Tankkien putket savuavat Hammer 22 -harjoituksessa

Niinisalossa järjestettävään Hammer 22 -harjoitukseen osallistuu suomalaisten reserviläisten lisäksi yhdysvaltalaisia joukkoja. Pienemmässä mittakaavassa mukana on myös varusmiehiä.

Kaksi viikkoa kestävä Hammer 22 -harjoitus alkoi maanantaina 31. lokakuuta. Harjoitusta johtavan Panssariprikaatin komentajan, eversti Rainer Kuosmasen mukaan harjoituksen pääpaino on mekanisoitujen joukkojen taistelussa.

– Harjoituksessa käydään vaativia taisteluita, joissa kaksi mekanisoitua joukkoa kohtaa toisensa. Tätä harjoitellaan lähtien ryhmä-, joukkue- ja komppaniatasolta aina sinne pataljoonatasolle saakka; toimintaa kehitetään niin teknisessä osaamisessa kuin taisteluteknisissä yksityiskohdissa, hän sanoo.

Harjoitukseen osallistuu noin 4100 henkilöä, joista reserviläisiä on noin 2500. Reserviläiset saavat seurakseen tukea ja osaamista Atlantin takaa.

– Yhdysvalloista harjoitukseen osallistuu tiedusteluun kykenevä vahva panssaroitu yksikkö. Yksikön mukana harjoitukseen tulee taisteluvaunuja, jalkaväen taisteluajoneuvoa sekä erilaisia tukiajoneuvoja, Kuosmanen avaa.

Niinisalossa taistelevan yhdysvaltalaisjoukon kokonaisvahvuus on noin 170 taistelijaa. Kuosmasen mukaan harjoituksessa on lisäksi muutamia satoja varusmiehiä, jotka toimivat joko koulutushaaransa mukaisissa taistelevissa yksiköissä tai harjoituksen tuki- ja turvallisuustehtävissä.

– Syksyn harjoitus on perinteisesti ennen kaikkea reserviläisten harjoitus, ja tällä kertaa lisärahoituksen myötä harjoitukseen osallistuvien reserviläisten määrää saatiin kasvatettua. Samalla harjoitus venytettiin parin viikon mittaiseksi, hän toteaa.

Harjoituksessa on yhteensä noin 140 panssarivaunua. Kuva: Tuomas Härmä

Keltaiset vastaan siniset

Keskiviikkona 2. marraskuuta käytiin harjoituksen ensimmäiset varsinaiset taistelut. Kuosmasen mukaan joukot oli jaettu perinteisen erotuomarijaon mukaan keltaiseen ja siniseen pataljoonaan.

– Taistelussa keltaisiin kuuluivat Karjalan prikaatin panssarijääkäripataljoonan reserviläiset sekä vahva amerikkalainen panssaritiedusteluyksikkö, kun taas siniseen kuului Panssariprikaatiin perustama mekanisoitu taisteluosasto, hän sanoo.

Taistelun tiimellyksessä havainnoituja onnistumisia sekä kehityskohteita analysoitiin taistelun jälkeen. Yksiselitteistä voittajaa ei silti lähdetty taistelun pohjalta kruunaamaan. Kuosmasen mukaan se olisi muutenkin toissijaista.   

– Voidaan puhua aika lailla tasapelistä, mikä on aika yleistä näille harjoitustilanteille. Joskus jompikumpi osapuoli voi saavuttaa vähän paremman menestyksen, mutta tarkoitus on, että kaikki pääsevät tehtävästään riippuen joko taistelemaan tai johtamaan sekä oppivat tilanteista. Se on tärkeintä, lopputuloksella ei ole niin suurta merkitystä, hän paljastaa.

Harjoituksessa on käytössä KASI-simulaattorijärjestelmä. Kuva: Tuomas Härmä

Ilmasta maahan

Harjoitus koostuu kahdesta viikon pituisesta osuudesta. Harjoituksen puolessavälissä joukot vaihtuvat ja Panssariprikaatin pääjoukkojen tilalle saapuu Porin prikaatin harjoitusjoukot.

– Perjantaina alkaa huoltotauko, ja osa joukoista jää tänne viikonlopuksi ampumaan kovapanosammuntoja, mutta ensi viikolla käynnistyy ikään kuin uusi harjoitus, joka on ensimmäisen kaltainen, Kuosmanen sanoo.
 
– Kunkin viikon sisällä on noin seitsemän taistelutilannetta, hän jatkaa.

Näissä taistelutilanteissa otetaan Kuosmasen mukaan huomioon myös ilmatila, vaikka Maavoimien harjoituksessa ollaankin.

– Ilmatila on harjoituksessa yhtenä ulottuvuutena. Helikopterit sekä harjoituksessa vieraileva Hornet-hävittäjä kuvaavat sitä ilmasta maahan tulevaa, mekanisoituun joukkoon kohdistuvaa uhkaa. Lisäksi mukana on miehittämättömiä tiedustelulennokkeja, joita molemmat osapuolet käyttävät sään salliessa tilannekuvan muodostamiseen sekä tulenjohtamiseen, Kuosmanen kertoo.