Hyppää sisältöön
Osiot
Valikko

Ruotuväki

Kuvassa taistelusukeltaja

Tasokoe testaa sukeltajien henkistä ja fyysistä kestävyyttä

Sukeltajien tasokoe 4 on varusmiehille niin fyysisesti kuin henkisestikin raskas suoritus. Päivät venyvät pitkiksi ja ohjelmaan sisältyy muun muassa ammuntaa, melontaa ja sukeltamista. Raskaassa suorituksessa auttaa jaksamaan hyvä ryhmähenki.

Yksi toisensa jälkeen sukeltajat katosivat kauemmas ulapalle. Tämän jälkeen vain oranssit poijut osoittivat heidän olinpaikkansa. 

Tunnit vierivät ja sukeltajat etenivät omaan tahtiinsa. Kouluttajat istuivat veneessä laiturin lähettyvillä ja seurasivat suorituksia. Kun ensimmäiset poijut lipuivat kohti rantaa, siirryimme vähän matka päähän laiturille katsomaan rantautumista. Olimme seuraamassa taistelusukeltajien tasokoe 4:sta. 

Laitesukelluksessa tehtävänä oli sukeltaa ennalta määritelty reitti, karttaa ja kompassia apuna käyttäen. Varusmiehet saapuivat yksitellen aloituspaikalle.

Siellä varusmiehet pukivat sukellusvarusteet niskaan. Varustukseen kuului muun muassa kuivapuku, maski, räpylät sekä turvallisuuden kannalta välttämättömiä varusteita kuten puukko.

Vielä ennen lähtöä sukeltajat testasivat varusteiden toimivuuden rantavedessä. Lisäksi jokainen sukeltaja kiinnitti itseensä poijun, jotta kouluttajat pystyivät seuraamaan missä kukin menee. Lopuksi kouluttajat antoivat ohjeen, että he eivät saisi sukeltaa yli kuuden metrin syvyyteen. 

Yksi kerrallaan varusmiesten päät nousivat laiturin alle. He laskivat osan varusteista laiturin alla olevalle kivikolle ja nousivat hitaasti laiturin vierttä aseen kanssa, selustansa tarkastaen. Katse kiinnittyi tiukasti lähimaastoon skannaten kaiken ympärillä tapahtuvan liikkeen.

– Pysähdy siihen, kouluttaja huusi, kun sukeltaja oli päässyt laiturin päähän.

Sukeltaja kääntyi kannoillansa ja otti askeleen kohti kouluttajia. Lisäohjeet saatuaan varusmies nosti kivikolle jätetyt varusteensa ylös. Kouluttaja kehotti olemaan varovainen jottei hengityspussi pääse repeämään. 

Ennen varusmiehen poistumista takaisin lähtöpaikalle kouluttaja muistutti vielä kolmesta tärkeimmästä asiasta, jotka olivat neste, ruoka ja jalat. Nämä olisi syytä muistaa koko suorituksen ajan. 

Kartat laitettiin vesitiiviisiin taskuihin ennen suunnistusta. Kuva: Jesse Liitola

Rannalta mereen

Varusmiehet olivat heränneet jo kukonlaulun aikaan, ja he olivat parhaillaan suorittamassa suunnistusta. Jokainen oli lähtenyt matkaan yksin. 

Sukeltajakoululta meidät ohjattiin ajamaan rantaan ja etsimään laituri, josta meidät tultaisiin hakemaan. 

Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja ilma oli painostava. Meri oli lähes peilityyni eikä lähistöllä näkynyt liikettä. Hetken odottelun jälkeen horisonttiin ilmestyi kumivene, joka alkoi lähestyä rantaa. Se ajoi hitaasti kohti laituria ja otti meidät kyytiin. 

Lähdimme liikkeelle ja suuntasimme seuraamaan vesistön ylitystä,Kouluttajan mukaan vain muutama oli tähän mennessä ehtinyt ylittää vesistön. 

Kului noin kymmenen minuuttia kunnes metsästä kuului rapinaa. Henkilö laskeutui alas kalliolta ja käveli lähemmäs rantaa. 

– Sitten yli vaan, kouluttaja huusi. 

Varusmies pakkasi kaikki varusteensa isoon reppuun, puki pelastusliivin, laittoi aseen repun päälle ja kastautui veteen. Vesi syveni äkkiä ja hän lähti uimaan määrätietoisesti kohti vastarantaa. 

– Sopivan virkistävää, hän tokaisi. 

Päästyään vastarannalle varusmies kuivasi itsensä ja puki varusteet takaisin ylle. Enempää jahkailematta hän nosti repun selkään ja lähti jatkamaan matkaa. 

Harjoitus kiinnosti selvästi myös Rannikkoprikaatissa olleita yhdysvaltalaissotilaita, sillä he olivat saapuneet seuraamaan suorituksia pienen matkan päähän. 

