Tasavallan mies

Olli Rehn saapuu kengänpohjat kolisten pankkisaliin, jossa odotamme pääjohtajan saapumista. Tapaamista on jouduttu siirtämään kerran, sillä viime viikon Frankfurtin matkalta oli taxrttunut mukaan viheliäinen flunssa. Nyt jo toipunut Rehn kertoo varusmiestoimittajien olevan mieluisia vieraita, sillä hän on itsekin toiminut aikanaan reserviupseerikurssinsa tiedotuslehden Sohlon päätoimittajana.

Haastattelupaikaksi on valikoitunut Suomen Pankin toisessa kerroksessa sijaitseva Amélie-kabinetti, jossa on katettuna toimittajan ja pääjohtajan väliselle keskustelulle kahvit ja hedelmätarjotin. Rehn on tunnettu kovana urheilumiehenä, ja ehkä juuri siksi tarjolla ei ole perinteisiä kampaviinereitä vaan terveellisempi suupala.

– Amélie Lundahl oli yksi aikansa suuruuksia, siitä tämän kabinetin nimi, Rehn viittaa kohti seinällä riippuvia maalauksia ja ohjaa vieraat istumaan.

Rehn on itsekin eittämättä Suomen tasavallan historian suurmiehiä, onhan hän toiminut lähes kaikissa poliittisen järjestelmämme huipputehtävissä. Suomen Pankin pääjohtajana hän on toiminut nyt vuodesta 2018, jota aiemmin kokemusta on kertynyt muun muassa kansanedustajana, ministerinä ja EU-komissaarina. Kaikki alkoi kuitenkin ihan tavallisesta lapsuudesta Mikkelissä.

– Koti oli minulle aina turvallinen ja kannustava. Meillä oli aika normaali sen ajan perhe maakuntakaupungissa ja minulla sen mukainen lapsuus. 

Rehnin isä tuli sodan aikana maalta orpopoikana Mikkeliin alun perin lehtipojaksi, ja teki sitten uran varaosamyyjänä ja myöhemmin yli 40 vuotta saman alan yrittäjänä. Isä toimi myös pitkään Liberaalipuolueen kaupunginvaltuutettuna ja kaupunginhallituksen jäsenenä. Äiti taas oli englanninkielen opettaja, sukunsa ensimmäinen ylioppilas, ja myöhemmin myös Keskustan kansanedustaja. Perhe oli aina yhteiskunnallisesti aktiivinen, mutta vaikuttamisen palo lähti Rehnistä itsestään.

– Olin aina kiinnostunut historiasta ja yhteiskunnallisista asioista, hieman taloudestakin. Koin varmaan jonkinlaista yleistä maailmantuskaa esimerkiksi ydinsodan uhasta ja globaaleista ympäristö- ja kehityskysymyksistä. Järjestimme jo koulussa diskoja Unicefin hyväksi, joilla keräsimme rahaa Afrikan köyhille lapsille. 

Nuori lukioikäinen Rehn otti koulun vakavasti, mutta arki kului kuitenkin isän varaosaliikkeessä ja jalkapalloharrastuksen parissa. Hän muistaakin aina mainita, että on Mikkelin Palloilijoiden kasvatti. 

– Arki-illat kuluivat junioreiden ja sittemmin edustusjoukkueen harjoituksissa käytännössä joka päivä. C-junnuista lähtien harjoituksia oli kolme kertaa viikossa, siitä eteenpäin käytännössä joka ilta treenit ja viikonloppuina matsi. Näin elämä kulki aina varusmiespalvelukseen asti. 

Launtaipäivät lapsuudesta ovat jääneet erityisesti Rehnin mieleen. Aamulla lähdettiin isän kanssa varaosaliikkeeseen, jossa myytiin osia iltapäivään asti. Sen jälkeen oli oman seuran futismatsi, jonka jälkeen kotona odotti Englannin liigan peli.

– TV2:selta tullut Englannin liigan ottelu joka viikonloppu oli siihen aikaan kova juttu. Se oli minulle ja sukupolvelleni tärkeä aikansa ikkuna läntiseen maailmaan.
 

Hyvinvointivaltion rahoitus on Rehnin mukaan tällä hetkellä liian kapeilla harteilla. Kuva: Tuomas Härmä

 

Nuorisopolitiikka

Rehn opiskeli armeijan jälkeen vuoden yliopistossa Amerikassa. Tuore reservin vänrikki halusi lähteä laajentamaan perspektiiviään Atlantin toiselle puolelle. Mahdollisuus aukeni, kun Rehnille myönnettiin opiskelua varten Fulbright-säätiön stipendi. Tämä oli televisiosta tulleen Englannin liigan jälkeen seuraava ikkuna läntiseen maailmaan. Yhdysvalloissa Rehn opiskeli kansainvälisiä suhteita, taloustiedettä ja journalismia. 

