"Tärkein puolustuslinja kulkee korvien välissä" – Rosa Meriläinen näkee suomalaisen kulttuurin puolustamisen osana kokonaisturvallisuutta

Kirjailija korostaa kulttuurin merkitystä psyykkisen jaksamisen kulmakivenä.

Talvella 1939–40 Suomi kävi kiivasta sotaa olemassaolonsa puolesta. Vastassa oli ylivoimainen vihollinen, jota vastaan suomalaiset taistelivat Molotovin cocktailein, mottitaktiikalla sekä yhteisellä tahdolla: talvisodan hengellä.

Lohtua kansalaiset saivat radiosta, jonka ohjelmisto täyttyi isänmaallisia lauluista ja valtionjohdon henkeä nostattavista puheista.

Ajan henkeä kuvaa, kuinka F. E. Sillanpään runoon etsittiin kiivaasti sävellystä Suomen Kuvalehdessä. Vuonna 1940 julkaistusta Sillanpään marssilaulusta syntyi valtava menestys, ja yhä edelleen varusmiehille tulevat tutuksi laulun sanat: ”Kun on vaaralle alttiina syntymämaa / Kotiaskareet jäädä saa.”

Kulttuuri- ja taidealan keskusjärjestö Kullan pääsihteeri Rosa Meriläinen sanoo, ettei talvisodasta olisi selvitty ilman kulttuurin tukea.
Tuoreessa kirjassaan Puolustuslinja korvien välissä hän väittää, että menestyksekkään kansallisen kulttuurin sekä vahvan medialukutaidon ansiosta Suomessa ei laajemmin omaksuttu Neuvostoliiton propagandaa.

Tästä syystä hän lainaa kirjan otsikossa Puolustusvoimain entisen komentajan, kenraali (evp.) Timo Kivisen lausahdusta: ”Tärkein puolustuslinja kulkee korvien välissä.”

Meriläisen mukaan nyt on aika ottaa oppia tämänhetkisistä sodista ja rakentaa kulttuuria huoltovarmuuden ja kokonaisturvallisuuden näkökulmasta.  

Kulttuuriperintöä suojeltava

Meriläinen havainnollistaa, että niin Venäjä kuin Israel tuhoavat Ukrainassa ja Gazassa kulttuuriperintöä pommittamalla historiallisia kohteita, kuten kirkkoja ja arkistoja. Ukrainassa pahimpia tuhoja kulttuuriperintöön on voitu välttää korkean teknisen osaamisen ansiosta.

– Arkistot ja museot ovat siirtäneet aineistoja turvaan, ja digitaalisia ratkaisuja on hyödynnetty tiedon säilyttämiseksi, Meriläinen kirjoittaa.

Hän ehdottaa Suomen kulttuuriperinnön digitoimisen siirtämistä puolustusbudjetin piiriin.

Samalla Suomen tulisi varautua myös kulttuurin saralla pitkittyneisiin kriiseihin ja hybridivaikuttamiseen.

Hän muistuttaa, että ihmisten psyykeet kärsivät jo ennen varsinaista sotaa. Tätä ilmiötä Meriläinen kutsuu hermosodaksi.

– Talvisodan henki ei syntynyt tietyllä hetkellä, vaan se kehittyi 20–30-luvuilla, jolloin rakennettiin kansallista henkeä, jonka avulla sinniteltiin.

Yksi tapa hermosodan kestämiseen on henkinen kotivara, jolla Meriläinen tarkoittaa tietotaitoa selviytyä pitkistä ajoista esimerkiksi ilman internetiä. Hän toimii itse henkisen kotivaran esimerkkitapauksena.

– Minulla on lukemattomia kirjoja – sanan molemmassa merkityksessä. Osaan soittaa pianoa ja laulaa valtavan määrän lauluja.

Henkisen kotivaran lisäksi kulttuuri vahvistaa yhteisön resilienssiä, jota Meriläinen kuvailee kollektiivisena ominaisuutena.

– Kun kukin vuorollaan tukee toinen toistaan, niin silloin me yhdessä ollaan kestäviä. Noustaan ylös, jaksetaan vielä vähän ja pidetään huolta heikommista.

Meriläinen kertoo, että eversti Aki-Mauri Huhtinen on ollut vahva kulttuurin puolestapuhuja ja olennainen lähde kirjalle. Huhtinen myös kannattaa vahvempaa Venäjän kulttuurin ymmärrystä.

– Venäjä on aika taitava. Huhtisen mukaan meidän täytyy tosissaan ymmärtää sekä omaa kulttuuriamme että Venäjää. Meidän on tunnistettava, milloin meitä yritetään saada uskomaan jotakin, joka ei ole totta.

Meriläinen ulottaisi kulttuurikasvatuksen myös varusmiehiin. Hän toivoo varusmiehille nykyistä useammin hengäh-dyshetkiä ja rentoutusta kulttuurin avulla.

– Ehkä kaikki ratkaisut eivät ole vielä löytyneet, mutta havahtuminen on tapahtunut. Yleisesti ottaen me haluamme olla tässä yhteiskunnassa nuorten puolella.

Turvattomuus näkyy taiteessa

Meriläinen kertoo, että idea kirjan tekemiseen syntyi tiedontarpeesta.

– Havaitsin, että ei oikein ole olemassa mitään oikea kirjallisuutta aiheesta, mitä voisi käyttää selkänojana. Piti tehdä tämmöinen julkaisu, joka auttaa hahmottamaan, mistä eri näkökulmista kulttuuri liittyy aiheeseen.

Häntä on viimeisten vuosien aikana pyydetty puhumaan maanpuolustuskursseille kulttuurin ja maanpuolustuksen rajapinnasta. Meriläinen kertoo, että kahdeksan vuotta sitten aihe paistoi poissaolollaan.

– Nyt tämä on aktiivisesti keskustelussa oleva asia.

Meriläinen kertoo, että yksi konkreettisimmista muutoksista on se, ettei venäläisten kanssa voi enää tehdä yhteistyötä. Samalla myös taiteen sisältö on muuttunut.

– Väistämättä taiteen sisällöissä käsitellään tulevaisuususkoa tai sen puutetta.

Meriläinen harmittelee, että kulttuuriala ei ole vielä löytänyt yhteistä säveltä siitä, mitä pitäisi huoltovarmuuskeskustelussa priorisoida. Aktiivista keskustelua tosin käydään.

– Luulen, että viime vuosina on parantunut ymmärrys siitä, mikä on se kulttuuriperintö ja miten se turvataan.

Rosa Meriläisen kirja Puolustuslinja korvien välissä on kuunneltavissa ja luettavissa Kulta ry:n verkkosivuilta.