"Tämän tekeminen on muuttanut käsitystäni sodasta" – dokumenttisarja näyttää kaunistelematonta rintamakuvaa Ukrainasta

Jani Walleniuksen ohjaaman Ukrainan puolustajat -sarjan tekemiseen osallistui kolmekymmentä ihmistä, jotka lähettivät videomateriaalia Ukrainan rintamalta Suomeen.

Igor rynnii puuskuttaen ukrainalaisen metsämaiseman läpi. Kamera rytisee kädessä ja laukaukset säveltävät taustalla. Juuri ajoissa Igor sukeltaa korsuun ryhmänsä luo suojaan, kun räjähtää. Yksi haavoittuu ja kiroaa kovaan ääneen nenäänsä.

Näin alkaa Jani Walleniuksen ohjaama Ukrainan puolustajat -dokumenttisarja, jota on tehty viisi jaksoa. Sarja on tuotettu lähes täysin Ukrainasta lähetetystä videomateriaalista, jota ovat kuvanneet maan asevoimien sotilaat, suomalaiset vapaaehtoiset ja humanitääriset työntekijät.

Idea sarjan tekoon syntyi, kun Wallenius otti yhteyttä ukrainalaiseen sotilaaseen, Igoriin, sosiaalisessa mediassa.

– Huomasin, että hänellä oli samanlainen drooni kuin minulla. Otin yhteyttä teknisestä kysymyksestä, ja sain jo tunnin päästä vastauksen. Keskustelimme lisää ja ilmeni, että hänellä oli kypäräkamera päässä taistellessa, Wallenius kertoo.

Ilmeni, että Igorilla oli lukuisia tunteja videomateriaalia rintamalta. Keskustelu kääntyi dokumentin tekemiseen, ja projekti käynnistyi. Ukrainalaisen kuvaamasta materiaalista leikattiin noin puolen tunnin mittainen pilottijakso, joka kuvaa Igorin johtaman drooniryhmän rintamaelämää.

Wallenius lähetti rintamalle kysymyksiä, joihin taistelijat vastasivat videoilla. Videolla droonitiimin jäsen Kolya, joka on siviilissä koulunopettaja, kertoo pohdintojaan sodan tilanteesta. Kuva: Igor / Promedia Finland

Yhteistyötä ukrainalaisten kanssa

Sarja sai lisää tuulta purjeisiin, kun Wallenius otti yhteyttä satoihin ihmisiin sosiaalisessa mediassa, joista kolmekymmentä tuli projektiin mukaan.

– Lopulta saimme kymmeniä tunteja kuvamateriaalia, joista leikattiin noin kahden ja puolen tunnin mittainen sarja. Kaikkea ei varmaan ole edes käyty läpi, hän avaa.

Sarjaa varten ohjaaja sai Ukrainan armeijan lehdistöpassin. 

– Se auttoi minua saamaan ukrainalaisten luottamuksen. Aluksi tietenkin epäiltiin, että olen venäläinen vakooja, joka haluaa heidän videoitaan.

Viestintä Ukrainaan kävi somessa. Tekoälyllä tehdyt käännökset mahdollistivat tehokkaan kommunikaation kielimuurista huolimatta.

Muumi-kutsumanimeä käyttävä suomalainen taistelija koulutti Ukrainassa Kansainvälisen legioonan joukkoja. Kuva: Muumi / Promedia Finland

Dokumentti paljasti sodan kasvot

Sarjan toinen jakso seuraa suomalaisten vapaaehtoistaistelijoiden taivalta. Ulkomailta tulevat taistelijat liittyvät Ukrainan kansainväliseen legioonaan, jossa suomalainen maanviljelijä, "Muumi", toimii joukkueenjohtajana.

– Suomalaisiin olimme yhteydessä, kun he tulivat takaisin kotimaahansa. Muumi haavoittui taistelussa, ja antoi materiaalit meille fyysisesti ollessaan hoidettavana Suomessa, Wallenius kertoo.

Muumi sai nauhalle, kun viholliskranaatti räjähtää vieressä ja sirpale murskaa hänen kätensä. Myös muussa materiaalissa näkyy julmaa sisältöä.

– Kyllä tämä kaikki on uniini tullut, Wallenius kertoo.

Sarja näyttää kuvamateriaalia eturintamasta, minkä takia paljon ollaan jouduttu leikkaamaan pois.

