Tekisikö intti minusta aamuvirkun?
Kirjoittaja pohtii, kannattaisiko aikaista aamurutiinia jatkaa myös intin jälkeen.
Pitäisiköhän sinun alkaa harjoitella niitä aikaisempia aamuherätyksiä? kysyi pappani, kesäkuussa muutamaa viikkoa ennen intin alkamista. Olin hänen luonaan käymässä ja kömmin höyhensaarilta ylös vasta joskus lähempänä puolta päivää.
Se oli papaltani ihan hyvä nosto. Olen ollut aamu-uninen iltavirkku syntymästäni asti. Äitini mukaan valvoin jo vauvana aamun pikkutunneille asti ja nukahdin lähes joka yö vasta joskus aamukolmen aikaan.
Tämä iltavirkkuus on seurannut minua aina näihin päiviin asti. Olen ollut aina se henkilö, joka valvoo syyttä suotta puolen yön yli esimerkiksi kirjaa lukien, esseetä kirjoittaen, elokuvaa tai sarjaa katsellen, neuloen tai muuten vaan ollut hereillä ja saanut loistavia ideoita, jotka aamulla eivät enää ole kumma kyllä niin mainioilta tuntuneet.
Aikaiset aamut ovatkin tästä syystä olleet täyttä tuskaa. Olen – niin kauan kuin muistan – aloittanut aamuni torkuttamalla vähintään puoli tuntia ensimmäisen herätyksen jälkeen siitäkin huolimatta, että herätyskello olisi toisella puolella huonetta.
Joten, vaikka muuta väitinkin, olin oikeasti itsekin hieman huolissani ensimmäisestä edessäni olevasta herätyksestäni komppaniassa, etenkin kun se odottamani kello kuuden sijaan kajahtikin kasarmin käytävällä jo kello 5.50.
Liekö aikaisesta herätyksestä johtuneessa väsymyksessä syy siihen, etten muista ensimmäisestä inttiaamustani yhtään mitään. Toki lähes kaikki aamut täällä ovat muutenkin samanlaisia, joten on vaikea tietää, mille aamuille tarkalleen ne olemassa olevat muistotkaan ajoittuvat.
Joka tapauksessa aikaa torkuttamiselle ei enää ollut, vaan punkasta oli ponkaistava raketin lailla ylös ja aloitettava aamutoimet salamana, vaikka väsymys olisi miten vetänyt silmäluomia vielä takaisin kiinni.
Ihmetyksekseni kuitenkin totuin tähän uuteen unirytmiin nopeasti niin, että aloin lomillakin herätä automaattisesti ja suhteellisen virkeänä jo viimeistään seitsemältä. Toisaalta en olekaan aikaisemmin noudattanut näin selkeää unirytmiä, että heräämisen lisäksi menisin myös nukkumaan joka ilta samaan aikaan.
Erikoiskomennusjoukkueeseen muutettuani herätys aikaistui vielä melkein puolella tunnilla ja koittaa tätä nykyä jo 5.30. Ajatuskin tästä sai minut alkuun hieman haukkomaan henkeäni, mutta olen sopeutunut tähän uuteen heräämisaikaan vielä edellistäkin paremmin, jopa siinä määrin, että monesti olen hereillä jo muutamia minuutteja ennen varsinaista herätystä.
Olenkin pohtinut, voisiko tämä uusi rytmi seurata minua myös reserviin, sitten kun reservin aurinko aikanaan alkaa paistaa.
Olisihan siitä epäilemättä merkittävää etua työelämään, kun kello kahdeksaan mennessä olisi ehtinyt olla hereillä jo kaksi ja puoli tuntia. Toisaalta, jos työmatka sattuu kovinkin pitkä olemaan, saattaa joka tapauksessa joutua heräämään inttirytmin mukaisesti myös siviilissä.
Ehkä heräämisaikaa merkittävämpää olisikin se, että menisi joka päivä myös nukkumaan samaan aikaan, niin yöunet eivät lyhenisi alkupäästäkään, vaan saisi oikeasti nukkua joka yö riittävästi niin, ettei viikonloppuna tulisi tarvetta paikkailla viikon aikana kerrytettyjä univelkoja nukkumalla viikonloppuna koko viikon edestä.
