Hyppää sisältöön
Osiot
Valikko

Ruotuväki

Kuva: SA-Kuva

Suomalaisjoukot vetäytyivät Itä-Kannakselta seitsemän kilometrin päivätahtia.

Talvisodan päättymisestä 78 vuotta

Niko Ylä-Poikelus

Talvisota päättyi 13.3.1940 Moskovan rauhan tultua voimaan. Suomi lähti neuvotteluihin vaikeasta asemasta: alakynnessä rintamalla, vailla varmaa vaihtoehtoa läntisestä tuesta. Sopimusta sovellettaessa oli kiistakohdissa taivuttava Neuvostoliiton tahtoon.

Kun talvisota syttyi 30.11.1939, ryhtyi Suomi pikimmiten etsimään tietä rauhaan. Vielä joulukuussa ei Neuvostoliitto suostunut käymään neuvotteluja Suomen hallituksen kanssa. Lisäksi niin Yhdysvallat kuin Saksakin torjuivat suomalaisten pyynnöt rauhan välittämisestä.

Vuoden vaihduttua tilanne oli jo toinen: tammikuun 29. päivänä Neuvostoliitto ilmoitti Ruotsin hallitukselle mahdollisuudesta neuvotella Suomen kanssa.

Suomelle ei jäänyt vaihtoehtoja

Moskovan esittämät ennakkoehdot rauhalle olivat kovat. Ulkoasiainministeri Väinö Tannerin esiteltyä vaatimukset hallitukselle 25.2. päätettiin vielä selvittää mahdollisuutta Ruotsin osallistumisesta sotaan. Tukholmasta ei vastakaikua kuulunut. Lopulta 5.3.1940 hallitus päätti aloittaa rauhanneuvottelut.

Suomen neuvotteluvaltuuskuntaan kuuluivat pääministeri Risto Ryti, salkuton ministeri J. K. Paasikivi, kansanedustaja Väinö Voionmaa sekä kenraalimajuri Rudolf Walden. Ensimmäisessä tapaamisessa Moskovassa kuultiin entisestään kiristyneet ehdot rauhalle: aiemmin vaadittujen Hankoniemen ja Karjalan kannaksen lisäksi Neuvostoliitto vaati muun muassa osia Sallan ja Kuusamon alueista.

Tilanne Karjalan kannaksen rintamalla oli kehittynyt yhä vaikeampaan suuntaan. Ylipäällikkö C. G. E. Mannerheim uskoikin lopulta ankariin ehtoihin myöntymisen olevan ainoa mahdollisuus. Maaliskuun 12. päivänä hallitus valtuutti neuvottelijat allekirjoittamaan rauhansopimuksen.

Vuorokauden jo vaihduttua olivat nimet paperissa – rauha astui voimaan 13.3.1940 kello 11. Tuntia myöhemmin Tanner kertasi sodan tapahtumia ja kävi läpi rauhansopimusta radiopuheessaan. Hän vakuutti kansalle, että vaikea rauha oli taistelujen jatkumista parempi vaihtoehto.

Kipeä ja tulkinnanvarainen sopimus

Eduskunta hyväksyi rauhansopimuksen vasta sen allekirjoittamisen jälkeen 15.3. Kipeimpiä sopimuksen osia olivat alueluovutukset: Viipurin, Käkisalmen ja Sortavalan kaupungit jouduttiin luovuttamaan, vaikkei Neuvostoliitto sodan aikana pystynyt niitä valloittamaan.

Neuvostoliitto pystyi käytännössä sanelemaan sopimuksen lopullisen tulkinnan. Esimerkiksi rauhansopimuksen yhteydessä karttaan piirretty rajaviiva oli sen verran leveä, että siitä aiheutuvat poikkeamat tulkittiin Neuvostoliiton eduksi. Suomalaisilta edellytettiin myös luovutettujen alueiden palauttamista sotaa edeltävään kuntoon, sekä muun muassa kauppaan liittyvien erityisoikeuksien myöntämistä neuvostoliittolaisille.

Lähde: www.talvisota.fi

Talvisodan päättymisen muistopäivää vietetään vuosittain 13. maaliskuuta muistotilaisuuksien ja muiden juhlallisuuksien merkeissä ympäri Suomen. Esimerkiksi Helsingissä järjestetään seppeleenlasku Mannerheiminaukiolla kello 9 ja muistotilaisuus Vanhassa kirkossa kello 15.