– Videoissa oli hyvin yksityiskohtaista sisältöä, esimerkiksi kun kranaattia tiputetaan vihollisen juoksuhautoihin. Oli ruumiita ja luurankoja. Se oli niin julmaa materiaalia, ettei sitä voinut missään nimessä laittaa dokumenttiin, Wallenius avaa.

Projektin editoinnissa oli mukana monia ukrainalaisia, joille videoiden katsominen oli erittäin tunteellista. 

– Dokumentin tekeminen on muuttanut käsitystäni sodasta. Elokuvissa näkee niitä hienoja letkautuksia sun muuta. Todellisuus on vain metelisoppaa. Koskaan ei tiedä, koska se kranaatti tulee niskaan, Wallenius sanoo.

Sotaa ei tule koskaan hänen mukaansa ihannoida. 

– Meidän pitää olla puolustuksellisesti niin vahvoja, ettei sotaa koskaan syttyisi. 

Kranaattituli valaisee öistä taistelutannerta. Kuva: Muumi / Promedia Finland

Väsymystä ja naurua rintamalla

Videoista ja ukrainalaisten kanssa vaihdetuista viesteistä avautui Walleniukselle hyvin avartava kuva taistelevien arkeen. 

– Uutisissa puhutaan yleisellä tasolla hyökkäyksistä ja vetäytymisistä. Yksittäisen sotilaan kanssa viestittely on rehellisempää, raaempaa.

Sodan venyessä Wallenius on saanut seurata moraalin ja innostuksen muutosta. Alun optimismi ja vastahyökkäysinto ovat kääntyneet väsymykseksi. Hän kertoo mielenkiintoisimmaksi havainnokseen yksittäisen viikon sodassa, jolloin kaikkien kontaktien viestintä muuttui samanaikaisesti. Yhteydet hiljenivät.

– Ajattelin, että nyt jotain tapahtuu. Viikon päästä näin uutisista, että oli alkanut suuri vastahyökkäys. 

Jotkut asiat yllättivät sarjaa leikatessa. Wallenius kertoo, että suomalaiselta sotilaalta, Eyugenerolta saatu materiaali, jossa tämä auttaa loukkaantunutta taistelutoveriaan, jäi parhaiten mieleen. 

– Siinä viuhuivat panokset pään ympärillä, ja "Eyugenero" vain rauhallisesti auttoi haavoittunutta kaveriaan. Miten voi toimia sellaisessa tilanteessa niin kylmäpäisesti? 

Jokaisessa jaksossa esiintyy ihmisiä, jotka puhaltavat yhteen hiileen. Igorin kuvaamissa videoissa ryhmän sotilaat naureskelevat. Vihollista herjataan. Huumori on rintamalla välttämätöntä, kaverukset toteavat kameralle. Wallenius sanoo, että viestitellessäkin huumoria on pilkahdellut.

– Minulla ja Igorilla on aika samanlainen huumorintaju, hän hymyilee

Taistelijat pyrkivät virkistäytytymään mahdollisuuksien mukaan. Kuva: Muumi / Promedia Finland

Droonilahjoitus eturintamaan

Sarjassa mukana olleille ryhmille lahjoitettiin kuvausten jälkeen seitsemän tuliterä droonia Suomesta. Lähetysten takana oli Wallenius. Hän innostui keräämään rahaa, jolla voisi tukea rintamaa.

– Laitoin keräyksen pystyyn, ja parissa viikossa meillä oli kymppitonni täynnä. Droonit lähtettiin sitten sinne etulinjaan.

Droonit kulkivat Ukrainaan dokumentissa mukana olleiden avustustyöntekijöiden kautta.

– Pyysin lähettämään kuvia, kun droonit ovat saapuneet perille. He laittoivat kuvia – ne olivat heti aktiivikäytössä.

Ukrainan sota on osoittanut viestinnän tärkeän roolin konfliktin edetessä. Rintamamateriaali on tuonut sodan julmuudet nähtäviksi koteihin ympäri maailmaa. Wallenius suoritti oman varusmiespalveluksensa mediavarusmiehenä 90-luvulla. Hän innostuu kun kuulee, että Kaartin jääkärirykmentissä on nykyään mahdollisuus kouluttautua taistelukameramieheksi.

– Ukrainasta on kyllä nähty, että tiedottaminen on ihan perkeleen tärkeetä.

Walleniuksen ohjaaman sarjan kolme ensimmäistä jaksoa ovat katsottavissa Yle Areenassa, ja se on ehdolla Kultainen Venla -palkinnon saajaksi vuoden 2024 yleisöäänestyksessä vuoden ohjelmaksi. Äänestys päättyy 14.1..