Alikersantti Oksanen piti positiivisen asenteen yllä koko suorituksen ajan. Kuva: Jesse Liitola

Positiivisuus vie pitkälle

Siirryimme sukeltajien perässä takaisin lähtöpaikalle, jossa nopeimmat sukeltajat suorittivat jo henkilökohtaisia huoltotoimenpiteitä. Henkilökohtaisen huollon ohella varusmiesten tuli huoltaa myös varusteet, joka vie kouluttajan mukaan puolesta tunnista tuntiin. 

Moni oli levittänyt varusteensa asfaltille tai ripustanut ne narulle kuivumaan. Hento tuuli ja paahtava aurinko kuivattaisivat ne nopeasti. Pidempi tauko salli myös kunnon tankkaamisen, joten varusmiehet alkoivat kaivaa retkikeittimiä repuistaan ruoan valmistusta varten. 

Siitä huolimatta, että tiedossa olisi vielä pitkä päivä, varusmiesten kasvoilla loistivat leveät hymyt ja hyvä yhteishenki heijastui kaikkeen tekemiseen. Suurimmalla osalla suoritukset olivat alkaneet hyvin. 

– Hyvin on kyllä alkanut, ei olla paljoa vielä ehditty tekemään, mutta ainakin tällä hetkellä menee vielä todella hyvin, eräs varusmies kuvaili. 

– Seuraavaa yötä odotellessa, hän hymähti.

Hänelle haastavin tehtävä on ollut äsken suoritettu laitesukellus. 

– Sitä on ehkä eniten sillä tavalla pelännyt. Suunnistus maan päällä on aina helpompaa, mutta kun mennään veteen niin se voi aina mennä pieleen. Nyt se on kuitenkin ohi ja siitä saa olla tyytyväinen. 

Suorituksen aikana häntä motivoi itsensä haastaminen sekä taistelusukeltajan nimitys, jonka varusmiehet saavat suoritettuaan kokeen hyväksytysti. Samoilla linjoilla oli myös ryhmänjohtajana toimiva alikersantti Oksanen

– Kyllä se kunnia niistä taistelusukeltajan siivistä on kirkkaana mielessä, Oksanen myönsi.

Oksasella rastit ovat sujuneet tähän mennessä hyvin ilman isompia virheitä. Myös hänelle jännittävin osuus on ollut sukeltaminen. 

– Tähän mennessä vointi on vielä ihan hyvä, ja taistelukunto ja mieli ylhäällä, Oksanen kiteytti. 

Loppupäivän ennakko-odotuksista kysyessä Oksanen oli varma, että väsymys ja nälkä tulevat painamaan. 

– Hommat eivät tule tekemällä loppumaan ja siltä se tulee varmasti tuntumaan. 

Uusi päivä koittaa

Aamu koitti aurinkoisena ja ilma oli yhä painostava. Heräsimme 5.30 ja aamutoimet tehtyämme suuntasimme seuraavan rastin aloituspaikalle, jossa sukeltajat vielä nukkuivat. 

Kello oli noin 6.45, kun kouluttajat saapuivat paikalle herättämään varusmiehet. He olivat ehtineet nukkua noin 45 minuuttia ja nopeimmat maksimissaan tunnin. 

– Ylös!, kouluttajat huusivat painaen auton torvea. 

Varusmiehet nousivat pikaisesti ylös ja juoksivat laiturille, jonne heidät käskettiin. He saivat tehtäväkseen hypätä veteen vapaassa varustuksessa ja uida laiturin toisessa päässä olevalle laivalle. Perille päästyään heidät käskettiin takaisin. 

Kun varusmiehet olivat nousseet ylös vedestä, he saivat muutaman minuutin aikaa pakata kaikki tavarat mukaansa ja siirtää ne autoon, sillä pian heitä lähdettäisiin viemään seuraavalle rastille.

Kouluttaja toivotti huomenet ja ohjeisti meille seuraavan paikan, johon voisimme lähteä. 

Lähdimme ajamaan kouluttajien perässä tapahtumapaikalle. Maisemat alkoivat vaihtua yhä vehreämmiksi ja noin 40 minuutin ajomatkan jälkeen saavuimme perille. 

Vastassa oli parkkipaikka, jonne kouluttajat ja varusmiehet olivat jo jalkautuneet. Kouluttaja kokosi jälleen kaikki yhteen ja antoi ohjeet seuraavaa tehtävää varten. 

Varusmiehet saivat kartat ja heidän tuli merkata siihen saamansa rastit. Vuorossa oli suunnistus ja pian tuli aika lähteä metsään. 

