Tasa-arvoinen palvelus herättää keskustelua, vaikka yhteiskunnallinen tuki on vahvaa

Tasa-arvo ei ole pelkkiä lukuja, vaan myös arkisten asioiden helpottamista.

Varusmiesliitto toi vahvasti esille tukensa tasa-arvoiselle asepalvelukselle SuomiAreenan paneelikeskustelussa kesäkuun lopussa Porissa. Vaikka aihe välillä nousee esiin vaaliväittelyissä ja uutisissa, ja tuki kansan keskuudessa on vahvaa, varsinaista poliittista painetta muutokseen ei ole.

Paneelissa huomautettiin, että jotain konkreettistakin asian edistämiseksi on tehty. Kutsuntauudistusta pohtinut työryhmä ehdotti alkuvuonna, että toisen asteen oppilaitoksissa järjestettäisiin yhteinen, koko ikäluokalle suunnattu informaatiotilaisuus eli maanpuolustuspäivä. Jos uudistus menee läpi, se olisi selkeä askel tasa-arvoista palvelusta päin.

– Kun tästä maanpuolustuspäivästä puhutaan, niin meikäläistä voi, riippuen siitä, mitä siitä tykkää, joko kiittää tai solvata. Sain kirjauksen tästä hallitusohjelmaan 2019 käydyissä neuvotteluissa asevelvollisuuden kehittämistyöstä, jonka lopputuloksena kutsuntauudistus ja maanpuolustuspäivä tulee, kansanedustaja Atte Harjanne (vihr.) kertoo.

Aika näyttää kuinka maanpuolustuspäivä vaikuttaa vapaaehtoisten naisten määrään, mutta Harjanne uskoo, että pitkän ajan maali on yhdenvertainen asevelvollisuus. Siirtymä pitää kuitenkin toteuttaa niin, että tarvittava määrä saadaan vuosittain palvelukseen, suorituskyky säilyy ja nuoret osaavat ennakoida, mikä heitä tulevaisuudessa odottaa.

Varusmiesliitto toivoo, että asiassa edettäisiin nopeasti, vaikka uudistus on massiivinen. Nyt kaivattaisiin kuitenkin laajempaa yhteiskunnallista keskustelua aiheesta.

– Tällä hetkellä yli puolet eduskuntapuolueista kannattaa koko ikäluokkaa koskevaa asevelvollisuutta, Varusmiesliiton puheenjohtaja Elina Riutta toteaa.

Ei kategorista vastustusta  

Vaikka uudistus vaatisi paljon resursseja, Pääesikunnan koulutuspäällikkö, prikaatikenraali Manu Tuominen suhtautuu asiaan avoimesti.

– Puolustusvoimilla ei ole mitään syytä vastustaa tätä kehitystä. Meidän kannaltamme tärkeintä on, että palvelukseen saadaan paras mahdollinen joukko, sukupuolella ei ole merkitystä, Tuominen kiteyttää.

– Aikataulu on kuitenkin poliittisten päättäjien käsissä. Joskus voi mennä vuosikymmeniä, ettei tapahdu mitään, ja sitten muutamassa viikossa voi tapahtua vuosikymmeniä, hän jatkaa.

Kehitystä jarruttaa osittain se, että akuuttia tarvetta uudistukselle ei ole. Nykyinen järjestelmä sekä toimii että nauttii laajaa kannatusta.

– Ihmiset ovat samaan aikaan sitä mieltä, että yhdenvertainen asepalvelus olisi hyvä ja että nykysysteemi toimii. Poliittinen paine ei siis ole niin kova, Atte Harjanne sanoo.

Atte Harjanne, Elina Riutta ja Manu Tuominen keskustelivat SuomiAreenassa varusmiespalveluksen tulevaisuudesta. Kuva: Elis Henell

Muista Pohjoismaista esimerkkiä

Prikaatikenraali Tuominen vertaa tilannetta pohjoismaisiin kumppaneihimme. Esimerkiksi Norjassa 35 prosenttia noin kymmenestä tuhannesta vuosittain asepalvelusta suorittavasta on naisia.

Elina Riutan mukaan Norjassa on todettu, että paras asevelvollisuuden muoto on se, joka edustaa koko yhteiskuntaa. Silloin kaikki ovat asian takana.

Herää kysymys: mikä on reilu tapa valikoida vuosittain tarvittavat 20 000 henkilöä suorittamaan asepalvelusta? Järjestelmän pitää kohdella kaikkia tasapuolisesti. Pitää muistaa, että asevelvollisuus on tälläkin hetkellä valikoiva – se valikoi ainoastaan miehistä.

– Tavallaan olisi yhtä reilua, jos ottaisimme aakkosjärjestyksessä puolet ikäluokasta palvelukseen, mutta meidän järjestelmällä on omat perinteensä ja historiansa, Harjanne tuumii.

Tasa-arvo ei kuitenkaan ole pelkkiä lukuja, vaan Puolustusvoimat pyrkii parantamaan naisten palvelusmahdollisuuksia muun muassa sopivammalla vaatetuksella. Toimiva arki palveluksessa nostaa vapaaehtoisten määrää ja innokkuutta.

Atte Harjanne mainitsee, että kun naisia on noin 15 prosenttia, heitä ei enää järjestelmällisesti käsitetä poikkeuksena. Tämä vaikuttaa asenteisiin, toimintatapoihin ja esimerkiksi varustehankintoihin.

– Olisi hienoa, jos näihin lukuihin päästäisiin kutsuntauudistuksen myötä vapaaehtoisten voimin, mutta se on aika kova prosenttimäärä, Harjanne epäilee.

Ase-, siviili- vai kansalaispalvelus?

Siviilipalveluksen kehittäminen huoltovarmuutta ja kokonaisturvallisuutta paremmin tukevaksi nousi myös keskusteluun.

– Nykyinen turvallisuustilanne muistuttaa meitä siitä, että sotatila ei ole vain sotilaiden vaan koko yhteiskunnan asia. Siihen pitää koko yhteiskunnan myös varautua, sanoi prikaatikenraali Manu Tuominen.

Elina Riutta kysyi, tulisiko kehittää matalamman kynnyksen kansalaispalvelus, joka kouluttaisi kriisiajan vaatimiin tehtäviin, kuten väestönsuojaan ja ensiapuun. Tällöin olisi selkeämpää, että jokainen on velvoitettu puolustamaan maataan.

– Emme tarvitse koko ikäluokkaa aseelliseen palvelukseen, kaikilta ei voi sitä odottaakaan. Mutta joku kevyempi turvallisuutta tukeva koulutus kaikille voisi olla hyvä, Harjanne komppaa.