Hyppää sisältöön
Osiot
Valikko

Ruotuväki

Kuvassa uudet alokkaat kävelemässä alikersantin johdolla yksikköönsä.

Tammikuussa vihertää

12 000 uutta alokasta aloitti tammikuun alussa valtion palveluksessa. Seurasimme Siiri Pölläsen ensimmäistä päivää Kainuun prikaatissa.

Lumihiutaleet tanssivat tuulessa Kuopion matkakeskuksen edustalla. 

Kello on varttia vaille kymmenen, ja Siiri Pöllänen odottaa linja-autoa. Ympärille on kerääntynyt lyhythiuksinen joukko, joka on Pölläsen tavoin lähdössä suorittamaan asepalvelusta Kainuun prikaatiin Kajaaniin.

Pöllänen kertoo lähtöpäivän vastaisen yön jääneen vähäuniseksi.

– Olen sellainen jännittäjä, tuntui kuin olisi jokin iso koe tulossa, Pöllänen kuvaa. 

Pölläsen aamu alkoi puoli viideltä, kun poikaystävä Leevi Äikäs heräsi tekemään lähtöä kohti juna-asemaa. Äikäksellä on edessään alokasjakso Porin prikaatissa Säkylässä. 

– Helpottaa, että kumpikin elää samaa arkea. Toinen ei ole töissä, vaan kumpikin on armeijassa, Pöllänen kertoo.

Pariskunnan yhteinen asunto jää nyt toistaiseksi tyhjäksi, kun Pöllänen etsii itselleen paikan Kainuun prikaatin linja-autosta. 

Viisi minuuttia ennen lähtöä tunnelma on jännittynyt, ja osa alokkaista hyvästelee vielä vanhempiaan. Kuva: Oona Myöhänen

– Nonni, sitten myö lähetään, tokaisee linja-auton kuljettaja Jorma Leskinen ja nostaa kytkintä.

Reitti on Leskiselle tuttu, hän on ajanut Kainuun prikaatin varusmieskyytejä jo viisitoista vuotta. 

Tulevien alokkaiden tunnelma ei ole Leskisen mielestä juurikaan muuttunut vuosien varrella, joskin naispuolisten matkustajien osuus on kasvanut.

– Kaikki miettii varmasti omalla kohallaan, että mitä siellä on vuotettavissa. Rennosti vaan ottaa, niin alkaa asiat loksahdella paikalleen, Leskinen neuvoo alokkaita. 

Linja-auto kiitää talvisen maiseman läpi Kuopiosta pohjoiseen. Taakse jäävät hiljainen Siilinjärvi, Sari Essayahin vaalimainoksilla päällystetty Lapinlahti ja Tuntematon sotilas -ohjaaja Edvin Laineen synnyinkaupunki Iisalmi.

Matkustajien tunnelma on odottava. 

– Ihan hyvä fiilis, nyt ollaan oikeasti menossa, takapenkistä kommentoidaan. 

– Vähän tietysti jännittää, joku lisää.

Uuden edessä

Kainuun prikaatin portilla sotilaspoliisi tarkastaa matkustajien palveluksen aloittamismääräykset, ja neuvoo kuljettajaa ajamaan varuskunnan koulutushallille.

Siiri Pöllänen nousee linja-autosta muiden matkustajien mukana. Vastassa olevat alikersantit jakavat kasvomaskeja ja ohjaavat heidät kohti koulutushallin ovia.

Pöllänen matkatovereineen kertoo henkilökunnalle, ettei heillä ole koronaviruksen aiheuttaman taudin oireita. Heidät ohjataan sisään. 

Koulutushallissa tulijoita odottavat henkilöllisyyden tarkistus sekä turvatarkastus.

Koulutushallin ilmoittautumispisteet on jaoteltu sukunimen ensimmäisen kirjaimen mukaan. Kuva: Oona Myöhänen

Turvatarkastuksessa sotilaspoliisit tutkivat tuoreiden alokkaiden matkatavarat. Paikalla on myös erikoisetsintäkoiria.

– Huumausaineet ovat kiellettyjä, ja reseptilääkkeistä reseptit tarkistetaan. Nuuskaa saa olla, kunhan se tulee omaan käyttöön. Puukkoja ei oteta pois: ne ovat metsässä hyödyksi, sotilaspoliisialiupseeri, alikersantti Eemil Kauppinen kertoo.