Kansainväliset tehtävät alkoivat kiinnostaa nuorta Rehniä jo lukiossa, kun hän tutustui kansainväliseen nuorisoyhteistyöhön. Ensimmäiset kokemukset toiminnasta olivat, kun hänen vedettäväkseen annettiin Etelä-Savossa Etelä-Afrikan vapautusliikkeen solidaarisuuskampanja. Myöhemmin hänet valittiin myös nuorisoalan kattojärjestö Allianssin edeltäjän, Suomen Nuorisojärjestöjen Yhteistyöjärjestön (SNT) puheenjohtajaksi, jonka kautta hän pääsi esimerkiksi Länsi-Euroopan nuorisojärjestöjen komitean toimintaan.

– Muutettuani Helsinkiin minut pyydettiin töihin Nuoren Keskustan Liiton toimistolle kansainvälisten asioiden sihteeriksi. Tämä oli ensimmäinen työpaikkani politiikan saralla – kokopäivätyö puolipäiväpalkalla, mutta hieno homma.

Asuessaan Helsingissä Rehnistä tuli Nuoren Keskustan Liiton puheenjohtaja, Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen ja vuotta myöhemmin Keskustan varapuheenjohtaja. Kun kutsu eduskuntavaaliehdokkaaksi tuli, oli valtiotieteiden kandidaatiksi valmistunut Rehn valmis kokeilemaan nahkaansa. 

– En niinkään miettinyt kaksikymppisenä lähteväni ehdolle kansanedustajaksi. Olin toki paljon mukana yhteiskunnallisissa asioissa ja monessa tehtävässä, mutta en ajatellut suurta uraa politiikassa. 

Rehn tuli ensi yrittämällä vasten odotuksia valituksi kansanedustajaksi vain 29-vuotiaana, ja oli aloittaessaan yksi eduskunnan nuorimmista. Ensimmäisenä päivänä kansanedustajana ehti hetken nauttia siitä, että on saavuttanut jotakin hienoa – vähän samalla tavalla kuin futismatsissa. Kansanedustajuus onkin monen aktiivisen nuorisopoliitikon unelma, ja Rehn oli saavuttanut sen. Aika, jolloin Rehn aloitti tuoreena kansanedustajana, ei tosin ollut millään mittarilla helppo. Keskustelu kirvoittaa hänet muistelemaan aikaansa Ahon hallitusta muodostettaessa.

– Olin silloin Keskustan varapuheenjohtajana mukana hallitusneuvotteluissa. Talouden asiantuntijat, Suomen Pankki mukaan lukien ennustivat taloudelle käytännössä nollakasvua. Todellisuudessa ennusteen antohetkellä taloutemme sukelsi jo lähes kuuden prosentin tahtia. Se kertoo siitä, miten mieliala silloin ei ollut kypsä 90-luvun kriisin syvyydestä.

Rehn kertoo tästä olevan myös pieni analogia nykypäivään. 

– Mehän kärsimme tällä hetkellä näivettymistaudista Suomessa. Emme ole välittömässä vaarassa, mutta meidän kansantaloudellamme on liian kapeat hartiat kannattelemaan tätä melko kelpoa, mutta uudistamistarpeessa olevaa hyvinvointivaltiota. Tietoisuus tämän haasteen mittaluokasta on tällä hetkellä liian pientä, ja kannankin huolta siitä, miten vähän suomalaiset tuntuvat olevan tietoisia tästä. 

Suomen Pankin pääjohtaja 

Suomen Pankista puhutaan monesti huumorimielessä Euroopan keskuspankin sivukonttorina, mutta rooli pääjohtajana ei rajoita talousasioista kiinnostunutta Rehniä.

– Tein hakiessani hyvin tietoisen valinnan, että toimin nimenomaan Suomen Pankin pääjohtajana ja EKP:n neuvoston jäsenenä. Vaikutan niissä tehtävissä niillä välineillä ja niillä lakisääteisillä mandaateilla mitä minulla tässä roolissa on. 

Keskuspankin tehtävänä on Rehnin mukaan ennen kaikkea pitää yllä hinta- ja rahoitusvakautta. Keskuspankin mandaatti on syvä, mutta rajoittuu pääosin rahapolitiikkaan. Finanssipolitiikassa sillä ei ole päätösvaltaa, vaan se kuuluu kansan valitsemalle hallitukselle.

