”Teemme asiat täällä suomalaisten tavalla”

Yhdysvaltojen merijalkaväen sotilas iskee kenttälapionsa jäiseen maahan niin, että kiviset sirpaleet sinkoavat ilmaan. Hän nostaa lapionsa ilmaan ja iskee määrätietoisesti uudelleen, uudelleen ja yhä uudelleen.

Muutaman minuutin taistelun jälkeen sotilas laskee lapionsa alas. Hän nousee ja katoaa jonnekin hetkeksi, mutta palaa pian takaisin suomalaiselta pioneerilta lainaamansa hakun kanssa.

Tehtävään paremmin sopiva työväline alkaa tuottaa tulosta. Muutaman voimakkaan iskun jälkeen jään kovettaman maan pinta halkeaa auki. Sitten sotilas laskee hakun ja alkaa kaivertaa maata uudelleen kenttälapiollaan.

Telamiinalle sopiva kuoppa alkaa pikkuhiljaa ottaa muotoaan.

Merijalkaväen sotilaan ympärillä moni Uudenmaan prikaatin ja Rannikkoprikaatin pioneeri on samassa työssä. Kuoppia kaivavien taistelijoiden läpi puikkelehtii harjoitusmiinoja kantavia sotilaita. 

Kansallisuudet erottaa selvästi, sillä suomalaiset ovat sonnustautuneet lumipukuihin ja Yhdysvaltain merijalkaväen kuudennen taistelulogistiikkapataljoonan sotilaat ovat pukeutuneet maastopukuihin.

Merivoimien Freezing Winds 23 -sotaharjoitus on täydessä vauhdissa.

Merijalkaväki on hyökkäävä joukko

Hangon Syndalenissa sää on tyyni ja lämpötila on mukavasti juuri pakkasen puolella. Huonomminkin olisi voinut olla, koska muutama päivä aikaisemmin metsässä oli paukkunut 15 asteen pakkanen.

Yhdysvaltalaisten taistelukameraryhmän upseeri, luutnantti Raymond Fullbright tepastelee paikalle seurassaan luutnantti Thomas McGuire.

McGuire kertoo, että yhdysvaltalaiset ja suomalaiset pioneerit toimivat tällä hetkellä samassa yksikössä. He saavat myös käskynsä yhteiseltä suomalais-yhdysvaltalaiselta johdolta.

Pioneerien käsky on tällä hetkellä muokata taistelukenttää telamiinoilla ja rakennetuilla esteillä vihollisen hyökkäyksen varalle.

Kun esteet ovat valmiit, vihollisen ajoneuvojen liikkeet rajoittuvat ja heidät voidaan harjoituksessa pakottaa ennalta määrätyille tuhoamisalueille.

McGuire huomauttaa, että Freezing Winds -harjoitus tuo heille osittain uudenlaisia näkökulmia. Yhdysvaltain merijalkaväen pioneerit eroavat suomalaisista harjoittelemalla enemmän hyökkäystaistelua.

– Esteiden raivaaminen ja vihollisen puolustuksen läpi murtautuminen on meidän erikoisosaamistamme, McGuire kiteyttää.

Hän mainitsee, että telamiinojen kaivaminen jäiseen maahan on ollut ainutlaatuinen kokemus noin viikon kestäneessä Freezing Winds -sotaharjoituksessa.

– Oppia on otettu, hän painottaa.

Miinojen käytössä kansallisia eroja

Merijalkaväen ylikersantti Brandon Drennan osallistuu telamiinoista käytävään keskusteluun. 

Hän huomauttaa, että Yhdysvaltojen merijalkaväki käyttää telamiinoja vähemmän kuin suomalaiset.

Yhdysvallat on sitoutunut myös käyttämään pelkästään älymiinoja, jotka voidaan ajastaa tuhoutumaan automaattisesti esimerkiksi vuorokausi asentamisen tai aktivoinnin jälkeen.

Puolustusvoimatkin käyttävät niitä, mutta Suomella niitä on huomattavasti vähemmän kuin perinteisiä telamiinoja.

Drennanin mukaan Yhdysvaltain merijalkaväki hoitaa puolustustaistelut eri tavalla kuin suomalaiset.

Siinä missä suomalaiset useimmiten estävät ja ohjaavat vihollisen liikettä telamiinoilla, yhdysvaltalaiset luottavat epäsuoraan tuleen ja rakennettuihin esteisiin, kuten panssaritorjuntahautoihin.

– Uskon, että tulevaisuudessa Yhdysvaltain merijalkaväen sotilaat tulevat harjoittelemaan enemmän telamiinojen asentamista, Drennon pohtii.

– Sitä näkyy nyt jo, hän lisää.