Kauppisen mukaan sotilaspoliisit näkevät saapuneissa alokkaissa monenlaisia tunnetiloja pelokkuudesta intoon.

– Ensimmäiset viikot saattavat olla jännittäviä ja erikoisia, kun tulee paljon uutta asiaa. Kyllä se lähtee siitä nopeasti rullaamaan, ja rupeaa tuntumaan arjelta, Kauppinen arvioi.

Alokkaat saavat koulutushallilla paperilaput, joissa kerrotaan heidän tuleva yksikkönsä, joukkueensa ja ryhmänsä. Näissä yhteisöissä alokkaat tulevat viettämään palveluksensa ensimmäiset viikot.

Yksikkö on alokkaan koti

Kajaanissa on kirkas pakkaspäivä ja raskas tykkylumi koristaa kasarmialueen havupuita. Keskipäivän auringonpaiste luo uuden alun tuntua, kun alokas Siiri Pöllänen suuntaa muutaman muun alokkaan kanssa kohti Teknillistä komppaniaa.

Yksikön alakerrassa Pöllänen ilmoittautuu asepalvelukseen ja ryhtyy täyttämään palveluksen aloittamiseen liittyviä asiakirjoja. Komppanian tuoreet alikersantit ohjaavat toimintaa ja kehottavat alokkaita ottamaan hatut pois päästä sisällä.

Uudet varusmiesjohtajat ottavat alokkaat vastaan hyväntuulisesti. Kuvassa alikersantit Linna ja Mann. Kuva: Oona Myöhänen

Paperisodan ja alkuhaastattelun jälkeen Pöllänen saa vetää hetken henkeä. Hän kertoo olevansa tyytyväinen vastaanoton selkeyteen ja sujuvuuteen.

– Olin viime vuoden helmikuussa Maanpuolustuskoulutus MPK:n Intti tutuksi naisille -kurssilla Kainuun prikaatissa, joten ihan kaikki ei ole uutta, Pöllänen paljastaa.

Yksikköönsä Pöllänen on tyytyväinen – Teknillinen komppania oli alokaskyselyssä hänen ensimmäinen toiveensa. 

– Painotin alokaskyselyssä, että haluan johtajakoulutukseen mahdollisimman pitkälle. Reserviupseerikouluun jos vain pääsee, aselajilla ei ole niin paljon väliä, Pöllänen avaa.

Pöllästä jännittää vielä tupalaisten tapaaminen ja ryhmäytymisen onnistuminen.

– Myös Cooperin testi pelottaa, Pöllänen naurahtaa.

Teknillinen komppania on toinen Pohjan pioneeripataljoonan perusyksiköistä. 

Komppanian päällikön, kapteeni Taneli Lemmettylän mukaan yksikkö tuottaa sotilaita esimerkiksi valmiusyksikön pioneerijoukkueeseen ja pioneerialiupseereiksi. Saapumiserästä 1/22 on tarkoitus kouluttaa myös pioneeritiedusteluryhmä.

Komppania on toistaiseksi välttynyt koronatapauksilta, ja päällikkö toivoo tilanteen pysyvän rauhallisena jatkossakin.

– Pitää koputtaa puuta, että vältytään koronatartunnoilta tässä yksikössä. Se voisi olla turmiollista koulutustavoitteiden kannalta, Lemmettylä toteaa.

Lemmettylän mukaan poikkeusoloissa on kuitenkin opittu elämään.

Pehmeä vastaanotto

Alokas Pöllänen ohjataan yksikön luokkatilaan, jossa ovat käynnissä perinteiset sotilaskodin munkkikahvit.

Kainuun prikaatin sotilaskodinhoitajan Marja-Leena Kivijärven mukaan tarjoilu on eräänlainen pehmeä vastaanotto asepalvelukseen.

– Mikä voisi olla parempi tapa aloittaa asepalvelus kuin sotkun munkkikahvit, Kivijärvi naurahtaa.

Palveluksenaloitus- ja kotiuttamispäivät ovat merkittäviä hetkiä asevelvollisten elämässä. 

