät ovat edistyksellisimpiä ja kenelle tekoälyherruus kuuluu. Ei tosin ole täyttä selkeyttä siitä, kuka kisaa tällä hetkellä johtaa. Valtioiden intressit tekoälyn suhteen myös eroavat toisistaan poliittisten tavoitteiden ja realiteettien mukaan.

Puolustusvoimien tutkimuspäällikkö, insinöörieversti Jyri Kosola ounastelee, että osaaminen seurannee panostuksia.

– Yhdysvallat on määritellyt tekoälyn kehittämisen strategiseksi kysymykseksi. Julkisuudessa esitetyn tutkimusrahoituksen mukaan maa panostaa siihen eniten Kiinan peesatessa. Muut tullevat kaukana jäljessä, Kosola arvioi.

Jyväskylän yliopiston kyberturvallisuuden professori Martti Lehto arvioi, että eri maiden asevoimat kehittävät voimakkaasti tekoälypohjaisia asejärjestelmiä, joilla olisi kyky ajatella itsenäisesti. Se voisi tarkoittaa esimerkiksi ohjuksia, jotka kykenevät autonomiseen päätöksentekoon ja tavoitteiden asetteluun esimerkiksi keinonäköä ja koneoppimista hyödyntämällä.

Kiinan kansallinen tekoälyteollisuuden kehityssuunnitelma tähtää alan johtoasemaan vuoteen 2025 mennessä. Kiinan etuna on valtava väestö, josta väkisinkin ponnistaa alan huippuosaajia tukuittain.

Kansainvälinen yhteisö ei ole jäänyt lepäämään laakereillaan suurvaltojen välistä nokittelua seuratessaan. YK ilmaisi vakavan huolensa tekoälyasejärjestelmien kehityksestä viimeksi marraskuussa ja teki avauksen virallisen sääntelyjärjestelmän käyttöönotosta. Autonomiset järjestelmät ovat sisältyneet YK:n tavanomaisia aseita koskevan yleissopimuksen piiriin vuodesta 2014.

YK:ssa keskusteltiin marraskuun kokouksessa muun muassa autonomisten aseiden, niin kutsuttujen "tappajarobottien" kieltämisestä. Usean maan edustajat olivat yhteisessä adressissaan peräänkuuluttaneet laillisesti sitovaa sopimusta ja ihmisen kontrollin säilyttämistä asejärjestelmien käytön johdossa ja päätöksenteossa. Toisaalta esimerkiksi Intian aseistariisunnan suurlähettiläs, Amandeep Gill, toppuutteli dramatisoimasta tilannetta liikaa; hänen mukaansa "ihmiset ovat yhä johdossa eivätkä robotit ole valtaamassa maailmaa".

Myös insinöörieversti Kosola osallistui kokoukseen ja toteaa, että työ on vasta alussa.

– Päällimmäinen havainto oli se, että kun ei vielä ole edes kyetty kunnolla määrittelemään, mistä autonomian saralla puhutaan, ollaan aika lailla alkumetreillä. Asia kyllä on tärkeä ja kansainvälisellä lainsäädännöllä pitää varmistaa, että kansainvälisen humanitaarisen lain sekä sodan lakien yleisesti tunnistetut periaatteet pätevät myös käytettäessä järjestelmiä, joilla on autonomisia toimintoja, Kosola alleviivaa.

Yksi kuuluisimpia tekoälyaseiden kriitikoita on sähköautoistaan tunnetun Teslan sekä perustamansa avaruusyrityksen Space X:n toimitusjohtaja Elon Musk. Hän on useasti painottanut olevansa huolissaan kehityskulusta ja tekoälyn sisältämistä riskeistä.

– Pankaa muistiin minun sanoneen, että tekoäly on paljon vaarallisempaa kuin ydinaseet, Musk paalutti paneelikeskustelussa maaliskuussa.

Hän on kannustanut lainsäätäjiä rajoittamaan uusien teknologioiden käyttömahdollisuuksia.

– Kukaan ei halua tulla säännellyksi, mutta kaikkea ihmisille vaarallista (autot, lentokoneet, ruoka, lääkkeet yms.) säännellään. Ja myös tekoälyä pitäisi, Musk tviittasi viime elokuussa.

Kosola näkee uhiksi muun muassa tietoturvan ja järjestelmien suvereniteetin.

– Autonomiset tai puoliautonomiset järjestelmät voivat olla alttiita manipuloinnille ja muulle vaikuttamiselle, jota voi olla hyvin vaikeaa havaita. Suurimmat mahdollisuudet puolestaan liittyvät keinoälyn kykyyn käsitellä suuria tietomassoja ja tunnistaa hahmoja, kuvioita ja syy-seurausketjuja sekä kykyyn hoitaa nopeasti rutiiniluontoisia tehtäviä, hän valottaa.

Robotiikan avulla on jo automatisoitu merkittävä osa rutiininomaisista tehtävistä logistiikassa ja teollisessa tuotannossa ja nyt myös asevoimissa. Tekoälyä voidaan tulevaisuudessa hyödyntää myös päätöksenteon tukena, mutta länsimaissa yleisesti hyväksytty käsitys on, että päätöstä ihmishenkien kohtalosta ei voitaisi luovuttaa koneelle. Sen sijaan operatiivisiin, raskaisiin suoritteisiin konetta voidaan käyttää surutta. Samalla riski ihmishenkien menetyksestä vähenee, kun ihmiset voivat ennemmin keskittyä antamaan ohjeita ja käskyjä koneille ja johtamaan taistelutoimintaa suojaisammista paikoista.

– Ihmisen poistamiselle taistelukentiltä on parikin hyvää syytä. Yksi on se, että voidaan mennä riskialttiisiin paikkoihin eikä ihmishenkiä tarvitse silloin riskeerata. Toinen liittyy siihen, että ilman ihmistä on mahdollista tehdä huomattavasti parempia, kevyempiä ja ketterämpiä järjestelmiä, jotka ovat huoltovapaita jopa kuukausia, Kosola selventää.