Yhdysvaltalaiset sotilaat toimivat määrätietoisesti ja ammattimaisesti haavoittuneiden saapuessa. Ryhmää johti luutnantti Kathleen LaBoa. Kuva: Eeli Gröhn

Suomalaista vieraanvaraisuutta

Luutnantti Raymond Fullbright kertoo, että Freezing Winds -harjoituksen aikana he ovat oppineet suomalaisilta arvokkaita selviytymistaitoja.

Yhdysvaltalaiset arvostavat etenkin telttojen tuulelta ja tuiskulta tarjoamaa suojaa sekä kamiinojen lämpöä. 

Fullbrightin mukaan Yhdysvaltain merijalkaväki on nopeutta ja liikkuvuutta painottava puolustushaara, joten he normaalisti yöpyvät maastossa taivas kattona luottaen pelkkiin makuupusseihin ja makuualustoihin.

– Teemme asiat täällä suomalaisten tavalla, Fullbright sanoo.

Oma ambulanssi mukana

Ensihoitojoukkue (shock trauma platoon) telttojen ja ajoneuvojen ympärillä käy kuhina. Yhdysvaltain merijalkaväki on perustanut toimipisteensä metsän reunaan hiekkatien viereen.

Joukkuetta johtava luutnantti Kathleen LaBoa kertoo, että yksikköön tuodaan haavoittuneet sotilaat ennen kuin heidät voidaan siirtää eteenpäin sairaalahoitoon.

Joukkue on koulutettu pysäyttämään taistelijan henkeä uhkaava verenvuoto, joka on seurausta sirpale- ja ampumahaavoista.

LaBoan yksikköön kuuluu yhteensä seitsemän henkilöä. Tiimin muodostavat lääkäri, hoitaja ja viisi lääkintämiestä, joista yksi on kokenut aliupseeri.

Joukkueella on mukanaan kolme sänkyä, ja kerralla yksikkö voi hoitaa neljää potilasta. Potilaille voidaan tarjota tarvittaessa hoitoa noin 72 tunnin ajan.

LaBoan mukaan joukkueella on mukanaan kaikki, mitä löytyy tavalliselta ensiapupoliklinikalta löytyy.

Hätäensiapujoukkue ei lähtökohtaisesti tee kirurgisia toimenpiteitä, mutta yksikkö pystyy tarvittaessa tekemään esimerkiksi hengitysaukon kaulaan tai rintakehään potilaalle, jolla on vakavia hengitysvaikeuksia.

Yksiköllä on mukanaan Humvee-sotilasajoneuvon pohjalta rakennettu M997-ambulanssi. 

Ajoneuvolla voi evakuoida neljä potilasta, mutta ambulanssia ajava lääkintämies,  kersantti James Climenti huomauttaa, että kapasiteetti venyy viiteen, jos joku haavoittuneista kykenee istumaan.

Vakiovarusteisiin kuuluu myös panssaroitu MTVR-rekka, jolla hoidetaan miehistön ja varusteiden kuljetukset.

– Se on kuin pakastin tässä säässä, Climenti naurahtaa.

LaBoan mukaan suurimpia haasteita Freezing Winds -harjoituksen aikana onkin ollut kaluston siirtäminen lumessa ja pakkasessa. 

Norjalainen teltta

Ensihoitojoukkueen Suomessa käyttämät teltat ovat Norjasta lainassa. LaBoa kertoo, että hänen yksikkönsä normaalisti käyttämät teltat eivät sovellu Suomen kylmään talveen.

– Olisi ihana saada samanlaisia isoja telttoja, joita teidän lääkintämiehet käyttävät, LaBoa sanoo.

– Nämä norjalaiset teltat ovat hieman ahtaita, hän lisää.

Merijalkaväen ensihoitojoukkueen mukana liikkuu myös pieni viestiryhmä. He ovat asentaneet viestintälaitteensa läheisiin puihin ja visusti asettuneet lämmitetyn telttansa suojaan.

– Kaikki voivat hyvin, kersantti Kaleb McLaughin kommentoi sotilaiden ja viestintä kaluston tilaa.

Ainutlaatuisia järjestelyitä

Luutnantti LaBoa on ensihoitojoukkuetta johtava upseeri, mutta hän on myös sairaanhoitaja.

Kun haavoittunut tuodaan paikalle, hän arvioi ensimmäiseksi potilaan tilan ja hoidon tarpeen. Henkeä pelastavan hoidon aikana hän toimii joukkueen lääkärin käskyjen mukaisesti. Ensihoitojoukkueella on siis kaksi johtajaa: taktinen ja lääketieteellinen.