Kivijärven mukaan tuoreet alokkaat ovat yleensä varovaisia, ihmeissään tai pelokkaita, kun taas kotiutuvat vaikuttavat viimeisillä viikoillaan reippailta ja jopa hieman rehvakkailtakin.

– Mikä ero niissä ihmisissä voikaan olla! Näkee sen vahvuuden kasvun, toivon että kaikki saavat jonkinlaista vahvuutta täältä, Kivijärvi kuvailee.

Sotilaskodissa on totuttu asiakaskunnan säännölliseen vaihtumiseen, mutta vaihtelu virkistää. Kivijärven mukaan jokaisella saapumiserällä on omanlaisensa ostoskulttuuri. 

– Tulee niitä villityksiä. Voi olla, että meillä on ollut kolme vuotta varastossa jokin ohi on -t-paita, jota kukaan ei ole halunnut. Sitten yhtäkkiä hoksataankin, että tämä on maailman hienoin paita, ja kaikki haluaa sen, Kivijärvi kertoo.

Koronaviruspandemia on vaikeuttanut sotilaskotien toimintaa, mutta Kainuussa tilanne on tuottanut myös innovaatiota. Kainuun prikaatin sotilaskoti lanseerasi lokakuussa 2021 oman verkkokaupan.

– Se yllätti meidät loppuvuotena, lähti niin sanotusti lapasesta se homma. Pusseja pakkailtiin täällä aika tiuhaan tahtiin, joten tarvetta tälle palvelulle oli, Kivijärvi kertaa.

Verkkokaupasta voi tilata sotilaskodin tuotteita sähköpostitse. Tilaukset pakataan sotilaskodissa, ja varusmieskuljettajat jakavat pakkaukset prikaatin yksiköihin.

Vaatteet tekevät sotilaan

Munkkikahvien jälkeen Pöllänen ja viisi muuta alokasta suuntaavat alikersanttien johdolla hakemaan ensimmäisiä varusteitaan prikaatin materiaalikeskuksesta eli niin sanotulta varusvarastolta.

Varusmiesjohtajat ovat yhteydessä varastoon virve-radiopuhelimilla. Viranomaisradioverkkoa käytetään tänään varusteiden hakemisen koordinointiin, ettei varastolle muodostu liikaa ruuhkaa.

– Haluamme antaa alokkaille miellyttävän kokemuksen. Tänne ei olla tultu odottamaan, materiaalikeskuksen päällikkö, kapteeni Mikko Särkelä linjaa. 

Ruuhkan välttäminen on järkevää myös terveysturvallisuuden kannalta. 

Materiaalikeskuksen ensimmäisenä päivänä jakama varustus vaihtelee vuodenajan mukaan – tammikuussa panostetaan kerrospukeutumiseen. Kuva: Oona Myöhänen

Varastolle on rakennettu kolme erillistä samansisältöistä linjastoa, jotka eivät ole kosketuksissa toisiinsa. Alokas Pöllänen ottaa muiden tavoin ostoskärryt ja lähtee kulkemaan läpi linjastoa, jolle hänet on ohjattu. 

Särkelän mukaan toimenpiteessä on kyse Kainuun prikaatin käytännöstä, jossa varusmiehet jaetaan kolmeen eri ryhmään, niin sanotuiksi koronakupliksi.

– Aiheuttaa lisää työtä, kun joudutaan valmistelemaan kolme erillistä linjastoa, Särkelä toteaa. 

Kutakin linjastoa tukee 25 varusmiestä. Särkelä kertoo olevansa kiitollinen tukitehtävissä toimivien varusmiesten työpanoksesta.

Pöllänen saa varastolta mukaansa lähinnä vaatteita ja kasarmivarusteita, kuten pyyheliinat ja sisäjalkineet. Loput tavarat haetaan porrastetusti viikon sisällä.

Alokkaat palaavat alikersanttien johdolla Teknilliseen komppaniaan, ja varusteet käydään läpi yksikön alakerrassa.

– Kumisaappaat, yksi pari. Kaikilta löytyy, kersantti Eetu Karjalainen toteaa, kun alokkaat nostavat saappaansa esille tavarakasasta. 

Varustarkastus saadaan käytyä läpi, ja alokkaat ohjataan tupiinsa. On tullut aika pukeutua Puolustusvoimien ikoniseen vihersävypalettiin.

