Tänään on hyvä päivä

Tänään on hyvä päivä. Aamupalan söimme muonituskeskuksessa, ja lomat ovat taas yhden päivän lähempänä kuin eilen. Aurinko paistaa, kesä on tulossa ja vaikka tänään on päivystysvuoro, niin huomenna se on jo ohi. Parasta tässä kaikessa on se, että olen vasta nuori ja minulla on edessäni maailma täynnä uskomattomia mahdollisuuksia.

Meidän saapumiserämme on saanut kahden edellisen saapumiserän tavoin totutella intissä jopa kuukauden pituisiin palvelusputkiin. On ollut erittäin mielenkiintoista seurata, kuinka tämä on vaikuttanut minuun itseeni ja palvelustovereihini.

Nyt on kulunut noin kaksi viikkoa siitä, kun palasin lomilta, ja suurin piirtein ne samat kaksi viikkoa on vielä aikaa seuraaviin lomiin. Ajattelin äsken, kuinka hyvä päivä tänään onkaan. Kuvailin näitä ajatuksiani tekstin ensimmäisessä kappaleessa. Aamulla tilanne oli kuitenkin toinen, ajatukseni kulki silloin suurin piirtein seuraavasti.

Tänään ei ole hyvä päivä. Tänään on päivystysvuoro, ei millään jaksaisi. Ei millään jaksaisi koko inttiä. Voisin olla tällä hetkellä tekemässä jotain oman elämäni kannalta niin paljon hyödyllisempää. Ai niin, enhän minä edes vielä tiedä, mitä elämältäni haluan. Pitäisi tietää. Nyt ei kyllä mene mikään hyvin.

Ja niin edespäin. 

Minulla on onneksi näihin tilanteisiin oma hyvin yksinkertainen mutta toimiva logiikkani: jos voin ratkaista ongelmani, niin minun on turha olla siitä huolissaan. Jos taas en voi ongelmalleni mitään, niin silloinhan siitä vasta onkin turhaa stressata.

En voi päivystysvuorolleni mitään. Sen sijaan voin jo nauraa itselleni ja aamun ajatuksilleni. Miksi annoin ilkeille ajatuksille taas niin paljon tilaa? Kaikki on nyt jo ihan hyvin ja huomenna varmasti vielä vähän paremmin.

Negatiivisten ajatusten kierteet ovat intissä vielä yleisempiä kuin ne ovat normaalissa arkielämässä johtuen hyvin poikkeuksellisista olosuhteista. Kaksi-neljä-seitsemän muiden ihmisten ympäröimänä saa joka ikisen taistelijan ikävöimään omaa rauhaa. On lähes mahdotonta löytää tilaa, jossa voisi viettää edes pienen hetken yksin ja vähän jäsennellä ajatuksiaan.

Oli miten oli, tänään on hyvä päivä. Uudet tupakaverini ovat mahtavia, ja minulla on todennäköisesti koko yksikön paras punkka. Musiikki on hyvää, työpisteeni on erinomainen ja intti ei edes ole niin paha. Tulevan lehden deadlinet painavat päälle, mutta ei auta kuin kirjoittaa. Vähän väsyttää, mutta huomenna on herätys vasta seitsemältä. Ei paljon paina.

Jos olisimme Selviytyjissä, niin Elias Gouldia tällainen asenne saattaisi ärsyttää, onneksi emme ole.

Intti rasauttaa ajoittain, korona-aikana vielä vähän korostetummin, mutta niinhän se tekee myös tavallinen arki. On tärkeää pitää mielessä, että aina löytyy myös asioita, joista voi olla kiitollinen ja jotka tuovat hyvää energiaa päivään. Jos aamulla punkasta (tai omasta sängystä) noustessaan päättää valita positiivisuuden, niin on jo voittanut.