"Aleksin toive oli, että näytelmä tehdään, tapahtui mitä tahansa" – Esitys sodan nähneestä miehestä saa ensi-iltansa torstaina
Esitys valmistui, vaikka Aleksi Lysander kuoli Ukrainan taisteluissa kesken teatteriprojektin.
Roderick Kabanga ja Eetu Känkänen seisovat näyttämöllä. Keskellä lepää matala koroke, jota ympäröi neljä pukutelinettä, joista jokaiseen ripustetaan yksi puku: Suomen ja Ukrainan armeijan univormu sekä Ranskan muukalaislegioonan maasto- ja juhlapuku.
Sen prameampaa lavastusta Aleksi Lysanderista kertova esitys ei kaipaa.
– Emme ole tekemässä fiktiivistä Tuntematonta sotilasta, vaan kerromme todellisen, olemassa olleen ihmisen tarinan. Viitteellinen lavastus sopii siksi esityksen luonteeseen paremmin. Myös kaikenlaiset sotaleikit näyttämöllä tuntuisivat banaalilta, eivätkä tekisi oikeutta alkuteokselle, ohjaaja Tuomas Rinta-Panttila kertoo.
Yhteistyössä Aleksin kanssa
Lokakuussa Helsingin kaupunginteatterissa ensi-iltansa saava esitys on Ari-Pekka Lahden sovitus Tuomas Kyrön kirjasta, joka kertoo suomalaisesta ammattisotilaasta Aleksi Lysanderista.
Näytelmää on valmisteltu yhteistyössä Lysanderin kanssa. Hänen toiveensa oli, että esitys toteutetaan ja siitä tulee mahdollisimman rehellinen kuvaus sodan jäljistä ja siitä, miten sota ei koskaan ole oikea ratkaisu.
Lysander liittyi Ranskan muukalaislegioonaan 18-vuotiaana ja palveli siellä viisi vuotta. Sen jälkeen hän suoritti asepalveluksensa Sodankylän jääkäriprikaatissa ja lähti vapaaehtoistaistelijaksi Ukrainaan helmikuussa 2022.
Esityksen ensi-ilta on 9. lokakuuta. Näytelmä esitetään pyörivällä näyttämöllä. Kuva: Katri Naukkarinen / Helsingin kaupunginteatteri
Lysander kaatui taisteluissa Itä-Ukrainassa loppuvuonna 2024. Projekti jatkui Lysanderin menehtymisestä huolimatta.
– Aleksin toive oli, että näytelmä tehdään, tapahtui mitä tahansa. Hän ajatteli, että mikäli esitys saa edes yhden ammattisotilaan urasta haaveilevan harkitsemaan päätöstään uudelleen, teos on hyödyllinen, Rinta-Panttila perustelee.
Vain 35-vuotiaan Lysanderin kuolema herätti näyttelijöissä ristiriitaisia tunteita. Kun Kabanga kuuli asiasta, ensimmäinen ajatus oli, ettei hän voisi osallistua projektiin.
– Silloin ajattelin, miten monella tapaa samastun Aleksiin: olemme molemmat kiusaamista kokeneita poc-miehiä Oulusta. Päätin, että haluan olla mukana kertomassa Aleksin tarinaa, Kabanga selittää.
Esitys ei ole kertomus sodasta
Ohjaajan mukaan haastavinta on ollut keksiä, miten tarina välitetään yleisölle mahdollisimman rehellisesti. Esityksessä hyödynnetään pyörivää näyttämöä.
– Tavoitteena on luoda ikään kuin leirinuotioefekti, jossa katsojat kokoontuvat näyttämön ympärille kuuntelemaan Aleksin tarinaa. Näyttelijät eivät larppaa Aleksia, vaan kertojan ja kokijan rooleja vaihdellen avaavat hänen elämänkokemuksiaan kuulijoille. Valo- ja äänitekniikka pitävät muuten yksinkertaisen näyttämön kiinnostavana, Rinta-Panttila tähdentää.
Näytelmä ei ole kertomus Ukrainan sodasta vaan siitä, mitä sota ja tappaminen tekevät sen kokeneelle yksilölle.
– Tämä on dokumentaarisiin lähteisiin perustuva, yhden sodan kokeneen ihmisen tarina. Toivomme, että ihmiset ovat valmiita kuuntelemaan, eivätkä jätä tulematta esimerkiksi sen vuoksi, jos Ukrainaan liittyvä keskustelu kyllästyttää.
Näyttelijät toivovat, että esitys auttaa ymmärtämään sodan luonnetta yksilön näkökulmasta ja sitä kautta lisää ihmisten empatiakykyä. Sitä myös Aleksi toivoisi, jos hän olisi yhä läsnä.