– Nyt aletaan testaamaan minkälaista miestä täällä on, kun ei kukaan ole kunnolla nukkunut ja hommat ovat aika haastavia, että saa nähdä, Oksanen kommentoi.

– Mutta odotan innolla. Nyt aletaan testaamaan jo sitä henkistäkin kapasiteettia kaiken fyysisen kapasiteetin lisäksi. 

Parkkipaikka oli hetkessä tyhjä, kun kaikki suunnistajat olivat häipyneet metsään. 

Kouluttajien mukaan tehtävä tulee kestämään noin muutaman tunnin ja maaliin tullessa edessä olisi seuraava etappi. 

Sukeltaja näytti kouluttajalle alasmeno-merkkiä osoittaakseen, että lähtee sukeltamaan. Kuva: Jesse Liitola

Kanootti vesille 

Kouluttaja kokoaa kaikki yhteen ja antaa tietoa seuraavasta etapista. Varusmiehet valmistautuivat suoritukseen ja kiinnittivät GPS-paikantimet taisteluliiveihinsä. 

Tuleva tehtävä tullaan suorittamaan pääosin pareittain, mutta muutama taistelija on lähdössä matkaan yksin. 

Vielä ennen kanootin vesille laskua varusmiehet saivat mukaansa kartan sekä tiedon siitä, millä rasteilla heidän tulee käydä. Rastit tulisi kiertää kouluttajan määrittämässä järjestyksessä, mutta reitin sai suunnitella itse. 

Emme saaneet tarkkaa tietoa melontareitin pituudesta, mutta kouluttajien mukaan se olisi useamman kymmenen kilometriä. Matkaan lähdettiin jälleen porrastetusti ja ensimmäiset alkoivat siirtyä kohti rantaa. 

He ottivat kanootin, pakkasivat kaiken tarvittavan mukaan ja työnsivät sen matalaan aallokkoon. Molempien päästyä kyytiin he lähtivät melomaan kohti ensimmäistä rastia. 

Yhteistyö näytti onnistuvan hyvin, sillä tuossa tuokiossa ensimmäinen kanootti katosi näkyvistä. Kohta lähtövuorossa olisi seuraava parivaljakko ja sen jälkeen kolmas. 

Kouluttajan tehtäviin kuului varmistaa, että suoritukset sujuisivat turvallisten olojen puitteissa, joten lähdimme merelle seuraamaan miten parien melonta sujuu. 

Tuuli oli hieman voimistunut mutta siitä huolimatta sää oli niin tehtävälle kuin sen suorittajillekin armollinen. 

Kouluttaja näki osallistujien sijainnit puhelimestaan ja niiden perusteella suunnistimme vuorotellen kunkin parin luo. 

Tekemisestä huokui hyvä yhteishenki ja oli helppo luottaa siihen, että jokainen pääsisi maaliin. Olimme merellä pitkän tovin kunnes siirryimme takaisin rantaan. 

Iltapäivä kääntyi jo illaksi ja meidän osaltamme päivä päättyi tähän, mutta sukeltajilla se jatkuisi läpi yön. 

Tehtävä suoritettiin kolmessa neljän hengen partioissa. Kouluttajien mukaan tehtävän tarkoitus oli hakea rasitusta ja viedä se äärimmilleen. 

Pakko painaa pitkää päivää

Koitti aikamme lähteä takaisin kohti Helsinkiä, toivotimme kaikille tsempit ja pian lähdimme suunnistamaan autolle. Lähdöstämme huolimatta varusmiesten koitos ei suinkaan päättynyt vaan jatkui edelleen.

Keskustelimme vielä hetken varusmiesten kanssa ja he mainitsivat, että suoritus alkaa painaa jaloissa mutta matkaa jatketaan hammasta purren. 

– Ei kannata miettiä sitä mitä on vielä edessä tai mitä on takana, keskittyy vain siihen mitä on nyt, eräs varusmies totesi viisaasti. 

Väsymyksestä huolimatta positiivinen ilmapiiri pysyi yllä ja kaikki jaksoivat kannustaa toisiaan. 

Alikersantti Oksanen kommentoi mietteitään Ruotuväelle koitoksen jälkeen.
– Olen ihan he*vetin ylpeä ja helpottunut, että kaikki meni putkeen. Nyt on erittäin raukea ja vapautunut olo, kun suoritus on ohi. 

Oksasen mukaan fyysisesti raskainta oli olla koko ajan valmiudessa sekä suorituksen pitkäkestoisuus. Loppuun hän haluaa muistuttaa, että sukeltajakouluun ei vaadita "supermiehiä" eikä kilpauimareita. 

– Normaaleja jätkiä mekin olemme. Kaikilla on omat vaikeutensa, mutta kaikki ovat pärjänneet hyvin ja tulevat varmasti pärjäämään jatkossakin, Oksanen kiitteli.