LaBoa huomauttaa, että hänen lääkintäyksikkönsä jäsenet ovat kaikki virallisesti Yhdysvaltain laivaston jäseniä ja kantavat myös sen sotilasarvoja.

Jalkaan ammuttu jääkäri ja apua antava lääkäri

Puolustusvoimien rekka kiihdyttää ensihoitojoukkueen luokse. Rekan takalava lentää auki, ja suomalainen lääkintämies hyppää ulos.

Yhdysvaltalaiset juoksevat apuun. Yksi lääkintämies oikein räjähtää ulos lämpimästä teltasta.

Kolme haavoittunutta autetaan ulos rekasta. LaBoa arvioi potilaiden tilan nopeasti ja jakaa käskyt. 

Kaksi jalkaan ammuttua Uudenmaan prikaatin jääkäriä lasketaan kantopaareille.

Haavoittuneet pitää siirtää lämpimään lääkintätelttaan saamaan hoitoa. 

LaBoa ja kolme merijalkaväen lääkintämiestä kantaa heidät juokusujalkaa telttaan. Kolmas ja vähiten haavoittunut jääkäri seuraa omin voimin perässä.

Harjoitustilanteen dramaattisuutta lisää ilmassa kuuluva repivä ääni. Aivan lähellä F/A-18 Hornet monitoimihävittäjä on juuri tehnyt simuloidun ilmaiskun ja kiihdyttää ylöspäin kohti paksua pilvikerrosta.

Ulos jäänyt kersantti Climenti kommentoi, että Suomessa heidän on pitänyt jossakin määrin opetella uusia hoitotoimenpitetä.

Normaalisti he aloittavat haavoittuneen pelastamisen tyrehdyttämällä verenvuodon, jonka jälkeen he tutkivat potilaan hengitystiet. 

Talvisessa Suomessa hypotermian esto on vaihe kaksi ja vasta sitten he tutkivat hengitystiet.

Tyytyväisen oloinen luutnantti LaBoa palaa teltasta takaisin ulos ja toteaa, että potilaat ovat hyvässä kunnossa.

– Yksikkömme on organisoitua kaaosta, LaBoa kommentoi ensihoitojoukkueen työtä.

Ensimmäinen tehtävä ulkomailla

Freezing Winds -sotaharjoitus oli Connecticutista kotoisin olevan LaBoan sotilasuran ensimmäinen ulkomaankomennus.

Lääkintäluutnantti LaBoa kertoo liittyneensä Yhdysvaltain asevoimiin perheensä kansa käymien keskusteluiden jälkeen. Yhdysvaltain laivaston sairaanhoitajana hän pääsee palvelemaan maataan, mutta myös kouluttautumaan ja hoitamaan ihmisiä.

– Olen erittäin tyytyväinen, että pääsin tulemaan Suomeen. Tein kovasti töitä, että sain ensihoitojoukkueen johtavan upseerin tehtävän, Laboa kertoo.

Ennen Suomeen matkustamista joukkue harjoitteli ja valmistautui niin hyvin kuin pystyi. Kaikkeen ei maapallon toisella puolella voi kuitenkaan varautua.

– En usko, että Camp Lejeunessa sataa lunta kovinkaan usein, LaBoa vitsailee.

Vaikka Yhdysvallat on suuri maa ja ilmasto vaihtelee sen eri osissa, Pohjois-Euroopan olot tuntuvat luissa ja ytimissä.

– Tämä on ensimmäinen kerta koko ryhmälleni näin kylmässä säässä, hän lisää.

Ennen Freezing Winds -harjoitusta LaBoan johtama ensihoitojoukkue harjoitteli suomalaisten kanssa pienimuotoisemmin Dragsvikin ympäristössä Uudenmaan prikaatissa, jossa he majoittuvat. He ovat esimerkiksi toimineet suomalaisten lääkintätaistelijoiden kanssa.

LaBoa kertoo, että eräässä harjoituksessa Suomen saaristossa he pääsivät osallistumaan haavoittuneiden pelastusharjoitukseen. Heidän ryhmänsä vastuulla oli potilaiden vastaanottaminen laiturilla ja kuljettaminen hoitoon.

Ensihoitojoukkueen jäsenet ovat myös päässeet testaamaan suomalaisten toimintatapoja virtuaalisesti. Simulointi teki LaBoaan vaikutuksen.

LaBoan mukaan tärkein asia, mitä he ovat oppineet Suomen sijoituksensa aikana, on potilaiden hoitaminen pohjoisissa olosuhteissa. Erityisesti yhdysvaltalaiset ovat havahtuneet hypotermian riskiin.

– Suomi on ollut erinomainen isäntämaa ja arvostan suuresti kaikkea oppia, jota olemme täällä saaneet, LaBoa kiittää.