– Yritän toimia sparraajana. On aivan OK, että keskuspankkeja kritisoidaan ja haastetaan, kunhan pysytään asiassa. Työnjako on selkeä: finanssipolitiikan lopputulokset ovat kuitenkin hallituksen päätäntävallassa. Niistä voin Suomen Pankin pääjohtajana olla samaa tai eri mieltä, mutta heillä on kansan valtakirja tehdä päätöksiä.

Rehn on aina ollut talouspoliitikko. Asiallinen linja on kantanut tähän päivään asti, mutta hän painottaa siihen olevan syy.

– Talous on niin tärkeä osa yhteiskunnan toimintaa, taloustiede on kuin työkalu. Olen toki tietysti tehnyt myös paljon ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa sekä kansainvälisiä suhteita.

Pankkisalin seinällä riippuva maalaus kuvastaa rauhankyyhkyä. Kuva: Tuomas Härmä

 

Suomen ensimmäinen europoliitikko

Rehn tuli valituksi Suomen ensimmäisten joukossa europarlamenttiin vuonna 1995. Myöhemmin hän on toiminut niin ikään savolaisen komissaari Erkki Liikasen kabinettipäällikkönä sekä itse kahden eri komission komissaarina. 

– Kansanedustajana kävin Brysselissä ensimmäistä kertaa, kun Erkki Liikanen järjesti silloisena EU-suurlähettiläänä minulle oikein antoisia tapaamisia komission päämajassa. Tein silloin muistiot EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikan kehittymisestä ja EU:n alue- ja maatalouspolitiikasta Suomen näkökulmasta. Pääsin tapaamaan näiden pääosastojen ihmisiä silloin ja jaoin muistiot sitten pääministeri Aholle ja muutamalle muulle. Se oli tiedustelumatka, Rehn summaa.

Liikanen ja Rehn ovat kulkeneet samaa polkua niin nuorena kansaedustajana kuin myöhemmin ministerinä ja komissaarinakin. Välillä on nostettu esiin sattuma siitä, että Suomen kolme ensimmäistä komissaaria ovat kaikki olleet savolaisia. 

– Sattumaa tai sitten ei, mutta olemme tehneet Erkki Liikasen kanssa pitkään yhteistyötä ja arvostan paljon hänen toimintaansa, Rehn toteaa.

Bryssel ei ollut Rehnin ensimmäinen kosketus kansainväliseen politiikkaan, mutta muistot ajalta Euroopan unionin sydämestä ovat lämpimiä. Hän pitää eurooppalaista yhdentymistä niin Euroopan kuin Suomen etuna.

– Sekä Bryssel että Moskova ovat tulleet minulle tutuksi jo nuorisopolitiikan ajoista noin vuodesta 1985. Se oli suurta eurooppalaisen murroksen aikaa, joka huipentui Berliinin muurin murtumiseen sekä Neuvostoliiton hajoamiseen. Tänään mennään pikemminkin peruutusvaihteella, valitettavasti, kun katsotaan Venäjän brutaalia hyökkäyssotaa Ukrainassa.

Tasavallan edustaja

Monen huippuviran saavuttaneena luulisi, että kunkkupaikka kiinnostaisi kuusikymppistä poliitikkoa. Rehn ei kuitenkaan ainakaan julkisuudessa ole kertonut aikovansa lähteä ehdolle presidentiksi. Hän kuitenkin nimeää esikuvakseen tasavallan presidentti K. J. Ståhlbergin, jonka työ tulisi hänestä tunnistaa laajemmin suomalaisen yhteiskunnan rakentajana ja kehittäjänä.

Vapaa-ajalla Rehn harrastaa lukemista ja urheilua. Hän kertoo pyrkivänsä lukemaan tasaisesti sekä kauno- että tietokirjallisuutta, mutta tietokirjat saattavat saada pienen ylivoiman. 

– Lukeminen on minulle rakas harrastus, jopa intohimo. Lukemiseni painottuu kansanvälisen politiikan ja talouden alalle, yhteiskunnalliseen kirjallisuuteen. Joskus on toki myös jaksoja, jolloin joudun painottamaan kaiken lukemiseni EKP:n ja Suomen Pankin analyyseihin.

Rehn kertoo pelaavansa myös aktiivisesti veteraanijalkapalloa ja harrastavansa työmatkapyöräilyä. Kotoaan Itä-Helsingistä matkaa tulee vajaat 15 kilometriä, ja viime vuonna pyöräilyn kokonaissaldo ylsi jopa 3000 kilometriin.

– Vanha Savon jääkäri. Eihän me muuta tehty kuin pyöräilty, Rehn naurahtaa.