Naisalokkaista ja -johtajista

Alokas Siiri Pöllänen on tiennyt yläkouluajoista asti haluavansa naisten vapaaehtoiseen asepalvelukseen. Taustalla ovat kiinnostus sotahistoriaa kohtaan ja Pölläsen isän kertomat tarinat.

– Isä on kertonut armeijajuttuja ja ollut kannustava, Pöllänen kertoo ja hymyilee. 

Myös Pölläsen ryhmänjohtaja, alikersantti Meiju Parkkila kiinnostui asepalveluksesta yläkoulussa.

– Halusin kokea tämän ja en ole katunut. Aliupseerikurssi on ollut parasta aikaa tähän mennessä, alikersantiksi 17. joulukuuta ylennetty Parkkila sanoo.

Saapumiserän 1/22 palveluksenaloituspäivänä julkaistu Yhteisvoimat-kansalaisaloite kiinnostaa alokas Pöllästä. 

Aloitteen tavoitteena on uudistaa suomalaista asevelvollisuutta kohti niin sanottua Norjan mallia, jossa koko ikäluokan kattavissa kutsunnoissa valittaisiin asepalvelukseen sopivimmat nuoret aikuiset sukupuoleen katsomatta.

– Ajattelen, että se on todella paljon motivaatiosta kiinni, miten täällä asiat sujuu. Löytyisi sitten ne, joilla sitä on, Pöllänen pohtii.

Pölläsen tupa on sekatupa, jossa muut alokkaat ovat miespuolisia. Kaikki tuvan asukit ovat suostuneet alokaskyselyssä osallistumaan sekatupakokeiluun, ja suostumuksen voi halutessaan peruuttaa ilman perusteita.

– Hyvä porukka heistä tulee. Ehkä olisin toivonut, että tuvassa olisi useampi naisalokas, jotta heistä olisi seuraa toisilleen, ryhmänjohtaja Parkkila toteaa.

Alokkaille luodaan tunnukset Puolustusvoimien sähköiseen oppimisympäristöön, PVMoodleen. Kuvassa vasemmalla alokas Siiri Pöllänen ja alikersantti Meiju Parkkila. Kuva: Oona Myöhänen

Johtajaksi oppii johtamalla

Kello on seitsemän illalla, ja kaikki Teknillisen komppanian alokkaat on saatu varustettua ja ruokittua. Toisen joukkueen viikon vanhin, alikersantti Anniina Haka voi lopultakin rentoutua.

Päivä on ollut tuoreille varusmiesjohtajille haastava, mutta palkitseva.

– Aamulla oli pelonsekainen tunnelma. Vaikka olimme valmistautuneet todella hyvin, koskaan ei voi tietää, mitä tapahtuu, ja millaisia alokkaita tulee, Haka kertoo.

Hakan mukaan jännitys haihtui, kun alokkaita alkoi saapua yksikköön. 

– Meidän joukkue ja muutkin selviytyivät hyvin, jokainen teki oman hommansa. Alokkailla on kamat kasassa ja omat kaapit ja punkat, Haka kehuu. Alikersantin kasvoilla näkyy väsymystä ja tyytyväisyyttä.

Hakan mielestä hyväksi johtajaksi kehittyy johtamalla. 

– Vaikka olen käynyt aliupseerikurssin, en koe, että olisin todellakaan valmis tai välttämättä edes hyvä johtaja, Haka myöntää.

– Mietin aamulla omia alokasjakson johtajiani, ja sitä mitä olen heiltä oppinut. Tahtoisin olla helposti lähestyttävä ja luotettava johtaja, joka näyttää hyvää esimerkkiä omalla toiminnallaan, Haka summaa.

Siiri Pöllänen kertoo Teknillisen komppanian varusmiesjohtajien ylittäneen hänen odotuksensa.

– He ovat olleet todella mukavia ja helposti lähestyttäviä. Kun täytin yksikköön tultuani lomakkeita, eräs naisaliupseeri lupasi, että tulen viihtymään hyvin, Pöllänen sanoo.

Kello on kymmenen illalla ja Teknillinen komppania hiljentyy. Sama tapahtuu kymmenissä muissa perusyksiköissä eri puolilla maata. 12 000 alokasta on jälleen otettu onnistuneesti vastaan.