Tehtäväkohtaiset vaatimukset selkeyttäisivät kuntotestausta

Sotilas tietää jatkossa entistä tarkemmin, mitä häneltä edellytetään. Fyysisen toimintakyvyn vaatimukset olisivat ikä- ja sukupuolineutraalit.

Pääesikunnan koulutusosasto valmistelee fyysisen toimintakyvyn tehtäväkohtaisia vaatimuksia, joita kokeillaan parhaillaan muun muassa Kaartin jääkärirykmentissä ja Ilmasotakoulussa. Kokeilujen perusteella tehdään päätökset järjestelmän käyttöönotosta.

– Meillä on ollut yleisluontoiset vaatimukset sotilastehtäville. Nyt valmistelemme karkeaa viisiportaista luokitusta, puolustusvoimien liikuntapäällikkö, everstiluutnantti Harri Koski selventää.

Voimaa ja kestävyyttä tarkasteltaisiin erillisinä luokituksina. Se mahdollistaa todellisen fyysisen toimintakyvyn määrittämisen nykyistä kuntoindeksiä paremmin. Tällä hetkellä hyvän tuloksen voi saada yksipuolisellakin suorituksella, esimerkiksi erinomaisella tuloksella punnerruksissa ja istumaannousuissa, vaikka kestävyyskunto olisi heikko.

– Olemme hyödyntäneet tieteellistä tutkimusta, ja siksi päätimme pitää kiinni Cooperin testistä. Se mittaa kestävyysominaisuuksia hyvin ja tehokkaasti, ja siitä meillä on paljon vertailuaineistoa aina vuodesta 1975 saakka. Toisaalta myös vauhditon pituus mittaa räjähtävää voimaa erinomaisesti, ja se on taistelukentällä elintärkeä osa-alue, Koski perustelee.

Testien valintaan vaikuttaa myös niiden järjestettävyys suurille massoille taloudellisesti. Cooperin testi on helposti toteutettavissa lähes missä vain.

– Esimerkiksi koulumaailma on siirtynyt kestävyyssukkulajuoksuun, eli niin sanottuun piip-testiin. Niissä mitataan loppupeleissä samaa asiaa, joten suurella otannalla tulokset ovat vertailtavissa, Koski taustoittaa.

Luokitusten rajat olisivat jatkossa kaikenikäisille miehille ja naisille samat. Esimerkiksi Cooperin testissä 20-vuotias varusmies saa nykyisin täydet pisteet 3 300 metrin juoksulla, kun vapaaehtoista asepalvelusta suorittava nainen 3 100 metrin tuloksella. Viisikymppiseltä mieheltä vaaditaan erinomaiseen enää 2 700 metriä. Sen sijaan esimerkiksi Kadettikoulun pääsykokeissa karsintaraja on jo ollut yhtenäinen.

– Lähdemme siitä, että tehtävässä tulee pärjätä, ja sen mukaan määritellään vaatimukset. Tehtäviä puolestaan löytyy kaikenkuntoisille, Koski selventää.

Lihaskunto- ja kestävyystestien lisäksi toimintakyvyn määrittämiseen on pohdittu tehtäväkohtaisia ominaisuuksia testaavia suorituksia. Niitä on pohdittu joukko-osastoissa tyypillisesti käytettyjen tehtävien kautta.

– Kokeilemme muun muassa anaerobista tehtävärataa, joka mittaa kykyä selviytyä taistelukentän vaativissa olosuhteissa esimerkiksi vihollisen tulen alla, Koski valottaa.

Testit määritellään selkeästi, jotta jokaisella on mahdollisuus harjoitella niitä varten. Yksi ydintavoitteita on saada yksittäiselle sotilaalle realistinen käsitys kunnostaan ja luottamus omaan toimintakykyynsä myös haastavissa poikkeusoloissa.

– Odotamme, että luokituksista on selkeää hyötyä. Moni kentällä on pitkään kaivannut määrittelyä sille, mitä kussakin tehtävässä vaaditaan, Koski kertoo.

Kokeilut ovat toistaiseksi painottuneet palkattuun henkilöstöön, mutta järjestelmä aiotaan ottaa käyttöön myös varusmiehille.

– Nykyisin joukkosijoituksen muuttaminen palveluksen alun jälkeen on vaikeaa, ja lähinnä pystytään hyödyntämään tasoryhmiä osassa harjoitteita. Se, että uudet luokitukset toimivat täysimääräisesti ja hyvin, vaatii pitkän aikavälin kulttuurin muutoksen, Koski selostaa.

Kaikkiaan tarkoitus on kehittää jokaisen edellytyksiä toimia tehtävässään turvallisesti ja tehokkaasti. Harri Kosken mukaan se vaatii työtä liikuntakoulutuksen kehittämiseksi. Siksi vaatimuksia mietitään myös osana Koulutus 2020 -hanketta.

– Liikuntakoulutus on terminä huono. Sen voi ymmärtää vain viikko-ohjelmaan merkittynä harjoitteena, vaikka toimintakykyä kehitetään aivan koko ajan. Ei minultakaan urheilijavuosinani tultu kysymään montako kertaa harjoittelin, vaan missä kunnossa olin, Koski pohtii.

Uudistus liittyy keskeisesti suomalaisten heikkoon kuntokehitykseen. Kosken mielestä puolustusvoimissa tehtävää liikuntakasvatusta ei saa aliarvioida, vaan panostuksia tarvitaan.

– Sveitsin puolustusvoimissa päätettiin lisätä liikuntaosaamista ja parantaa asepalvelun suorittaneiden terveyttä. Syntynyttä ohjelmaa on noudatettu nyt kymmenisen vuotta, ja kehitys on kääntynyt positiiviseksi, hän huomauttaa.

Fyysisen toimintakyvyn kehittäminen liittyy myös palvelusluokitukseen. Sveitsissä vammautumisriskin määrittäminen on kuitenkin yksi osa kuntoluokittelua. Koski haluaisikin lisätä yhteistyötä lääkärikunnan kanssa.

– Saattaa olla hyväkuntoinen B-luokiteltu, joka voisi selviytyä monista tehtävistä paremmin kuin heikkokuntoinen A-luokiteltu taistelija, joka saattaa tositilanteessa olla pahimmillaan vaaraksi itselleen ja muille, hän pohdiskelee.