Tänään jäljellä

Tänään jäljellä 55 aamua. 292 aamua on jo takana. Tänään jäljellä -luku eli TJ on yleinen keskustelunaihe kasarmeilla, varuskuntien ruokapöydissä ja sotaharjoitusten tauoilla. TJ-100 on juhlapäivä ja TJ-0 -päivää odotetaan usein kuin kuuta nousevaa.

Sitten kun armeija-aamuja ei ole enää jäljellä ja siviilielämää on takana jo tovi, aamujen perään saatetaan haikailla nostalgisin mielin. Ihmisen mieli on siitä hassu, että se kaipaa usein muualle kuin nykyhetkeen: siviiliin tai takaisin armeijaan. Lasken itsekin TJ-lukua, vaikka olen viihtynyt armeijassa varsin hyvin, eikä minulla varsinaisesti ole kiire siviiliin.

Tapasin tällä viikolla lähes satavuotiaan sotaveteraanin. Hän kertoi minulle tarinoita palvelusajoiltaan.

Hän kertoi koulutusajastaan, jonka hän muistaa hyvänä. Kouluttajat olivat jo taistelleet talvisodassa, ja vakuuttivat alokkaille, että he opettavat alokkaat taistelemaan, jotta he pärjäävät. Kapteenikin oli mukava ja antoi sokeripaloja pihistelleen vääpelin kuulla kunniansa.

Ja siitä, kun palveluksen alkupuolella marssittiin Haminasta Virolahdelle täysien pakkausten, konekiväärien ja kiväärien kanssa. Marssi kävi monelle raskaaksi, mistä joukkoa johtanut vänrikki ei pitänyt. Tapaamani veteraani kantoi viittä kivääriä, sillä maatalon poikana hän oli vahva ja tottunut työntekoon.

Ja siitä, miten Lapissa saksalaiset polttivat kaiken mennessään ja jättivät miinoja jälkeensä. Veteraani vartioi räjähteillä lastattua veturia, joka oli jäänyt saksalaisilta sillan kupeeseen. Liekö tarkoituksena räjäyttää silta.

Ja siitä, miten Venäjä tuhoaa nyt Ukrainaa, vaikka hänen nuoruudessaan venäläiset jättivät Karjalan kylät pystyyn.

Tänä päivänä veteraani viljelee edelleen maata poikansa kanssa, asuu itsekseen ja ajaa autoa. Hän osallistuu tämän vuoden kansallisen veteraanipäivän juhlaan Turussa, laskee seppeleen veteraanikivelle ja kantaa tammenlehvää puvussaan.

Hänen tänään jäljellä -lukunsa oli palveluksen alussa kaksi ja puoli vuotta. Loma-TJ oli noin 365. Veteraani kertoi päässeensä vuoden välein lomille. Tuskinpa hän kuitenkaan alussa tiesi, miten pitkä palvelusaika olisi edessä. Sodan aikana kun ei tiedä, milloin on sellainen tilanne, että pääsee lomalle tai jopa kokonaan pois rintamalta.

Hänen rintamapalveluksensa TJ0-päivä ei ollut juhlallinen. Hän vietti sen lavantaudin kourissa sotasairaalassa. Vaikka rintamapalvelus loppui, matka jatkui Kouvolaan täydennyskomppaniaan ja sieltä vielä Turkuun. 

Veteraanin kertomus sai minut ajattelemaan omaa TJ-lukuani ja palvelustani uudella tavalla. Miten helpolla pääsemmekään verrattuna hänen sukupolvensa kokemuksiin. Päätin lakata ajattelemasta omaa TJ-lukuani. Saanhan viettää palvelusaikani rauhallisessa ja turvallisessa Suomessa ilman jatkuvaa kuolemanuhkaa ja sodan varjoa. Kiitokset siitä kuuluvat veteraaneille.